Jos olisin sädehtivä jalokivi
näyttelisitkö minua ylpeillen
En kuitenkaan ole
rubiini,en timantti kimmeltävä
Jos minulla olisi
kiehtova seireenin kutsuääni
seuraisitko sitä ja luokseni
viipymättä saapuisit
Laulullani tuskin saisin
sinua hurmoksiin
ei ääneni nyt niin viehkeä lie
Jos olisin kiehtova
sadun mysteerinen nainen
rakastuisitko pelkkään kuvaan
omaan haaveeseesi
En ole taianomainen
en jalustalle nostettava
mutta minä olen vain minä
Tavallinen
lempeä ja lämmin
tunteva ja rakastava
aikuinen nainen
En muuta
Sinullekaan
näyttelisitkö minua ylpeillen
En kuitenkaan ole
rubiini,en timantti kimmeltävä
Jos minulla olisi
kiehtova seireenin kutsuääni
seuraisitko sitä ja luokseni
viipymättä saapuisit
Laulullani tuskin saisin
sinua hurmoksiin
ei ääneni nyt niin viehkeä lie
Jos olisin kiehtova
sadun mysteerinen nainen
rakastuisitko pelkkään kuvaan
omaan haaveeseesi
En ole taianomainen
en jalustalle nostettava
mutta minä olen vain minä
Tavallinen
lempeä ja lämmin
tunteva ja rakastava
aikuinen nainen
En muuta
Sinullekaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan niin minulle riität ja rakastan!
hyvää päivänjatkoa sinulle.
on hyvä kuvitella mielessään toisinkin päin.
Kaikki me ollaan haavoittuvaisia, mutta varmasti rakkaudessa vilpittömiä. Tuli mieleen, että ...varmaan koet olevasi erilainen kun hän, jolle kirjoitat. Mutta entäpä jos on ihmisiä, jotka kokevat olevansa paljonkin erilaisia kuin muut? Heillehän sielunystävät ovat vieläkin ihmeellisempiä.
Suloinen runo lempeältä.
herätti ajatuksia.Filosofisesti sanasi asettelit.
Kiitos.