HUOMAATTAKO MITÄÄN ???????

Sähän voisit vaikka lopettaa tän paltsan.eipä sit tarttis kenenkään riijellä.ainakaan täälä.

Hyvä tsigaan!!! Olen kaipaillut sinua. Sinuttelen, koska tiedän että olet nuorempi. Minä vanha nainen monet asijat kokennu ja nähnyt. Mutta kiitos Jumalalle osaan kirjoittaa ja käyttää jonkui verran tietokonetta, mitä ei osaa kovin monio minun ikäänen.Tule hyvä mies takasin seriffiksi ja pelastat tämän palstan. Kaikki varmasti on samaa mieltä.Nykynen seriffi tarvii jo nyt lomaa, koska on kokoajan lomalla.En unohda sinua, tsigaan en ole unohtanutkaan vaan toivonnu että palaisit.Hyviä loppu iltoja sinulle ja kaikille OIKEILLE IHMISILLE. Terveisin: Lilja( on muuten oikee nimeni)

Lilja ... kirjoitti:

Hyvä tsigaan!!! Olen kaipaillut sinua. Sinuttelen, koska tiedän että olet nuorempi. Minä vanha nainen monet asijat kokennu ja nähnyt. Mutta kiitos Jumalalle osaan kirjoittaa ja käyttää jonkui verran tietokonetta, mitä ei osaa kovin monio minun ikäänen.Tule hyvä mies takasin seriffiksi ja pelastat tämän palstan. Kaikki varmasti on samaa mieltä.Nykynen seriffi tarvii jo nyt lomaa, koska on kokoajan lomalla.En unohda sinua, tsigaan en ole unohtanutkaan vaan toivonnu että palaisit.Hyviä loppu iltoja sinulle ja kaikille OIKEILLE IHMISILLE. Terveisin: Lilja( on muuten oikee nimeni)

Kun nopeasti naputtelee, tulee virheitä.

TÄMMÖSET HETI POIS http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000015&conference=4500000000000461&posting=22000000040832315

Lilja ... kirjoitti:

Kun nopeasti naputtelee, tulee virheitä.

Nykyiselle seriffille jos hän nyt ottas yhteyttä mutta kun katoin hänen profiiliaan niin viimeksi käynyt palstalla 15.12 08
Laitan vielä viestiä ylläpidolle kun näyttää seriffi lähteneen jo ja unohtanut mainita..

Lilja ... kirjoitti:

Hyvä tsigaan!!! Olen kaipaillut sinua. Sinuttelen, koska tiedän että olet nuorempi. Minä vanha nainen monet asijat kokennu ja nähnyt. Mutta kiitos Jumalalle osaan kirjoittaa ja käyttää jonkui verran tietokonetta, mitä ei osaa kovin monio minun ikäänen.Tule hyvä mies takasin seriffiksi ja pelastat tämän palstan. Kaikki varmasti on samaa mieltä.Nykynen seriffi tarvii jo nyt lomaa, koska on kokoajan lomalla.En unohda sinua, tsigaan en ole unohtanutkaan vaan toivonnu että palaisit.Hyviä loppu iltoja sinulle ja kaikille OIKEILLE IHMISILLE. Terveisin: Lilja( on muuten oikee nimeni)

kanssanne Lilja on myös Mirkku. Tsigaan oli tosi hyvä ja asiallinen seriffi, vaikka virassa ollessaan tietysti joutui haukkumisten kohteeksi, kuten jokainen seriffi. Mutta jospa ne haukut siitä nyt vähenisi!

