Minä annan kivulle
tilaa tulla
kulje kehoni läpi
jokaista kohtaani
häijysti hellitellen
niin että tästä
rajusta runtelusta
voipuneena
saan maata
hetken hiljaa
tuntea tuomioni
kohdata kaipuuni
siitä minä nousen
täriseville jaloilleni
haparoivien käsieni tukemana
tästä minä nousen.
tilaa tulla
kulje kehoni läpi
jokaista kohtaani
häijysti hellitellen
niin että tästä
rajusta runtelusta
voipuneena
saan maata
hetken hiljaa
tuntea tuomioni
kohdata kaipuuni
siitä minä nousen
täriseville jaloilleni
haparoivien käsieni tukemana
tästä minä nousen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samalaisia tuntemuksia
ja tunnustuksia
Hyvältä silti tuntuu
vaikka vaikeuksien kautta
mutta matka jatkuu...
Taitavat todella olla tuttuja tuntemuksia meille kaikille, valitettavasti..
Ehkä vaikeinta onkin se jatkaminen, hyväksyminen ja luopuminen.
Kiitos kommentistasi :)
k-l.
Sydämellisesti kiitos :)
..luin jo nuo aiemmat ihanat runosi. Tähän nyt laitan kiitokseni siitä, kun olen saanut ihania runojasi lukea. Tuo kivulle tilaa antaminen oli hienosti huomioitu. Jos sen tukahduttaa tulee se joskus myöhemmin esiin. Ja sitten tuota sisukkuutta, jota löytyy vain suomalaisista naisista "tästä minä nousen" - juurikin niin. Ei lannistuta : )
voi sinä ja sinun ihanat sanasi :)
Olen monta kertaa meinannut lukea ja kommentoida runojasi, tiedätkös, jostain syystä en ole sitä pystynyt tekemään. Tiedän että ne ovat ihania ja saisivat iloisuudellaan minut ehkä hymyilemäänkin. Niistä kumpuava rakkaus ja onni vain tuovat tällä hetkellä karvasta tunnetta. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan, mutta ehkä jo huomenna saatan sen tehdä.
Kun löydät kommenttini runostasi, tiedät minun olevan taas hetken lähemäpänä parempaa :)
Kiitos sanoistasi :)
..silloin, kun minulla on suruisampi olo vältän sinun runojasi. Ne koskettavat syvältä ja joudun liikutuksen valtaan.
Sen tähden sinä tiedät löytäessäsi kommenttini runostasi, että minulla on pysyvämmin se onnellisempi olotila. Tää on tälläistä aaltoliikettä *huokaus*
Niin että hyvin ymmärrän mitä tarkoitat *hymy*
Jaksellaan näiden tunteidemme kanssa, päiväkin tässä jo pitenee ja linnut laulelevat.
Mandy, tule lähemmäksi - nouse !
Eipä voi runo juuri enempää raapaista sieluni
seinämiä, kuin tämä Sinun. Tytttöseni, ihan pian
on kevät ja katso - aurinko löytää Sinutkin.
Miksi elämä on niin epäoikeudenmukainen,
ettei se anna Sinun nähdä sitä, se on kuitenkin
tässä - katso vaikka.
Uuteen runoon annoit inspiraatiota lausahduksellasi, sekä myös lohtua, joku näkee ja ymmärtää.
Kiitos linda.