Noin viikko sitten kyllästyin lopullisesti Graffiti Bridgen täytebiiseihin, joita on paljon. Eihän pari kolme heikompaa biisiä haittaa (esim. Batman), mutta alkoi käydä hermoille, kun yritti levyä keskittyneesti kuunnella ja lähes puolet materiaalista on täyttä roskaa. Joten päätin tehdä levystä oman versioni.
Uudesta levystä tuli paljon tasaisempi ja parempi kokonaisuus, kun jätin The Timen turhat biisit pois kuten myös Mavis Staplesin Melody Coolin ja Princen Tick, tick, bangin, nimikkobiisin ja New Power Generation part 2:sen. Näin plätystä saatiin tiivis yhdeksän biisin kokonaisuus, joka on paljon houkuttelevampi näky levyhyllyssä.
1. Can't Stop This Feeling I Got
2. New Power Generation
3. The Question of U
4. Elephants & Flowers
5. Round and Round
6. We Can Funk
7. Joy in Repetition
8. Thieves in the Temple
9. Still Would Stand All Time
Eli jos täytebiisit häiritsevät, niin tätä kyllä kannattaa kokeilla. Levyä tulee myös kuunneltua paljon useammin, ainakin itselleni kävi näin ;)
Uudesta levystä tuli paljon tasaisempi ja parempi kokonaisuus, kun jätin The Timen turhat biisit pois kuten myös Mavis Staplesin Melody Coolin ja Princen Tick, tick, bangin, nimikkobiisin ja New Power Generation part 2:sen. Näin plätystä saatiin tiivis yhdeksän biisin kokonaisuus, joka on paljon houkuttelevampi näky levyhyllyssä.
1. Can't Stop This Feeling I Got
2. New Power Generation
3. The Question of U
4. Elephants & Flowers
5. Round and Round
6. We Can Funk
7. Joy in Repetition
8. Thieves in the Temple
9. Still Would Stand All Time
Eli jos täytebiisit häiritsevät, niin tätä kyllä kannattaa kokeilla. Levyä tulee myös kuunneltua paljon useammin, ainakin itselleni kävi näin ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
mut muuten toi levy on kyl tosi heikko.
heikko ole. New Power Generation, The Question of U ja Joy in Repetition eivät ainakaan missään nimessä ole heikkoja biisejä. Olet tosin kyllä oikeassa siinä, että Thieves in the Temple on levyn selvästi paras biisi.
mutteivät mitään erityisiä tähtihetkiäkään sitten toisaalta: kyllä ainut biisi, joka tällä levyllä olisi oleellista ottaa hran kokoelmalevyille messiin, on Thieves in the Temple, mut se onkin todellinen klassikko, aivan mahtava biisi. Eikä Batman kyllä paljon parempi oo kuin toi GB-levy. Ehkä se vaan Princen suurimmille faneille on mahdoton tehtävä myöntää, että jätkä on tehty huonojakin levyjä. Paljon niin hyvää, että ei ihme, että joskus on tullut suoranaista roskaakin. Mutta tietysti aina on isoimmat fanit, jotka eivät mitään negatiivista niellä tahdo.
Juurihan haukuin Graffiti Bridgeltä pois jättämiäni biisejä roskaksi, ja on Prince muutakin roskaa tehnyt, kuten esim. muutama biisi Chaos & Disorderilta sekä Crystal Ballilta, Rave Un2 the Joy Fantastic lähes kokonaan (The Greatest Romance Ever Sold on tosin hieno balladi) ja sitten ne 2000-luvun alun nettijulkaisut.
Batmanilla ei kyllä ole mielestäni yhtään varsinaisesti huonoa biisiä, jotkut ovat ok-tasoa, mutta eivät mitään sontaa ja kokonaisuus pysyy kasassa toisin kuin Graffiti Bridgellä.
PS. Minusta kyllä Joy in Repetition ON yksi Graffiti Bridgen suurimmista tähtihetkistä, ja samalla yksi tunnelmallisimpia balladeja, mitä Prince on koskaan tehnyt.
Batmanilla oli yksi tosi iso hitti, mutta biisinä se on aika kehno - varsinaisia fillereitä levyllä ei ole, vaan ei laatubiisejäkään. Tasapaksu siis, kuunneltava levy tosin ehkä.
90-luvun kaikilla levyillä on jotakin kehnoa roskaa. Kasarilla laatutaso levyillä oli MAHTAVA, muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta. Kaikilla on lamakaudet ja kultasesonki. Näin.