Seriffin homma vaatii rautaisia hermoja ja tasapuolista ajattelutapaa. Mielestäni Tsigaanilla ne ominaisuudet on. En voisi kuvitella parempaa seriffiä.

t. Mirkku

Tule vaan ei mitää väliä vaikka olisit 1/100s osa romani. Kirjoituksiasi on ilo lukea.Olet enempi mustalainen kuin moni niinsanottu täysveriromani.Tosi on.Ja tsigaan, olet enempi kuin toivottu henkilö palstalle. Tule takasi seriffiksi ja muutenkin.Jo alkaa tympiä nuo ällöttävät kirjoitukset, niitä ei edes poista mikään.On jo aika alkaa keskustella niinkuin aikuiset keskustelee.Toivon että muutosten uudet tuulet tulee ja puhaltaa. Nyt taidan lähtee nukkumaan.Öitä vain kaikille.Ahhen Deuleha!

Noitasisko, sinä joka kaiken vaistoat. Kun viime aikoina on palstaa vilkaissut, ihan kuin jotain tahmeaa ällöä olisi käsiin tarttunut. Eikä siihen soppaan viitsi lusikkaansa pistää, kun muutenkin haukutaan, että työnnän konkonokkani joka paikkaan.

Mutta nyt luen ensi maanantain tenttiin pää höyryten. Olin tänään ekalla luennolla Venäjän kulttuurihistoria -kurssilla, niin eikö opettaja pamauttanut heti kättelyssä: ja Mirkku pitää sitten esitelmän venäläisestä mustalaismusiikista..Kiva, kirkasti päiväni. Sanoin että jo vain, jos niin halutaan, mutta mä tarvitsen esityksen elävöittämiseksi nuotion, hevosen ja sellaiset kuomurattaat, millä Venäjän mustalaiset ajelivat. Että voisiko Yliopisto hankkia tämän rekvisiitan?

Mutta ei kuulemma voi. Ajattele, miten nuiveaa: edes noin pieneen pyyntöön ei voitu suostua. Kyllähän minä kopukan olisin taluttanut luentosaliin ja notskinkin väsännyt. Ne kuomurattaat voi olla vähän hankalat, kun ei niillä Venäjälläkään kaaleet enää ajele, Mersuilla ja Bemareilla tai sittein vanhoilla Ladoilla, rahatilanteesta riippuen.

Mutta kai se esitelmä on tehtävä ettei mene open kanssa sukset ristiin. Onneksi mulla on mittava levykokoelma kyseistä musaa. Ja ukko on sitten kiltti: tilasi netistä vanhanaikaisen levysoittimen, että saan kuunnella kaikkia ihania vinyylilevyjäni, jotka kannoin autotallin hyllyltä sisälle. Mitä aarteita sieltä löytyikään! Esim. kaikki Vysotskin sävellykset ja mittava määrä venäläistä mustalaismusiikkia. En edes muistanut, että omistan sellaisia!

Mutta mikään liike ei kuulemma myy enää kunnon levysoittimia. Se piti tilata jostain ihme firmasta, joka myy niitä tiskijukille, kun diskoissa soitetaan usein 50-60 -luvun sävelmiä, joita ei ole CD:nä.

Mutta nyt olen mielissäni...kohta kaikuu musiikki, kun laite saapuu.

Äläkä puhukaan mistään kahdeksasosista. Ei ihmistä mitata osasilla ja jyväsillä. Sinä olet kokonainen IHMINEN ja se on pääasia.

terkuin
Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Noitasisko, sinä joka kaiken vaistoat. Kun viime aikoina on palstaa vilkaissut, ihan kuin jotain tahmeaa ällöä olisi käsiin tarttunut. Eikä siihen soppaan viitsi lusikkaansa pistää, kun muutenkin haukutaan, että työnnän konkonokkani joka paikkaan.

Mutta nyt luen ensi maanantain tenttiin pää höyryten. Olin tänään ekalla luennolla Venäjän kulttuurihistoria -kurssilla, niin eikö opettaja pamauttanut heti kättelyssä: ja Mirkku pitää sitten esitelmän venäläisestä mustalaismusiikista..Kiva, kirkasti päiväni. Sanoin että jo vain, jos niin halutaan, mutta mä tarvitsen esityksen elävöittämiseksi nuotion, hevosen ja sellaiset kuomurattaat, millä Venäjän mustalaiset ajelivat. Että voisiko Yliopisto hankkia tämän rekvisiitan?

