Missä on työpaikka

suoraan kysymykseesi, mutta kirjoitan silti. Olen lähiesimiehenä. Meillä on oikeasti pitkään ollut hyvä henki ja työpaikkaa on pidetty demokraattisena. Minä esimiehenä en varmaan ole ollut mikään järjestyksen ja täsmällisyyden mestari ja siitä olen saanut kritiikkiä, mutta monet ovat sanoneet, että minulle on helppoa puhua ja että olen aina auttanut ja että töihin on ollut kiva tulla. Asioista on puhuttu suoraan ja joskus jankattukin että on saatu kaikkien äänet kuuluville. Tämä minun ja edellisten kollegojen johtamistyyli on osaltaan saanut aikaan sen, että työntekijät ovat olleet hirveän vastuullisia ja auttaneet toinen toisiaan eikä ole muodostunut kuppikuntia.

Nyt uuden esimiehen myötä kaikki on muuttunut. Hän luokittelee työntekijöitä, moittii selvittämättä asioita ja antaa äkillisiä määräyksiä joille on vaikea keksiä perusteita. Hänellä on visio hienosta työpaikasta johon hän luulee pääsevänsä rautaisella johtamisotteella. Melkein kaikki voivat huonosti.

Minusta tämä on malliesimerkki siitä, miten työpaikan henki luodaan ja miten kymmenen vuoden aikana luodun hengen voi myös äkkiä romuttaa. Tämä on myös malliesimerkki siitä, miten tavalliset fiksut työntekijät kantavat vastuuta kun sitä heille annetaan ja miten yhteinen vastuu saa kaikki voimaan paremmin, kun asioita ei tehdä siksi että pomo määrää vaan siksi että asiat ovat tärkeitä ja tuottavat hyvää työn jälkeä. Erityisesti kaikessa hoitotyössä, jossa tuotetaan ihmisille palvelua, työn laadussa kyllä näkyy mikä on työpaikan henki.

Jos olet hakeutumassa uuteen työpaikkaan niin kysele puskaradion kautta, se kyllä tietää mikä meininki missäkin on.





Jokin aika sitten tuli toinen vastaavassa asemassa oleva lähiesimies

Minä menin töihin erääseen pieneen kuntoutumiskotiin (mielenterveysasikkaista) Ensivaikutelma paikasta nostatti karvani pystyyn, tuli tunne että tuossa paikassa tapahtuu jotain karmaisevaa tai on tapahtunut.

Asiakkaat kumminkin olivat mitä ihanimpia ihmisiä ja työtoveritkin vaikuttivat ihan kivoilta. Pomossa oli jotain ristiriitaista ja saman huomion oli tehnyt eras toinenkin henkilö.

Pomo Lahjoi meitä ensin runailla eduilla mutta sitten vastapalvelukseksi odotti että esim. yöpyisimme talolla ja tekisimme muutenkin puoli ilmaisia ilmaisia tunteja iltaisin ennen nukkumaan menoamme ja aamulla kun heräämme ja tietysti jos kuntoutujat tarvitsevat yöllä apua. Omaisemme olivat tervetulleita yökylään ja muutenkin "asumaan" kuntoutuskotiin (Näin olisi taas saatu muutama remonttimies taloon ilmaiseksi.)

Muutenkin työntekiöiksi oli aluksi värvätty kuntoutettavien äitejä kun he mielellään jäivätkin yöksi talolle ja näin saatiin myös asiakkaita joista oli kova pula. Ohjaajia värvättiin myös pitkien matkojen takaa jolloin oli hyvä tarjota yösijaa. Meille sanottiin kyllä että saa mennä kotiinkin yöksi mutta mitään ohjeistusta ei edes oltu annettu miten yöpäivystys hoidetaan joten ei asiakkaita voi jättää oman onnensa nojaan kun osa oli aika sairaita ja toisaalta ilmassa leijui aavistus että joudut hankaluuksiin jos et toimi kirjoittamattomien sääntöjen mukaan.

Paikassa oli vaihtuntu henkilökunta muutaman olemassaolo vuotensa aikana useasti. Pomo jopa kehui kuinka oli irtisanonut jonkun ja ottanut seuraavana päivänä tilalle toisen, oli vedonnut tuotannollisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin. Pomon luonteesta kertoo jo se että irtisanoi henkilön suurena päiväna kun työntekiä iloisena toi nuorikkonsa esitelläkseen hänet, oli kuulemma kakut ja kaikki mukana. Voin vain kuvitella sen tunnelman myös asiakkaiden näkökulmasta, ei varmaankaan kovin kuntouttavaa.

Riitaa oli myös muiden kanssa pikku asioista ja niitä jaksettiin toitottaa meille uusille. Leimattiimpa jopa mielisairaaksi eräs työntekiä.

Pomo osaa olla hyvin mairitteleva ja sijaisia onkin helppo saada. Opiskelijat eivät ehdi nähdä koko totuutta ja lupautuvat töihin. Minäkin menin samaan lankaan mutta totuus pomon todellisesta luonteesta selvisi pikkuhiljaa. Nyt on koko työyhteiö sekaisin.

Tarina on sen verran pitkä etten sitä tähän kirjoita. Itse olen myt sairaslomalla ja irtisanottuna tuotannollisista ja taloudellisita syistä. Taloon jäi neljä ihmistä töihin. Päivävuorossa on kaksi henkilöä ja illat ja viikonloput sitten pitäisi selvitä kahdella. Mietin että kuinkahan laillista touhua tuo on?

Onnekseni olen saanut työskennellä teamissa jossa oli tekemisen meininki, hyvä henki ja loistava porukka. Uudet tuulet puhalsivat ja tuli paljon muutoksia. Olemme eläneet jo 10 vuotta muutoksien keskellä ja se valitettavasti näkyy.

Näissä muutoksissa lähiesimiehet ovat vaihtuneet turhan usein. Ja olen totisesti huomannut, että läheskään kaikista ei ole tuolle paikalle. Ja sen kuinka paljon esimies, hänen persoonansa ja käytöksensä vaikuttaa koko työyhteisöön. Loistava, humaani ja ymmärtävä esimies on työpaikan voimavara. Heikko osastonhoitaja on vietävissä, vahvat persoonat ottavat vallan ja vievät häntä kuin pässiä narussa ja käyttävät omien etujensa ajamisvälineenä.
Ja sitten vielä reppana jonka ei koskaan eikä missään olosuhteissa pitäisi olla kenenkään esimies. Stressinsietokyky olematon, itsetunto heikko ja kaikki vihaavat häntä. Tämä yksi ihminen tekee työpaikasta ikävän, tunnelma on toista kun oh. vapaalla tai lomilla.

Onneksi olen saanut tehdä joskus töitä hyvässäkin paikassa ja tiedän mitä se parhaimmillaan voi olla. Koko työhistoriani olen ollut yhdessä ja samassa paikassa ja näin on vaihtelevaa.