OMIA KOKEMUKSIA KIITOS!!!
Mulla on ollut nyt kk:päivät tommonen sekarotuinen pystykorva vanhus
(tosin eipä vanhukselta vaikuta kun sattuu päästä ovesta vahingossa livahtaan ulos, sillon mennään ja lujaa:)
Mutta siihen onkelmaan, eli koira seuraa mua kuin hai laivaa ihan koko ajan, yöllä käy monta kertaa nuuskuttamassa päätä, että oonko paikalla ja päivällä sama homma, jos sattuu nukahtaa, niin yhtäkkiä säpsähtää ja lähtee ettiin mua.
Auta armias kun meen vessaan ja laitan oven kii, silloon itketää ja vuolaasti!!
Oon kuitenkin sillon heti alusta asti kun koira tuli meille, niin jättänyt sitä yksin, alottaen sekunneista esim.just menny vessaan ja tullu takas ku koira on hiljaa, mut homma ei taho millää edetä!!
Nyt kaikkein suurimmaksi ongelmaksi on kehkeytynyt kotoa lähtö, koira on kuitenkin suhteellisen suuri ja tunkee ihan väkisin aina ovelle mukaan, kun tietää, että olen lähdössä. Olen jättänyt koiran aina makuuhuoneeseeni, jossa sillä muutenkin on peti, eikä tarvisi vartioida koko huoneistoa. Radio on päällä, kong-lelut täytettynä kaiken maailman hyväskällä, luita tarjolla, että olo olisi mitä mahtavin ja tekemistä riittäisi, mutta kun tulen kotiin muutaman tunnin kuluttua, kaikki namit on koskemattomia ja koira alkaa syödä niitä vasta saavuttuani?! Koira haukkuu jonkun tovin, kun jää yksin mutta sitä ei jatku 5min. kauempaa.
Eli olisko jollain saman tapaisesta "onkelmasta" kokemusta??!!
Niin ja ANTEEKSI jo etukäteen tyhmä kysymykseni niille joita se suunnattomasti ottaa aivoon, asiattomat kommentit jätän huomiotta!
Mulla on ollut nyt kk:päivät tommonen sekarotuinen pystykorva vanhus
(tosin eipä vanhukselta vaikuta kun sattuu päästä ovesta vahingossa livahtaan ulos, sillon mennään ja lujaa:)
Mutta siihen onkelmaan, eli koira seuraa mua kuin hai laivaa ihan koko ajan, yöllä käy monta kertaa nuuskuttamassa päätä, että oonko paikalla ja päivällä sama homma, jos sattuu nukahtaa, niin yhtäkkiä säpsähtää ja lähtee ettiin mua.
Auta armias kun meen vessaan ja laitan oven kii, silloon itketää ja vuolaasti!!
Oon kuitenkin sillon heti alusta asti kun koira tuli meille, niin jättänyt sitä yksin, alottaen sekunneista esim.just menny vessaan ja tullu takas ku koira on hiljaa, mut homma ei taho millää edetä!!
Nyt kaikkein suurimmaksi ongelmaksi on kehkeytynyt kotoa lähtö, koira on kuitenkin suhteellisen suuri ja tunkee ihan väkisin aina ovelle mukaan, kun tietää, että olen lähdössä. Olen jättänyt koiran aina makuuhuoneeseeni, jossa sillä muutenkin on peti, eikä tarvisi vartioida koko huoneistoa. Radio on päällä, kong-lelut täytettynä kaiken maailman hyväskällä, luita tarjolla, että olo olisi mitä mahtavin ja tekemistä riittäisi, mutta kun tulen kotiin muutaman tunnin kuluttua, kaikki namit on koskemattomia ja koira alkaa syödä niitä vasta saavuttuani?! Koira haukkuu jonkun tovin, kun jää yksin mutta sitä ei jatku 5min. kauempaa.
Eli olisko jollain saman tapaisesta "onkelmasta" kokemusta??!!
