nyt kaipais neuvoa kokeneilta, siis ostaako monopod vai tripod luonnossa tapahtuvaan kuvaukseen, monopod houkuttelisi kokonsa ja painonsa vuoksi, mutta tarjoaako se tarpeeksi tukea jos kuvaan esim. 200mm putkella ilman kuvanvakaajaa. Vai kannattaako ostaa ensinnäkin putki kuvanvakaajalla, omistan nikon d60 järkkärin jossa ei ole rungossa vakaajaa, johon olen ollut erittäin tyytyväinen näin aloittelijana, helppo ollut aloittaa uus harrastus :).
Ja niille jotka vielä miettii millä kameralla aloittaa, niin tämän hintaluokan kameroissa ei paljon eroa ole kuvanlaadussa, vaan kauppaan kokeilemaan mikä tuntuu parhaalta kädessä :)
Ja niille jotka vielä miettii millä kameralla aloittaa, niin tämän hintaluokan kameroissa ei paljon eroa ole kuvanlaadussa, vaan kauppaan kokeilemaan mikä tuntuu parhaalta kädessä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on mono ja tripodit, pieni povitaskuun menevä pöytäjalusta ja runkovakaaja. Kaikille on oma paikkansa.
Maisemakuvissa tripod on ehdoton ja varsinkin jos kuvan ottaa kaukolaukaisimella. Monopod on parempi isoilla putkilla liikkuvaan kohteeseen mutta se ei pysy pystyssä ilman kuvaajaa. Sisällä taas jalustat on aina haitoilla joten runkovakaaja on silloin paras. Pieni taskujalusta taas on kätevä jos haluaa kevyen kaluston mutta se vaatii tietynlaisen kuvauspaikan.
mutta oli senverran mielenkiintonen kysymys että hääty vähän kokkeilla.
onhan se semmonen kysymys että toiset on parempia ampumhaan ko toiset ja palijon riippuu siittä minkälaisesa maastosa on ja kuinkahyvin pystyy keskittymhään.
mutta nuin äkkisälthään testattuna monopodilla saapii heleposti (ko miekin, tämmönen ukonköppänä) 200 milliselä tärähtämättömiä kuvia 1/10 sekkaan asti. senjälkheen alako osumat harvenemhaan ja 1/2 sekalla ei osunu ennään tuurilakhaan. tieten eri, jos saapii tikun johonki tuettua. kuiten nuot ajat on jo niin hithaita ettei vakkaajasta juuri ole ennään hyötyä. tai en mie ainaskhaan huomannu.
terkut:
perapappa
Kivet, kannot, puut, nurkat, reput laukut, oksanhaarat, autonkatot, polkupyörät, rinkat ja jopa kaverin olkapää korvaa monon.
Mono helpottaa lähinnä kameran kuvausasennossa pitoa, eikä niinkään itse laukaisua. Yhtä huolellinen pitää olla kuin käsivaraltakin.
Itse käytän tuonpituisissa mieluummin Leican taskujalustaa, josta saa kohtuullisen rinta/olkatuen ja tilanne on kuin kiväärillä ampuisi. Tuollaisella jalustalla saa hyvän tuen myös kaikenlaisten esineiden päältä tai puun kyljestä.
Hyvä kolmijalka on kuitenkin ainoa menetelmä, jolla saa teräviä kuvia pitkilläkin suljinaajoilla.
Ennen muinoin oli tapana ruuvata/liimata jalustaruuvi kameralaukkuun, tai rinkkaan. Siihen sitten pieni kuulanivel niin avot. Sama kuin olisi jalustalta ottanut, mutta kuvauskorkeus jäi matalaksi ilman jotakin "luonnonkoroketta", penkkiä, kiveä tms.
kolmijalka ja vr putki, metäs kumminki aikasta usein hämärää jopa kesällä, jos oikee tulkitsin ihmisii, kiitoksia neuvoista :)
Eli, jos jaksat kantaa on kolmjalka tukevin. Sellainen sallii vaikka tuntien valotukset (B) ja sellaistahan voi pakkotilanteessa käyttää mononakin.
Älä kuitenkaan hanki ohutjalkaista "hämähäkkiä". sellaiset värisee helposti tuulessa ja käy pian niin kuin naapurilleni. Hän laittoi kuvia julkaisuun ja kuvankäsittelijä katseli kuvia:
"Olisi hyvä käyttää jalustaa", samoi kuvatoimittaja.
"On käytetty", vastasi kuvaaja.
"Tämähän on hyvä", sanoi toimittaja.
"Mutta se onkin otettu käsivaralta", sanoi kuvaaja.
Hänen vanha ohutjalkainen Velbon-merkkinen jalustansa meni heti vaihtoon.
VR:stä on todellista hyötyä vain puhtaassa käsivarakuvauksessa. Jalustalla, joka muutenkin on vakaa se kannattaa sulkea turhaan kulumasta ja virtaa syömästä.