Mutta ei kuulemma voi. Ajattele, miten nuiveaa: edes noin pieneen pyyntöön ei voitu suostua. Kyllähän minä kopukan olisin taluttanut luentosaliin ja notskinkin väsännyt. Ne kuomurattaat voi olla vähän hankalat, kun ei niillä Venäjälläkään kaaleet enää ajele, Mersuilla ja Bemareilla tai sittein vanhoilla Ladoilla, rahatilanteesta riippuen.

Mutta kai se esitelmä on tehtävä ettei mene open kanssa sukset ristiin. Onneksi mulla on mittava levykokoelma kyseistä musaa. Ja ukko on sitten kiltti: tilasi netistä vanhanaikaisen levysoittimen, että saan kuunnella kaikkia ihania vinyylilevyjäni, jotka kannoin autotallin hyllyltä sisälle. Mitä aarteita sieltä löytyikään! Esim. kaikki Vysotskin sävellykset ja mittava määrä venäläistä mustalaismusiikkia. En edes muistanut, että omistan sellaisia!

Mutta mikään liike ei kuulemma myy enää kunnon levysoittimia. Se piti tilata jostain ihme firmasta, joka myy niitä tiskijukille, kun diskoissa soitetaan usein 50-60 -luvun sävelmiä, joita ei ole CD:nä.

Mutta nyt olen mielissäni...kohta kaikuu musiikki, kun laite saapuu.

Äläkä puhukaan mistään kahdeksasosista. Ei ihmistä mitata osasilla ja jyväsillä. Sinä olet kokonainen IHMINEN ja se on pääasia.

terkuin
Mirkku

elä tykkää pahaa mutta oletko sinä ryssijä kun olet aina sinne venäjään päin kallellaan. minusta venäläiset ovat inhointa mitä maa päällään kantaa. siksi en tykkää venakoista koska ei se venakkokaan hellin käsin käsitellyt mustalaista eikä juutalaista kyllä kidutti keskitysleirillä niitä. samanlailla kuin hitler.enkä tykkää saksalaisestakaan. nämä kaksi maata joita vihaan yli-kaiken. ja vihaan sellaisia mustalaisiakin jotka ovat venäjään päin kallellaan.ainoa oli leenin joka antoi suomelle itsenäisyyden ja oman rahan sitä en vihaa.ei millään pahalla ole kiltti ja vastaa.

eräs mies kirjoitti:

elä tykkää pahaa mutta oletko sinä ryssijä kun olet aina sinne venäjään päin kallellaan. minusta venäläiset ovat inhointa mitä maa päällään kantaa. siksi en tykkää venakoista koska ei se venakkokaan hellin käsin käsitellyt mustalaista eikä juutalaista kyllä kidutti keskitysleirillä niitä. samanlailla kuin hitler.enkä tykkää saksalaisestakaan. nämä kaksi maata joita vihaan yli-kaiken. ja vihaan sellaisia mustalaisiakin jotka ovat venäjään päin kallellaan.ainoa oli leenin joka antoi suomelle itsenäisyyden ja oman rahan sitä en vihaa.ei millään pahalla ole kiltti ja vastaa.

ainakaan tietääkseni. Olen vain pitkän ikäni puljannut sen kielen ja venäläisten kanssa, työssä ja muutenkin. Monet inhoavat venäläisiä, mutta minusta on tärkeää erottaa tavalliset venäläiset ja toisaalta Venäjän tai entisen Neuvostoliiton hallitsevat piirit, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Venäjällä valta on aina ollut keskitetty ja harvojen käsissä. Niin oli ennen ja niin on nyt. Tavallisella kansalaisella ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen sortopolitiikkaan, mitä on harjoitettu ja harjoitetaan. Ja Stalinin hirmuvainot koskettivat yhtä lailla venäläisiä itseään kuin vähemmistökansallisuuksia. 40 miljoonaa (arviolta) ihmistä tapettiin vankileireillä, kidutettiin, näännytettiin nälkään ja raakaan työhön. Kokonaisia kansakuntia pakkosiirrettiin toiselle puolelle laajaa Venäjänmaata asumaan.