Niin ja ANTEEKSI jo etukäteen tyhmä kysymykseni niille joita se suunnattomasti ottaa aivoon, asiattomat kommentit jätän huomiotta!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuo on niin selkeä johtajuusongelma kuin voi. Koira vahtii alamaista ettei sille satu mitään!!
Arvaan että hyväilet ja hyvittelet koiraa jotta se rauhoittuisi. Otapa päivastainen asenne, eli koira on koira äläkä katso kokoajan sitä ja hyvittele vaan tee välillä muuta ja pidä koira koirana.
Googlaa johtajuusongelma ja koiraneuvola
Erittäin huono vitsi.
Koiralla on eroahdistus. Siksi se ei halua jäädä yksin ja tunkee mukaan. Ei se vartioi omistajaansa. Vaan seuraa sitä.
Koiraa täytyy opetta olemaan yksin. Se lähtee siitä, kun koira ja ihminen on samassa huoneessa. Koiran liikkuvuutta rajoitetaan sen verran että se ei pääse ihmisen luokse, mutta koira näkee ihmisen. Ihminen voi olla vaikka koiran vierellä, mutta koira ei yllä ihmiseen. Koiraa kehutaan heti ja palkitaan (esim. rapsuttelulla ja pois pääsyllä), kun se käyttäytyy edes sekunnin tuhannesosan hyvin (ei panikoi). Siitä lähdetään rakentamaan luottamusta: "kyllä se omistaja aina palaa takaisin". Mutta liian nopeasti koulutuksessa ei pidä edetä. Muuten mennään takapakkia.
ja se on todella hankala hoitaa jos koiralla on vaikea eroahdistus..tiedän yhden seropin joka oli todella pätevällä kouluttajalla sai sen vanhana omakseen muttei saanut eroahdistusta pois...vaikka muuten sen lukuisat koirat rodusta huolimatta tottelivat hyvin ja kaikkia piti upeasti vapaana..samoin meni tämä eroahdistuspakettikin kivasti vapaana ulkona totellen heti.
mutta harjoittelua niinkuin koira olisi pentu jälleen ja huomioimatta tullessa ja mennessä eikä parane tehdä suurta huomiota ja huomio aina omalla ehdolla ei koiran eli jos tulee liki niin komenna pois eli opeta itsenäisemmäksi tee aluksi näin ja sitten kun alkaa hyväksymään sen ettet pidä seuraamisesta (voit toki huomioida omilla ehdoin silloin kun haluat mutta aluksi on hyvä olla enemmän huomioimatta riippuen tapauksesta) Näin lyhyesti mutta koiraneuvola voinee auttaa ja koirakirjat eroahdistuksesta.
Ps.Stressaantunut eläin ei syö.
Koiraneuvolan voi unohtaa samantein! Tämä koira vaan on tätä koiratyyppiä ja itse pidän juurikin tälläisistä aloittajan kuvaamista vahvan laumavietin omaavista koirista. Minulla on ollut elämässäni kunnia omistaa kaksi tälläistä ja molemmat elämäni Koiria! Isolla koolla!
Käytös ei vaikuta eroahdistukselta, kun kerran osaa olla kotona kiltisti tuhoamatta paikkoja. Eroahdistuskoira pistää kämpän säpäleiksi tai kiljuu taukoamatta, kun omistaja on poissa. Uskon, että tällä koiralla vaan on mainitsemani vahva laumavietti ja että se osaa myös olla yksin. Ongelmiahan ei taida aloittajan mukaan olla?
Nauti hienosta koirastasi ja anna sille paljon ralkkautta! Huomaat, että käsissäsi on kimpale kultaa!
poissaollessa se stressaa..omani eroahdisteinen ei hajoittanut myöskään paikkoja mutta läähätti...jota naapurit ei aina kuullut. Stressin huomasi myös kotiin tullessa ylihäsläämisenä ja läähättämisenä ja siitä että alkoi mennä ylikierroksille. Kolme työpäivää ok mutta sitten jo täydet kierrokset.
