Olen minä
tässä ennenkin
ollut
vihlovien ajatusten
keskellä
sisällä
ympäröimänä
Olen minä siitä
ennenkin toipunut
katsellut
samaa tarinaa
tuntenut suurta
surua
pettymystä
vihaa
ja uudestaan
iloinnut.
En minä sitä
ettenkö selviäisi
puhdistuisi
ja uudistuisi
Hetkittäin tekisi silti
mieleni
vienosti pyytää
Yllättäisit minut
elämä
rakkaudella ja
ilolla
Yllättäisit minut.
tässä ennenkin
ollut
vihlovien ajatusten
keskellä
sisällä
ympäröimänä
Olen minä siitä
ennenkin toipunut
katsellut
samaa tarinaa
tuntenut suurta
surua
pettymystä
vihaa
ja uudestaan
iloinnut.
En minä sitä
ettenkö selviäisi
puhdistuisi
ja uudistuisi
Hetkittäin tekisi silti
mieleni
vienosti pyytää
Yllättäisit minut
elämä
rakkaudella ja
ilolla
Yllättäisit minut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olethan Sinä ollut, juuri noin niin kuin
kirjoitat riipaisevin sanoin ja säkein tässä.
Usko pois, minäkin odotan elämältä yllätystä.
Siinä se varmaan on, meidän yhteys tyttöseni.
Siinä se yhteys. Nyt jo taas hetkeksi valtaa mustuus mielen, yritän taistella sitä vastaan.
Runo runolta taas puhdistan tän itsestäni, hitto vie vaan kun tekee välillä kipiää.
Vaikka nämä puiteet eivät ole kuin
vaatimattomien miesten, me tarvitsemme
sinua elämä. Elämä sinua ja rytmiäsi.
Arjen kumisevaa sesonkia.
Se jokin, elämä, se virtaa meistä
sisältämme. Suoniamme ja reittejämme
myötä. Yllätyksettömiä päiviä ja kapeita
mieliä joille laulaa. Elämästä.
Me kaipaamme sinua elämä työkaluksi.
Instrumentiksi rutiiniin ja arkeen. Tähän
pysähtyneeseen savuun. Että se lähtisi
kulkemaan kuin musiikki.
Pyörittäisi tuulettimemme siipiä ja
savu liikkuisi ja löyhkä pakenisi. Ja nämä
vaatteemkme tuoksuisi sinulle. Eivät rasvassa
paistetulle perunalle. Menneisyydelle.
Me tarvitsemme etsiäksemme oma
Rakkautemme ja sävellyksen elämälle.
http://www.youtube.com/watch?v=L9dP51_WssU
Rutiinit ja toisot,
jokapäiväisyys, tappavat
elämästä ne kokemisen nautinnot.
Jännittämise ja odottamisen
säkenissä, elää elämän
sydän ja sielu.
Hienot säkeet sinulta,
ajateltuna ja hyvin toteutettuna.
Loppuun saakka kiinostavaa ja
mukanaan pitävää tekstiä.
Pidin ja viihdyin.
Hyvä oli runosi.
Saitpas tähän vastineeksi aivan uudenlaisen näkökulman minulle. Kylläkyllä, nyökyttelen ja ymmärrän mitä tarkoitat.
Meinasin jo aikaisemmin laittaa vastausta johonkin kommenttiin minkä olit lindalindalle jättänyt. En muista mikä runo se oli, mutta jotenkin se antoi toivoa, ihan kuin olisi joku ollut kertomassa tässä vieressä että kaikki järjestyy. Luin sitten muutkin kommenttisi, ja tuo lohdullinen tunne seurasi jokaista.
Kiitos niistä, ehkä me lindaliinin kanssa palkataan sut kirjuuttamaan vihkonen runoja joita voidaan lueskella kun mustuus täyttää mielet.
Kiitos tästä :)
Joskus tuntuu ettei sillä ole enää mitään antaa - ja sanopa se ääneen - nurkan takaa tulee moukarinisku =)
Selviät Sinä - upeiden runojen kirjoittajat selviävät aina!
Hetkittäin jopa tuntuu siltä, että kummasti tästäkin selvitään. Vielä en tiedä miten mutta toivotaan että olet oikeassa!
Kiitos kaunis sanoistasi!