Älä kohdista inhoasi tavallisiin venäläisiin, vaan Venäjän silloisiin vallanpitäjiin. Venäläiset ovat sydämellisiä, avoimia, huumorintajuisia, erittäin vieraanvaraisia ihmisiä. Jos saat venäläisestä ystävän, hän on sitä aina ja ikuisesti ja jakaa kanssasi vaikka viimeisen ruplansa tai kalliin votkatilkkansa.

Hitler ja Stalin olivat molemmat hirvittäviä, pahuuden ja oman vallanhimonsa sokaisemia ihmisiä. He myös käyttäytyivät sen mukaisesti. Mutta vaikkapa venäläistä kirjallisuutta lukemalla pääsee perille kansan todellisesta luonteesta. Ja kukaan ei musiikilla osaa niin ilmaista tunteitaan kuin venäläinen tai Venäjän mustalainen. No ehkä latinot, he tuntevat myös tuskan ja rakkauden, kuoleman ja intohimon.

Mutta sen voin sanoa: Venäjän hallitsijoita en ole koskaan sietänyt, Venäjän kansaa olen aina rakastanut.

Ehkä tämä vähän selvensi suhdettani venäläisiin.

t. Mirkku

eräs mies kirjoitti:

elä tykkää pahaa mutta oletko sinä ryssijä kun olet aina sinne venäjään päin kallellaan. minusta venäläiset ovat inhointa mitä maa päällään kantaa. siksi en tykkää venakoista koska ei se venakkokaan hellin käsin käsitellyt mustalaista eikä juutalaista kyllä kidutti keskitysleirillä niitä. samanlailla kuin hitler.enkä tykkää saksalaisestakaan. nämä kaksi maata joita vihaan yli-kaiken. ja vihaan sellaisia mustalaisiakin jotka ovat venäjään päin kallellaan.ainoa oli leenin joka antoi suomelle itsenäisyyden ja oman rahan sitä en vihaa.ei millään pahalla ole kiltti ja vastaa.

oli vain osittain venäläinen: hän oli puoliksi juutalainen. Hän antoi kyllä itsenäisyyden Suomelle ja Puolalle, mutta puhtaasti taktisista syistä, koska bolshevikkihallitus oli suurissa vaikeuksissa asemansa epävakauden vuoksi. Lenin oletti Suomen liittyvän takaisin Neuvosto-Venäjään, mikäli punaiset voittavat kansalaissodan. No näin ei käynyt. Mutta omaa rahaa hän ei antanut: se otettiin käyttöön ihan itsenäisesti.

t. Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Noitasisko, sinä joka kaiken vaistoat. Kun viime aikoina on palstaa vilkaissut, ihan kuin jotain tahmeaa ällöä olisi käsiin tarttunut. Eikä siihen soppaan viitsi lusikkaansa pistää, kun muutenkin haukutaan, että työnnän konkonokkani joka paikkaan.

Mutta nyt luen ensi maanantain tenttiin pää höyryten. Olin tänään ekalla luennolla Venäjän kulttuurihistoria -kurssilla, niin eikö opettaja pamauttanut heti kättelyssä: ja Mirkku pitää sitten esitelmän venäläisestä mustalaismusiikista..Kiva, kirkasti päiväni. Sanoin että jo vain, jos niin halutaan, mutta mä tarvitsen esityksen elävöittämiseksi nuotion, hevosen ja sellaiset kuomurattaat, millä Venäjän mustalaiset ajelivat. Että voisiko Yliopisto hankkia tämän rekvisiitan?

Mutta ei kuulemma voi. Ajattele, miten nuiveaa: edes noin pieneen pyyntöön ei voitu suostua. Kyllähän minä kopukan olisin taluttanut luentosaliin ja notskinkin väsännyt. Ne kuomurattaat voi olla vähän hankalat, kun ei niillä Venäjälläkään kaaleet enää ajele, Mersuilla ja Bemareilla tai sittein vanhoilla Ladoilla, rahatilanteesta riippuen.