Minulla ollut kaksi samaa rotua toinen eroahdisteinen ja toinen ei. Paljolti tosiaan luonnekysymys..eikä pelkästään koulutuksesta riippuvainen.
luonteesta niin se on aina ollut hyvin osallistuva tottelevainen yliseurallinen huomionkipeä ja kertoo aina jos joku lähtee esim juhlissa eli yrittää pitää laumaa koossa vaikkei ole paimenkoira ja on omannut myös valeraskautta eli perää tuossa vahvassa laumavietissä voi olla kuten aiempi keskustelija puhui..hm?
hajota paikkoja, tunkee vaan väkisin mukaan ja joudun sitten pahalla mielellä "teljetä" sen omaan huoneeseen, kun ei suostu sinne muuten mennä. siellä sit itkee jonku tovin, mutta ikinä ei ole mitään hajottanut. Koira on elämänsä elänyt ketjun päässä, josta sen sattuman kautta sain käsiini. Varmaan tuo edellinen "kotikin" hiukan vaikuttaa tähän meidän onkelmaan.
Mitäs sille ressille vois tehdä?? koira nimittäin aloittaa het läähättämisen kun näkee, että alan pukea ja tietää, ettei pääse mukaan. Tänään hyvä esimerkki, kun koira nukku rauhas, heräs siihen kun puettiin tenavien kans niin tuli meidän luo läähättäen ja kävi ovella ja tuli takas,kävi ovella ja tuli takas... ???
Kokeile muuttaa lähtörutiinejasi. Älä siisjoka kerta tee kaikkea samalla lailla ja ole mahdollisimman eleetön koiralle lähtiessäsi. Ihan kuin vain huomaamatta sujahtaisit ovesta ulos. Tee myös valelähtöjä. Ole muka lähtevinäsi ja niillä kerroilla tee kaikki niinkuin oikeasti lähtisit ja ole pois 5 min. Palaa takaisin vasta, kun koira on hiljaa, jotta se ei opi, että saa sinut takaisin itkemällä.
DAP-haihduttimesta ei ainakaan ole haittaa, joskaan ei välttämättä hyötyäkään. Joillekin koirille se vaikuttaa rauhoittavasti, joten voihan sitäkin kokeilla.
ellei pelkkä huomioimattomuus ja komennus omalle paikalle auta voi harjoittelut takki päälle ja jää sisälle kunnes ei reagoi niin seuraava vaihe takki päälle avaa oven muttei mene ulos ja sitä rataa kunnes ei reagoi..auttaa..mut mut..
en osaa varmasti sanoa miten kannattaa tehdä niin esim.koiraneuvolasta tai muulta käytösongelmiin perehtyneeltä voisi saada yksityiskohtaisemmat neuvot ettei vahvista pelkoa ja stressiä.
Lievempi vain, tuli meille joku aika sitten..
Luin yhdestä kirjasta, että se kannattaa jättää kokonaan huomiotta. Eli lapsille sanoin, että ollaan niinkuin sitä ei oliskaan ja se auttoi. Ainakin meillä...
Olen lukenu kasan kaikenlaisia koulutus- ja käsittelyoppaita ja huomannut, että kyllä sieltä on poimittava maalaisjärjellä itelle ja omalle koiralle sopivat jutut ja meillä tuo huomiottajättäminen tehosi.
Kolmen kuukauden jälkeen ei aina edes nouse ylös jos minä lähden huoneesta pois (nykyään siis kolmen kk jälkeen 1 krt/20 lähtee perään).
Ja huomasin myös sellaisen jutun, että jos liikuin nopeasti (otin äkkilähdön sohvalta keittiöön mainoskatkolla) koira seurasi perässä, mutta jos lähdin oikein korostetun hitaasti liikkeelle niin jäi paikoilleen.
