Kaunniden ja rohkeiden seuraaminen vai ovatko elökeläiset nykyään tavallista aktiivisempia harrastusten ym. kanssa mutta kahvikupposta ystävien, sukulaisten, tuttavien kanssa ei ole aikaa omassa tai ystävän luona.
Kun kaikki tuttavat ja ystävät ja sukulaiset tunnutaan tavattavan siinä kaupan tai marketin käytävällä ja siihen sitten jäädään turisemaan tuntitolkulla ja käydään suvun ja naapuriston asiat läpi. Ei puhettakaan että siirryttäisiin sivummalle tai jopa kahvioon kahvikupin ääreen turisemaan. Suomalainen junttiuis näkyy joustamattouutena ja ikäihmisten itsekkyys näkyy tässäkin asiassa.
Kun kaikki tuttavat ja ystävät ja sukulaiset tunnutaan tavattavan siinä kaupan tai marketin käytävällä ja siihen sitten jäädään turisemaan tuntitolkulla ja käydään suvun ja naapuriston asiat läpi. Ei puhettakaan että siirryttäisiin sivummalle tai jopa kahvioon kahvikupin ääreen turisemaan. Suomalainen junttiuis näkyy joustamattouutena ja ikäihmisten itsekkyys näkyy tässäkin asiassa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oma junttiutesi näkyy ainakin siinä,ette viitsi tarkistaa kirjoitusvirheitäsi.Vai oletko oikeasti älykääpiö?
Asia sisältönä oli aloitus parempi kuin teidän.
Eipä tainnut olla oikein hanskassa kielioppi, kirjoitustaito sielläkään.
tuli,huomasin sen vasta äsken.
Brovoilijamme taas vauhdissa.
Pyydä siirtymään sivummalle, kun kunniarvoisuutesi saapuu.
Miksi käyt jatkuvasti mollaamassa täällä?
Etkö saa omanikäisistäsi seuraa?
Ei millään suomalaisella ikäluokalla ole puutteita käytävien tukkimistaidoissa. Me emme yksinkertaisesti ole vielä tottuneet siihen, että paljon muitakin ihmisiä liikkuu samoissa paikoissa kuin me. Hyvät tavat ovat valitettavasti jääneet joiltain oppimatta, koska niitä ei ole kylliksi arvostettu, eikä ole vaadittu kotona ja koulussa niitä noudattamaan.
Monissa suurkaupungeissa opitaan jo lapsesta pitäen asettumaan jonoon sekä antamaan tilaa kiireisemmille kulkijoille ahtaissa ruuhkatilanteissa tai poistujille täysissä liikennevälineissä. Ei tarvitse käyttää kyynärpäitä tai kiukutella, kun uskaltaa tarvittaessa avata kohteliaasti suunsa ja voi luottaa toisten väistävän. Temperamentiltaan vilkkaammat ja ruuhkiin tottuneemmat eivät tarvitse aikaa huomatakseen olevansa muitten tiellä.
Tuskin moni suomalainen tarkoituksella toisia häiritsee tai kiusaa. Joiltain vie vain enemmän aikaa huomata tilanne; ystävällisen hymyn kanssa esitetty kohtelias pyyntö saa kulkuväylän tukkivan joukon hyvillä mielin väistämään. Pilke silmäkulmassa ja ripaus hyväntahtoista huumoria, saattaisi piristää harmaatakin päivää.
Sinähän voisit ottaa tehtäväksesi kouluttaa meitä juntteja ikäihmisiä. Kokeile kohteliaan ystävällisiä menetelmiä ja saatat huomata omankin piposi löystyvän. - Tai ota mukaasi vaskikello ja ravistele sitä raivokkaasti aina ruuhkatukoksen kohdalla; voit jouduttaa väylän avautumista huutamalla äänekkäästi: "Pois tieltä, täältä tullaan!".
Tuo nyt ei pidä ainakaan paikkaansa.
Aikaa on ollut mutta ei avointa ja halua.
Ärsyttävää on mammojen pesiytyminen joka paikkaan missä niitä ei tarvita.
Viimosin paikka oli miettiä, ukko ja akka, ostoslistaa marketin portin pielessä.
Siitä ei päässyt sisään, kun aikaa oli, lukitsin itseni siihen taakse, minkäs teet?