Mutta kai se esitelmä on tehtävä ettei mene open kanssa sukset ristiin. Onneksi mulla on mittava levykokoelma kyseistä musaa. Ja ukko on sitten kiltti: tilasi netistä vanhanaikaisen levysoittimen, että saan kuunnella kaikkia ihania vinyylilevyjäni, jotka kannoin autotallin hyllyltä sisälle. Mitä aarteita sieltä löytyikään! Esim. kaikki Vysotskin sävellykset ja mittava määrä venäläistä mustalaismusiikkia. En edes muistanut, että omistan sellaisia!

Mutta mikään liike ei kuulemma myy enää kunnon levysoittimia. Se piti tilata jostain ihme firmasta, joka myy niitä tiskijukille, kun diskoissa soitetaan usein 50-60 -luvun sävelmiä, joita ei ole CD:nä.

Mutta nyt olen mielissäni...kohta kaikuu musiikki, kun laite saapuu.

Äläkä puhukaan mistään kahdeksasosista. Ei ihmistä mitata osasilla ja jyväsillä. Sinä olet kokonainen IHMINEN ja se on pääasia.

terkuin
Mirkku

olla apua. Ylimalkaan puhimnen jostakin kansasta laajemmin kuin oman kotikuntansa näkökulmastta vaatii pikkasen tutkimustyötä.
Tässä George Barrown raportti venäjän mustalaisista.
Suositelisin tutustumaan siihen ja muuhunkin Barrown
eliaikaseen tutkimustyöhön mustalisten parissa.
THE ZIGANI, OR RUSSIAN GYPSIES


They are found in all parts of Russia, with the exception of the
government of St. Petersburg, from which they have been banished.
In most of the provincial towns they are to be found in a state of
half-civilisation, supporting themselves by trafficking in horses,
or by curing the disorders incidental to those animals; but the
vast majority reject this manner of life, and traverse the country
in bands, like the ancient Hamaxobioi; the immense grassy plains of
Russia affording pasturage for their herds of cattle, on which, and
the produce of the chase, they chiefly depend for subsistence.
They are, however, not destitute of money, which they obtain by
various means, but principally by curing diseases amongst the
cattle of the mujiks or peasantry, and by telling fortunes, and not
unfrequently by theft and brigandage.

Their power of resisting cold is truly wonderful, as it is not
uncommon to find them encamped in the midst of the snow, in slight
canvas tents, when the temperature is twenty-five or thirty degrees
below the freezing-point according to Reaumur; but in the winter
they generally seek the shelter of the forests, which afford fuel
for their fires, and abound in game.

The race of the Rommany is by nature perhaps the most beautiful in
the world; and amongst the children of the Russian Zigani are
frequently to be found countenances to do justice to which would
require the pencil of a second Murillo; but exposure to the rays of
the burning sun, the biting of the frost, and the pelting of the
pitiless sleet and snow, destroys their beauty at a very early age;
and if in infancy their personal advantages are remarkable, their
ugliness at an advanced age is no less so, for then it is
loathsome, and even appalling.

A hundred years, could I live so long, would not efface from my
mind the appearance of an aged Ziganskie Attaman, or Captain of
Zigani, and his grandson, who approached me on the meadow before
Novo Gorod, where stood the encampment of a numerous horde. The
boy was of a form and face which might have entitled him to
represent Astyanax, and Hector of Troy might have pressed him to
his bosom, and called him his pride; but the old man was, perhaps,
such a shape as Milton has alluded to, but could only describe as
execrable - he wanted but the dart and kingly crown to have
represented the monster who opposed the progress of Lucifer, whilst
careering in burning arms and infernal glory to the outlet of his
hellish prison.