Jossain kirjassa tuo esm vessakäynnin aikainen ulina ja hirveä hösellys kun tulet sieltä vessasta oli yhdistetty johtajuuteen, tiedä sitten pitääkö paikkaansa.
Minä en huomioi koiraa esimerkiksi kotiin tullessa ennenkuin olen riisunut vaatteet ja vaikka purkanu kauppakassin tms.
Jos käyn parvekkeella "haukkaamassa raitista ilmaa" tai vessassa ja koira odottaa oven takana en huomioi sitä mitenkään.
Sama sääntö tehosi myös keittiössä, koira ei kerjää ollenkaan kun alusta asti sitä ei ole ollut olemassakaan siellä silloin kun syömme...Meni jo vähän OT:ksi, mutta toivottavasti jostain oli apuakin :)
Meidän tapauksessamme huomiotta jättäminen tarkoittaa sitä, ettei koiraanpäin katsotakkaan. Varsinkin katsekontaktia ollaan varottu.
jos sinulla on mahdollisuus hommaa koirallesi kaveri, vaikka kissa tai joku muu pienempi elukka, niin ei tunne itseään jätetyksi tai yksinäiseksi, kun sillä on seuraa kun lähdet kotoa. Tiedätkös koirasi historiaa onko se joutunut olemaan vanhassa kodissaan paljon yksin tai ehkäpä hylätty?. Ehkä se pelkää että jos häviät näköpiiristä, et välttämättä tulekkaan takaisin. Tietysti pitkällä aikavälillä koirasi oppii luottamaan sinuun, että et hylkääkkään sitä jos välillä jätät sen yksin, mutta sitä ennen sinun täytyy valitettavasti kärsiä näitä eroahdistus kohtauksia. Pikku hiljaa ne siitä vähenee. Niillähän se yrittää saada sinulle huonoa omaatuntoa ja että annat periksi ettet vaan lähde mihinkään ilman koiraa.
on tullakseen yleensä ongelma ilmenee hyvin energisillä huomionkipeillä yksilöillä eikä vanhassa kodissa luultavasti ollut mitään vikaa...
"Kiertopalkinnot" voivat kärsiä eroahdistuksesta. Enkä yhtään ihmettele, miksi.
Myös huono jalostus tietää ongelmia. Eroahdistus voi myös olla osittain periytyvä ominaisuus. Niin kuin edellinen mainitsi: huomionkipeät yksilöt.
menoon on eroahdistus, aggressio tms käytösongelma..siksi onkin tärkeää selvittää aina miksi koira annetaan pois. Pelkkä ajanpuute ero tai allergia ei ole useinkaan syy...vaan se ettei ole pärjätty koiran tietyn ominaisuuden vuoksi.
Harvoin kiertoon meneviä koiria on pahoinpidelty tai muuten laiminlyöty. Nämä koirat taidetaan useammin vain lopettaa tai sitten ne tulevat eläinsuojelun kautta.
kiertopalkinnot on usein käytösongelmaisia koiria jotka on oireilleet alusta pitäen jo ekassa kodissaan ja uudet omistajat ei ole onnistuneet saamaan käytöstä tasapainoiseksi ja luovuttavat. Eka kotikin on voinut olla normaali mutta koira onkin luonteeltaan vaativampi/haasteellisempi mihin totuttu.
Monet ongelmakoirat omaa kunnon työkoirapuolen ja on onnistuneesti menneet työkoirina muttei normaalina kotikoirina kuten esim. huumekoirina tai vaikka tvsarjan frasierin jackrussel oli ongelmakoira joka tarvi haasteellisemman työn kuin kotikoirana olon. Tällöin ne tekee täysmittaisen työn eikä makoile turhautuneenavaan omistajan töissäollessa.
Koira on ollut vasta kuukauden uudessa kodissa. Kyllä se siitä rauhottuu.
Mites muuten onko sulla makkarin ovessa portti vai laitatko oven kiinni.
Noin muutoin en näe mitään ongelmaa. Iäkkäämpi koira tarvitsee aika rakentaakseen luottamusta uuteen omistajaan. Se tulee ajan kanssa.
