suhde jumalaoppiin

..."Jumalaisen tiedon välittäjä".Se vaatii parempaa tutustumista aivojen "sisä-avaruuteen",
eli mielen tutkimista,aikaa se vie ja on vaativa laji.

Valaistunut näkee elinolosuhteensa kolmi-ulotteisena ja voi todeta että kaikki ilmiöt ovat katoavaisia.

Tietämättään ihmiset elää puolisokeina,sellaisille on helppo kusettaa kummituksia ,jumalia ja menninkäisiä
Fysiologinen fakta.Tajunnan tutkimus.

Buddhahan näki ihmiskunnan ongelmat ja kehitti opin eli dharman tuleville sukupolville.

Ihmiskunnalla on ollut suuri haaste elää sisimpänsä kanssa ja siihen oppi eli dharma on ollut valmiina jo 2500 vuotta.

Ei ole jumalia. Mutta - kansan parissa vallitsee kummallinen vanhan uskonnon (hindulaisuus) ja uuden uskonnon (buddhalaisuus) sekoitus. Kysyun yhdeltä munkilta, uskovatko thaikut jumalaan. Ei usko. Mutta kansa tarvitsee jotain mihin kohdistaa mielensä ja kun mietiskely on harvinaista niin sitten turvaudutaan kaiken maailman ganeshoihin. Siis ei ole Buddhan opissa mitään jumalaa mutta jotkut palvovat jotain spirit housea aivan kuin hindut jumaliaan. Buddhalaisuudessa sanotaan, että on olemassa dhamma, koko luonto luonnonlakeineen on tavallaan jumala.

Eräässä tekstissä Gautama Buddha itse ottaa kantaa asiaan. Tiellä tuli Gautama Buddhaa vastaan mies joka hämmentyneenä Gautaman varsin vaikuttavasta ulkonäöstä kysyi varovasti: "Oletteko ihminen". Buddha kielsi olevansa ihminen, ja myös kielsi olevansa yksikään niistä yliluonnollsista olennolista ja jumalista, joita mies arveli Gautaman ehkä olevan. Lopuksi Gautama esitti, että hän on buddha eli valaistunut, joka on kokonaan erilainen olentojen luokka ihmisten ja jumalten tuolla puolen. Valaistunut on kokenut transkendenttisen todellisuuden, ja siirtyy siksi ihmisten piirin yläpuolelle. Määritelmän mukaan buddha-tila on korkein maailmankaikeudessa oleva tajunnan tila. Silti buddhilla ei ole mitään lähi-idän uskontojen Jumalan tunnusmerkkejä, mikään buddha ei ole luonut maailmaa, buddhilla ei ole minkäänlaista rangaistusvaltaa eikä muutakaan valtaa ihmisiin, eivätkä buddhat edellytä että heihin pitäisi "uskoa". On ihmisestä itsestään kiinni kokeeko hän buddhien opetuksen hengellisesti hyödylliseksi itselleen. Kyseessä on tosiaan kokonaan toisenlainen olentojen luokka siitä, mihin länsimaissa on totuttu.

Buddhalaisuus kieltää luoja-jumalan olemassaolon. Jumalan olemassaolon mahdottomuus voidaan osoittaa aukottomasti mahayanan loogisten päättelyiden avulla. Ja lopullisen varmistuksen asiasta saa, kun tunnistaa mielen syntymättömän luonnon.

Toisaalta buddhalaisuuden mukaan on olemassa lukematon määrä jumalia, jotka ovat jumalallisessa olotilassa. Nämä olotilat/kokemukset ovat seurausta positiivisesta karmasta ja viheellisestä meditaatiosta; ne ovat pitkäkestoisia mutta kuitenkin pysymättömiä, ja niistä vajoaa jäleen samsaran alempiin tasoihin: helvetteihin, nälkäisten haamujen olotiloihin, eläimeksi tai ihmiseksi. Näitä jumalia ei palvota buddhalaisuudessa millään tavoin, vaan näille toivotaan onnellisuutta ja vapautumista samsarasta.