But in speaking of the Russian Gypsies, those of Moscow must not be
passed over in silence. The station to which they have attained in
society in that most remarkable of cities is so far above the
sphere in which the remainder of their race pass their lives, that
it may be considered as a phenomenon in Gypsy history, and on that
account is entitled to particular notice.

Those who have been accustomed to consider the Gypsy as a wandering
outcast, incapable of appreciating the blessings of a settled and
civilised life, or - if abandoning vagabond propensities, and
becoming stationary - as one who never ascends higher than the
condition of a low trafficker, will be surprised to learn, that
amongst the Gypsies of Moscow there are not a few who inhabit
stately houses, go abroad in elegant equipages, and are behind the
higher orders of the Russians neither in appearance nor mental
acquirements. To the power of song alone this phenomenon is to be
attributed. From time immemorial the female Gypsies of Moscow have
been much addicted to the vocal art, and bands or quires of them
have sung for pay in the halls of the nobility or upon the boards
of the theatre. Some first-rate songsters have been produced among
them, whose merits have been acknowledged, not only by the Russian
public, but by the most fastidious foreign critics. Perhaps the
highest compliment ever paid to a songster was paid by Catalani
herself to one of these daughters of Roma. It is well known
throughout Russia that the celebrated Italian was so enchanted with
the voice of a Moscow Gypsy (who, after the former had displayed
her noble talent before a splendid audience in the old Russian
capital, stepped forward and poured forth one of her national
strains), that she tore from her own shoulders a shawl of cashmire,
which had been presented to her by the Pope, and, embracing the
Gypsy, insisted on her acceptance of the splendid gift, saying,
that it had been intended for the matchless songster, which she now
perceived she herself was not.

The sums obtained by many of these females by the exercise of their
art enable them to support their relatives in affluence and luxury:
some are married to Russians, and no one who has visited Russia can
but be aware that a lovely and accomplished countess, of the noble
and numerous family of Tolstoy, is by birth a Zigana, and was
originally one of the principal attractions of a Rommany choir at
Moscow.

But it is not to be supposed that the whole of the Gypsy females at
Moscow are of this high and talented description; the majority of
them are of far lower quality, and obtain their livelihood by
singing and dancing at taverns, whilst their husbands in general
follow the occupation of horse-dealing.

Their favourite place of resort in the summer time is Marina Rotze,
a species of sylvan garden about two versts from Moscow, and
thither, tempted by curiosity, I drove one fine evening. On my
arrival the Ziganas came flocking out from their little tents, and
from the tractir or inn which has been erected for the
accommodation of the public. Standing on the seat of the calash, I
addressed them in a loud voice in the English dialect of the
Rommany, of which I have some knowledge. A shrill scream of wonder
was instantly raised, and welcomes and blessings were poured forth
in floods of musical Rommany, above all of which predominated the
cry of KAK CAMENNA TUTE PRALA - or, How we love you, brother! - for
at first they mistook me for one of their wandering brethren from
the distant lands, come over the great panee or ocean to visit
them.

After some conversation they commenced singing, and favoured me
with many songs, both in Russian and Rommany: the former were
modern popular pieces, such as are accustomed to be sung on the
boards of the theatre; but the latter were evidently of great
antiquity, exhibiting the strongest marks of originality, the
metaphors bold and sublime, and the metre differing from anything
of the kind which it has been my fortune to observe in Oriental or
European prosody.

One of the most remarkable, and which commences thus:


'Za mateia rosherroro odolata
Bravintata,'


(or, Her head is aching with grief, as if she had tasted wine)
describes the anguish of a maiden separated from her lover, and who
calls for her steed:


'Tedjav manga gurraoro' -


that she may depart in quest of the lord of her bosom, and share
his joys and pleasures.

A collection of these songs, with a translation and vocabulary,
would be no slight accession to literature, and would probably
throw more light on the history of this race than anything which
has yet appeared; and, as there is no want of zeal and talent in
Russia amongst the cultivators of every branch of literature, and
especially philology, it is only surprising that such a collection
still remains a desideratum.