Laitan oven kiinni, verhot kiinni jne. ettei koira näe mitään ylimääräistä ( on meinaan haukku herkässä;) Oon kyllä tosiaan ajatellu, että koira ajan mittaan oppisi luottamaan siihen, etten sitä hylkää.. toivotaan, että luottamus tulee vielä... Talossa asustaa myös kaksi kissaa, mutta ovat erillään kun en ole paikalla. Muuten täytyy sanoa, että koira on aivan älyttömän hellyyden kipeä, ottaisi kissoista kovasti kaveria ja aamulla herätessä pusuja satelee ja pyöritään niin, ettei tahdo nahoissaan pysyä, kun tiedossa on ulos lähtö. mutta on vaan niin ikävä kattoa, kun tenavien kanssa ruvetaan pukeen ja koira menee ihan sekasin, kun tietää ettei pääse mukaan :(
kodissaan?
Aloituksesta päätellen homma näyttää hyvältä. Koira voisi myös olla tukeumutta sinuun, kehenkään.
Tuo vessajuttu jää ajanmittaan pois ja jos (kuin mainitsit) sinulla on lapsia, pyydä heitä hiukka paijaamaan tai leikkimään koiran kanssa tuolloin. Sitten tuletkin jo vessasta pois. Maailmanloppu ei tullutkaan.
Uloslähdöstä. Se on varmaankin päässyt aina ulos siinä kuin ihmisetkin. Tässä olisi hyvä tietää enempi taustaa. Yritä myös hahmottaa se onko se karjalan karhukoira vai onko siinä jotain muutakin. Rotu on aika vaativa mutta koiran taustan hahmottaminen auttaa sekin kartoittamaan elinkaarta siitä tulevaa aikaa rinta rinnan eläessa.
Ala opettaa sille komentoa: -ei tule-. Siitä se lähtee se ettei sillä kertaa päästä mukaan. Jätä vaikka käytetty t-paitasi sinne missä se viettää aikaa yksin.
Viiden minuutin haukku on sekin periaatteessa hyvä asia, koska se voisi olla viidenkin tunnin haukku.
Ennenkaikkea kärsivällisyyttä tarvitaan. Koira tulee vastaan kun siitä siltä tuntuu muttei välttämättä silloin kun toivot. Ota etapiksi 3 kk, ½-vuotta tai vuosi ja katso sitten miten olettekin hissunkissun edenneet. Kärsivällisyyttä ja päivä kerrassaan. :)
Koira on siis elänyt koko elämänsä ulkona.. :( kai vahtikoirana. Ei siis tietoa....
Siis joo,se on kyllä mahtavaa, että koira on ottanut minusta "turvan" ja oikeasti tuntuu siellä vessassa ollessakin, että tulisi vaikka oven läpi, jos joku ei komentaisi sitä (tämä joku on 4v. tyttöni sanoen tomerasti ei hauku, kumma kyllä koira hiljenee hetkeksi:)
Niin,tuossa edellä jo mainitsinkin, että koira on elänyt koko elämänä ulkona, vahtikoirana ilmeisesti. Siis ihan koko elämänsä!
Koiran isä oli puhdasrotuinen berninpaimenkoira, äidissä oli saksanpaimenkoiraa ja jotain muuta... koira on muuten väritykseltään monen sävyinen keltainen, paitsi häntää pitkin menee mustat karvat alas ja ilmeisesti isältä peritty valkea kaulus ja osittain pitkähkö karva.
Täytyy kyllä sanoa, että hyvinhän tuo koira on sopeutunut, että toisaalta pieni ongelmahan tämä on!!
Mutta, koetetaan tästä jatkaa kokeilua...
kokonaan ei sitä ole opetettu olemaan sisällä yksin ja siksi stressaa plus muutkin muutos ..ajan kanssa ja pikkuaikoja yksinoloa aluksi.