Tuijotus ei auttanut, siinä ne pohti vissiin ostaako makkaraa vai ei, hitaasti liukuivat sisään.
Jos niille jotain sanoo alkaa niin maan .........en soimaus että kun ollaan niin "sairaita ja vanhoja".
Mitäs sinä teet tällä palstalla sitten?
Tämä on tarkoitettu 60 ihmisille, ja heidän jutuilleen.
Akkamaista, ukkomaista junttiutta.
Perustele ja kirjoita selkosuomea meille tyhmille vanhoille äijille ja mummuille.
otan ison metsästystorven. Koululaisetkin tukkivat käytäviä, totta.
Ja kyllä se pipo on ihan sopiva.
Stadia, ja stadilaisia, ku oliki vaan juntteja.
ohoho
saa täällä kirjoitta vaikka mittari on viittä vaille 60.
sitäpaitti pikkuista vaaviakin voidaan hellittelynä sanoa ukoksi.
ettästiedät näät sen.
Vai ovat ikäihmiset hitaita. Kerronpa tositapauksen. Olin muutama päivä sitten bussissa, joka oli tavan mukaan täpötäynnä. Koska olen huonosti liikkuva, sain armosta oikeuden istua invalidipaikalla.
Tultiin pysäkille. Vieressäni istui nuori tyttö, jolle sanoin, että haluaisin ulos seuraavalla pysäkillä. Puhuin ystävällisesti ja kuuluvasti. Tyttö katsoi minua vihaisesti eikä noussut. Toistin pyyntöni. Hitaammin ei sitä toimitusta olisi voinut tehdä. Mutta pääsin käytävälle.
Bussi pysähtyi, ovet aukenivat, kukaan ei liikahdakaan. Kuluu hetki ja toinenkin. Ajattelin,että bussi kohta lähtee ja pyysin edelläseisovaa nuorta naista siirtymään. Nuori nainen kääntyi, katsoi murhaavasti ja huutaa: "Tässä menee moni muukin ulos". Eikä liiku mihinkään. Odotan hetken, toisenkin. Kun hän ei vieläkään liiku eikä moni muukaan, työnsin tytön sivuun ja menin ulos.
Tyttö ja ne monet jäivät sinne sinne seisomaan. Voi olla, että se bussi edelleen on pysähtyneenä odottamassa, josko joku kerkiää ulos. Sellaisia me etuilija- ja kiilaaja mummut olemme. Ja toisaalta ne ripeät ja kohteliaat nuoret, joita inhottavat mummut ahdistelevat. On tämä niin hirveää.
Jos on kuin perseeseen ammuttu karhu niin kanssaihmiset reagoivat samalla tavalla.
Nuoret on mielestäni kohteliaita.
Väsyy sitä opiskelijakin, erinäisitä syistä.
yhdistävä tekijä ihmisille kaiken kiireen, stressin ja huolen keskellä. Jotkut tosiaan osaavat istua tiiviisti penkillään missä tahansa kulkuneuvossa tai yleisötilaisuudessa liikauttamatta edes jalkojaan, vaikka mitä tapahtuisi. Joskus tulee mieleen, että pitäisikö keksiä jokin pirullinen, mustaa huumoria sisältävä vastakeino. Pitäisikö astua esteenä olevien jalkojen päälle ja pyytää sen jälkeen kohteliaasti anteeksi? Tai pitäisikö ihan vahingossa läväyttää ohi vääntäytyessään istujaa laukulla päähän? No, nuo temput taitavat olla melko vaarattomia... niin kauan kun toteuttaa niitä vain omassa mielessään.
Mielestäni on surullista, että ihmiset syyttelevät toisiaan sen sijaan, että pohtisivat miten itse voisivat muuttaa tilannetta. Äkäisyys ja pahaolo nousevat helposti kilteimmänkin ihmisen pintaa, ellei jaksa pitää varaansa. Jos tuntuu, että kaikki ovat pahantahtoisia vihollisia, ei ihme, että välillä joku pimahtaa ja alkaa purkaa pahaa oloaan dramaattisin seurauksin.
Mistä löytyisi se keino tai voima, joka saisi meidät suhtautumaan toisiimme ystävällisemmin ja kunnioittamaan myös toisten ihmisten oikeuksia?