The religion which these singular females externally professed was
the Greek, and they mostly wore crosses of copper or gold; but when
I questioned them on this subject in their native language, they
laughed, and said it was only to please the Russians. Their names
for God and his adversary are Deval and Bengel, which differ little
from the Spanish Un-debel and Bengi, which signify the same. I
will now say something of

reporteri kirjoitti:

olla apua. Ylimalkaan puhimnen jostakin kansasta laajemmin kuin oman kotikuntansa näkökulmastta vaatii pikkasen tutkimustyötä.
Tässä George Barrown raportti venäjän mustalaisista.
Suositelisin tutustumaan siihen ja muuhunkin Barrown
eliaikaseen tutkimustyöhön mustalisten parissa.
THE ZIGANI, OR RUSSIAN GYPSIES


They are found in all parts of Russia, with the exception of the
government of St. Petersburg, from which they have been banished.
In most of the provincial towns they are to be found in a state of
half-civilisation, supporting themselves by trafficking in horses,
or by curing the disorders incidental to those animals; but the
vast majority reject this manner of life, and traverse the country
in bands, like the ancient Hamaxobioi; the immense grassy plains of
Russia affording pasturage for their herds of cattle, on which, and
the produce of the chase, they chiefly depend for subsistence.
They are, however, not destitute of money, which they obtain by
various means, but principally by curing diseases amongst the
cattle of the mujiks or peasantry, and by telling fortunes, and not
unfrequently by theft and brigandage.

Their power of resisting cold is truly wonderful, as it is not
uncommon to find them encamped in the midst of the snow, in slight
canvas tents, when the temperature is twenty-five or thirty degrees
below the freezing-point according to Reaumur; but in the winter
they generally seek the shelter of the forests, which afford fuel
for their fires, and abound in game.

The race of the Rommany is by nature perhaps the most beautiful in
the world; and amongst the children of the Russian Zigani are
frequently to be found countenances to do justice to which would
require the pencil of a second Murillo; but exposure to the rays of
the burning sun, the biting of the frost, and the pelting of the
pitiless sleet and snow, destroys their beauty at a very early age;
and if in infancy their personal advantages are remarkable, their
ugliness at an advanced age is no less so, for then it is
loathsome, and even appalling.

A hundred years, could I live so long, would not efface from my
mind the appearance of an aged Ziganskie Attaman, or Captain of
Zigani, and his grandson, who approached me on the meadow before
Novo Gorod, where stood the encampment of a numerous horde. The
boy was of a form and face which might have entitled him to
represent Astyanax, and Hector of Troy might have pressed him to
his bosom, and called him his pride; but the old man was, perhaps,
such a shape as Milton has alluded to, but could only describe as
execrable - he wanted but the dart and kingly crown to have
represented the monster who opposed the progress of Lucifer, whilst
careering in burning arms and infernal glory to the outlet of his
hellish prison.

But in speaking of the Russian Gypsies, those of Moscow must not be
passed over in silence. The station to which they have attained in
society in that most remarkable of cities is so far above the
sphere in which the remainder of their race pass their lives, that
it may be considered as a phenomenon in Gypsy history, and on that
account is entitled to particular notice.

Those who have been accustomed to consider the Gypsy as a wandering
outcast, incapable of appreciating the blessings of a settled and
civilised life, or - if abandoning vagabond propensities, and
becoming stationary - as one who never ascends higher than the
condition of a low trafficker, will be surprised to learn, that
amongst the Gypsies of Moscow there are not a few who inhabit
stately houses, go abroad in elegant equipages, and are behind the
higher orders of the Russians neither in appearance nor mental
acquirements. To the power of song alone this phenomenon is to be
attributed. From time immemorial the female Gypsies of Moscow have
been much addicted to the vocal art, and bands or quires of them
have sung for pay in the halls of the nobility or upon the boards
of the theatre. Some first-rate songsters have been produced among
them, whose merits have been acknowledged, not only by the Russian
public, but by the most fastidious foreign critics. Perhaps the
highest compliment ever paid to a songster was paid by Catalani
herself to one of these daughters of Roma. It is well known
throughout Russia that the celebrated Italian was so enchanted with
the voice of a Moscow Gypsy (who, after the former had displayed
her noble talent before a splendid audience in the old Russian
capital, stepped forward and poured forth one of her national
strains), that she tore from her own shoulders a shawl of cashmire,
which had been presented to her by the Pope, and, embracing the
Gypsy, insisted on her acceptance of the splendid gift, saying,
that it had been intended for the matchless songster, which she now
perceived she herself was not.