Buddhalaisuus on kuitenkin aina ennen kaikkea käytännöllistä: jos joku alkaisi käyttäytyä huonosti menetettyään uskonsa jumalaan, niin tällaiselle henkilölle ei kannata kertoa jumalan olemattomuudesta. Olennaista on, että ihmiset välttävät negatiivista karmaa ja tekevät positiivisia tekoja, koska ilman sitä ei missään tapauksessa voi avautua pääsyä ulos samsarasta. Ja jos usko jumalaan auttaa positiivisen karman luomisessa ja negatiivisen välttämisessä, niin hyvä. Kun positiivisia vaikutelmia on kertynyt tarpeeksi mieleen, sitten lopulta pystyy kohtaamaan sen tosiasian, että mitään jumalaa ei ole. Ainoa todellisen turvautumisen kohde on buddha eli oman mielen luonto.

mutta se ei ole ikuisen kadotuksen paikka,jollaisena se kuvataan "kaikkivaltiaan luojan" uskonnoissa.Buddhalaisuuden pääasiallisimpia eroja muihin uskontoihin on tosiaan se ettei ole kaikkivaltiasta jumalaa.Buddhalaisuus ei tarkkaan ottaen ole uskonto siinä mielessä että siinä uskottaisiin ja palvottaisiin yliluonnollista olentoa.Pelastajan käsitettä ei ole .Buddha ei ole pelastaja,joka pelastaa toisia henkilökohtaisilla avuillaan eikä myöskään jumalan inkarnaatio(toisin kuin jotkut hindut väittävät).
Henkilökohtaisen vapautumisen saavuttaminen on jokaisen itsensä vastuulla. Buddhalaisuus ei vaadi seuraajaltaan sokeaa uskoa. Se panee paljon painoa itsenäisyydelle,itsekurille ja henkilökohtaisille ponnisteluille.

Kristinuskon mukaista kaikkivaltaista luojajumalaa jumalaa ei tosiaan buddhalaisuus tunne ja mielestäni se olisikin ristiriidassa Buddhan opetuksen kanssa. Ensinnäkin jokainen on vastuussa omasta karmastaan. Mikään jumala tms. ei puolestasi sitä säätele.

Ehdonvaraisuuden ja itsettömyyden opit asettavat viimeistään kyseenalaiseksi ikuisen ja riippumattoman jumalan olemassaolon: mitään ei synny ilman syytä. Eli jumala ei ole voinut aina olla olemassa, silläkin täytyy olla luoja. Millään olemassaolevalla ei ole omaa erillista olemusta. Kaikki olennot ja ilmiöt ovat riippuvaisia toistensa olemassaolosta. Olennot muuttuvat ja katoavat heti kun niiden olemassaolon mahdollistavat ilmiöt muuttuvat tai katoavat. Buddha opettikin kaikkien asioiden muutosta ja pysymättömyyttä. Se onkin aika keskeistä buddhalaisuudessa.

aluksi buddhalaisuus kyseenalaistaa egon ja ihmisen erillisyyden luonnosta. Ihminen on osa suurta kosmista soppaa missä kaikki vaikuttaa kaikkeen kaikki muu on mielenharhaa.

Tuon tajuaminen vapauttaa.

Vesi on syvä symbooli ihminen on pisara meressä joka muodostaa suuremman kokonaisuuden, veden. Ihminen on erillinen mutta samalla osa kaikkea muuta. Tällainen huomio muuttaa omaa käytöstä.

Mutta buddhalaisuudessa on monta suuntausta jotka voivat olla keskenään ristiriitaisiakin.

ihminen on jumalan kaltainen
= valaistuminen on mahdollinen: tietoisuus ja ääretön myötätunto

buddhalaiset eivät tee jumalasta käsitettä (persoona, henkilö), muuten kaiken perusta on valaistuneisuus, joka on samankaltainen jumalaan liitettyjen käsitysten kanssa

Ihmiskunta tutkii samaa asiaa eri keinoin ja antaa sille eri nimiä. Buddhalaiset ovat tutkineet systemaattisimmin näitä tajunnan tiloja ja uskonnollisia kokemuksia. Uskonnon suunta on myös sisäinen: ei yritetä muuttaa ulkoista maailmaa paratiisiksi, vaan ihmisen sisäinen maailma - josta seuraa positiiviset vaikutukset ulkomaailmaan.