Auttaisiko, jos pysähtyisimme miettimään kiireen olemusta ja sen vaikutusta omaan elämäämme? Milloin meillä oikeasti on kiire ja milloin kiiruhdamme vain siksi, että olemme tottuneet kiireeseen? Onko meillä joskus niin kiire, ettemme ehdi oikeasti saada mitään aikaan? Juoksemme, tönimme, kiilaamme, hikoilemme ja hermostumme, koska meillä on aivan hirrrrrveä kiire - vaikkapa vaan ehtiä löhöämään olohuoneen sohvalle.
En ollut persiiseen ammuttu karhu silloin enkä ole nytkään. En ole samaa mieltä siinä, että sellaisen kohtelun saa kuin muka ansaitsee eli jos hyvällä pyydät ja nätisti, saat nätin kohtelun tai päinvastoin. Kukkua se on, ei meidän maailmamme ole oikeudenmukainen, kaukana siitä. Osa nuorista on kohteliaita ja mukavia, osa taas ei lainkaan. Yhtä hyvin kuin osa mummuista on persiiseen ammuttuja ja osa ei. Sellaista tämä on ollut maailman sivu. Elämää, ei sen enempää.
Näissäkin kirjoituksissa lähdetään siitä, että kun joku muu muuttuisi paremmaksi ihmiseksi. Mitäs, jos aloitetaan kukin itsestämme. Se voi osin toteutuakin, sen sijaan että turhaan haihatellaan niiden muiden muuttumista lähimmäisiä alati ymmärtäviksi enkeleiksi. Ja taitaa olla niin,että ei meistäkään siihen joka tilanteessa ole, jos rehellisiä ollaan. Mutta eihön meidän toki tarvitse olla rehellisiä, puhutaan mieluummin kauniita sanoja. Niitä riittää.
Jokunen vuosi sitten oli tämäntyylinen asennekampanja Suomessa: "Anna vanhalle aikaa". TV:ssä ikäihminen (70 >) ylitti vilkasliikenteistä katua suojatietä pitkin. Hitaasti, kepin kanssa, kun ei enää kovempaa päässyt. Aiheellinen tietoisku mielestäni; vanhalla on oikeus kulkea hiljaa.
Vaikka oltaisiin kuuskymppisinä miten vikkeliä ja notkeita ja vilkasälyisiä, niin jossakin kohdassa alkaa vuosien mittaan hidastaa. Useimmilla ainakin, vaikka tietysti vanheneminen on aika eritahtista meillä kaikilla.
Ei vanhat ihmiset todellakaan keljuillessaan tuki käytäviä yms., heillä ei vaan huomiokyky ihan samalla tavalla pelaa. Just samalla tavalla nuorisokin tukkii liikkumisreitit, yhtä paljon kokemuksia on heistäkin, vähän eri paikoissa vain.
Paljon huolestuttavampaa mielestäni on, jos me kuuskymppiset emme hoksaa mennä turisemaan vähän sivummalle. Meidän ei vielä pistäisi olla "vanhanjäykkiä" eikä enää "nuorentyhmiäkään".
Eikö voitaisi olla kuitenkin kaikille ystävällisiä, ja pyytää tarvittaessa nätisti siirtymään ja antamaan tilaa? Niin on meille kaikille mukavampaa. Ja ihan rehellisesti, ikätoverit: saatamme olla samassa tilanteessa tien tukkona ennenkuin itse huomaammekaan ;-D
vanhalle ajan antaminen ei minua kiusaa. Sen sijaan se kiusaa, että jotkut tosiaan jumittuvat keskelle käytävää tai muuta kulkutietä jaarittelemaan tukkien liikenteen kokonaan, vaikka tilaa olisi vähän sivummalla pitemmällekin kokoukselle.
Toinen kiusaava asia on liukuportaitten käyttö. Sinne tullaan nauttimaan kyydistä ja seisotaan keskellä portaita ettei kiireisemmät pääse kävelemään ohi. Siitäkin huolimatta, että portaitten päällä on ohje tästä. Yhteistä niin nuorille kuin vanhoille.
Joskus meillä muilla saattaa olla kiire jonnekin ja liukuportaissa kävely nopeuttaa siirtymistä paikasta toiseen.
Liikennevaloissa kyllä saadaan sitten joka tapauksessa odottaa...