The sums obtained by many of these females by the exercise of their
art enable them to support their relatives in affluence and luxury:
some are married to Russians, and no one who has visited Russia can
but be aware that a lovely and accomplished countess, of the noble
and numerous family of Tolstoy, is by birth a Zigana, and was
originally one of the principal attractions of a Rommany choir at
Moscow.

But it is not to be supposed that the whole of the Gypsy females at
Moscow are of this high and talented description; the majority of
them are of far lower quality, and obtain their livelihood by
singing and dancing at taverns, whilst their husbands in general
follow the occupation of horse-dealing.

Their favourite place of resort in the summer time is Marina Rotze,
a species of sylvan garden about two versts from Moscow, and
thither, tempted by curiosity, I drove one fine evening. On my
arrival the Ziganas came flocking out from their little tents, and
from the tractir or inn which has been erected for the
accommodation of the public. Standing on the seat of the calash, I
addressed them in a loud voice in the English dialect of the
Rommany, of which I have some knowledge. A shrill scream of wonder
was instantly raised, and welcomes and blessings were poured forth
in floods of musical Rommany, above all of which predominated the
cry of KAK CAMENNA TUTE PRALA - or, How we love you, brother! - for
at first they mistook me for one of their wandering brethren from
the distant lands, come over the great panee or ocean to visit
them.

After some conversation they commenced singing, and favoured me
with many songs, both in Russian and Rommany: the former were
modern popular pieces, such as are accustomed to be sung on the
boards of the theatre; but the latter were evidently of great
antiquity, exhibiting the strongest marks of originality, the
metaphors bold and sublime, and the metre differing from anything
of the kind which it has been my fortune to observe in Oriental or
European prosody.

One of the most remarkable, and which commences thus:


'Za mateia rosherroro odolata
Bravintata,'


(or, Her head is aching with grief, as if she had tasted wine)
describes the anguish of a maiden separated from her lover, and who
calls for her steed:


'Tedjav manga gurraoro' -


that she may depart in quest of the lord of her bosom, and share
his joys and pleasures.

A collection of these songs, with a translation and vocabulary,
would be no slight accession to literature, and would probably
throw more light on the history of this race than anything which
has yet appeared; and, as there is no want of zeal and talent in
Russia amongst the cultivators of every branch of literature, and
especially philology, it is only surprising that such a collection
still remains a desideratum.

The religion which these singular females externally professed was
the Greek, and they mostly wore crosses of copper or gold; but when
I questioned them on this subject in their native language, they
laughed, and said it was only to please the Russians. Their names
for God and his adversary are Deval and Bengel, which differ little
from the Spanish Un-debel and Bengi, which signify the same. I
will now say something of

että viitsit nähdä vaivaa ja laittaa tuon tekstin. Tosi mielenkiintoista. Olen yhden artikkelin laatinutkin Venäjän mustalaisista, mutta siihen otin aineiston Venäjän netistä yksinomaan. Se julkaistiin venäläisen Voronezhin yliopiston tieteellisessä julkaisussa, mistä tietysti olin onnellinen ja ylpeä.

Mutta tämä tuo uutta näkökulmaa asiaan, joten vielä kerran kiitos! Suuri osuus esitelmässäni on tietysti itse musiikilla ja musiikkinäytteillä, joita analysoin ja esitän kuulijoille.

t. Mirkku

Jokkaaneee kuuntelee syvämensä ääntää.