Miksihän me ihmiset olemme niin ankaria ja suvaisemattomia kanssakulkijoita kohtaan? Pitäisi kulkea pätkän toisen ihmisen mokkasiineissä ja vasta sitten arvostella ja tuomita lähimmäinen.
Olemme valmiit teilaaman toisen vaikka emme tunne taustoja mitä kaikkea elämällä on ollut annettavana naapurille, ystävälle, työkaverille.
Meillä on kaikilla erilainen valmius vastaanottaa ja sietää ongelmia. Toinen saattaa näennäisesti selviytyä pahoista tapahtumista helposti. Oletko ajatellut että voi itkeä sisäänpäin. Hauraus ei näy jollei osaa katsoa syvälle.
Joku ihminen nauttii pahoista sanoista ja loukkaa tietoisesti. Voimme sammuttaa kanssakulkijan ilon ja riemun herätä uuteen aamuun.
Voimme myös auttaa uuden aamun alkuun sanomalla kauniita,kannustavia sanoja lähimmäisillemme.
Jos on kovin katkera,ikävä ihminen eikä löydä koskaan positiivistä sanottavaa niin voi jäädä yksinäiseksi.
Eletään täysillä ja annetaan toistenkin elää!
Olemme valmiit teilaaman toisen vaikka emme tunne taustoja mitä kaikkea elämällä on ollut annettavana naapurille, ystävälle, työkaverille.
Meillä on kaikilla erilainen valmius vastaanottaa ja sietää ongelmia. Toinen saattaa näennäisesti selviytyä pahoista tapahtumista helposti. Oletko ajatellut että voi itkeä sisäänpäin. Hauraus ei näy jollei osaa katsoa syvälle.
Joku ihminen nauttii pahoista sanoista ja loukkaa tietoisesti. Voimme sammuttaa kanssakulkijan ilon ja riemun herätä uuteen aamuun.
Voimme myös auttaa uuden aamun alkuun sanomalla kauniita,kannustavia sanoja lähimmäisillemme.
Jos on kovin katkera,ikävä ihminen eikä löydä koskaan positiivistä sanottavaa niin voi jäädä yksinäiseksi.
Eletään täysillä ja annetaan toistenkin elää!
Vastaukset 19
Vanhimmat
on karkeasti jaoteltuna ainakin kahta lajia, hyväksyttävää, ja sen vastakohtaa.
Minulle hyväksyttävää suvaitsemattomuutta, mielestäni, aiheuttaa vaikkapa lapsen pahoinpitely, en voi sulattaa sitä mitenkään.
Suvaitsemattomuutta arkipäivässä aiheuttaa, minusta, yleensä tietämättömyys, joko tarkoituksellinen tai tiedostamaton.
Jos ei haluakaan ottaa selvää taustoista, ja ihmiskohtaloista, on helppo olla suvaitsematon.
Jos itselle kaikki omista tavoista ja tottumuksista erilainen on väärää, se voi herättää suvaitsemattomuutta. Nyt en sitten puhu mistään maahanmuuttajista, vaan meistä ihmisistä, yleensä.
Joillakin on tyylinä asettaa kaikille samat lukujärjestykset elämän varrelle, kuin on itse ikiaikaisesti tottunut noudattamaan.
Kaikkien elämä ei kuitenkaan ole kopiota minun elämästäni, ja minulle se sopii.
Silti, kaikilla meillä on ennakkoluuloja, jopa suvaitsemattomuutta, kellä mihinkin, ja kuinka paljon.
Todellakin moneen asiaan.
Jos listaa tekisin, ei sitä jaksaisi kukaan lukea.
Siihen en sentään syyllisty, että haluaisin kenenkään muun elävän minun oikeani ja vääräni mukaan. Se on vain ja ainoastaan minun elämääni, ja minun ikiomani.
Tämä palsta on änkyröitä, neuvojia, ja valivalia täynnä.
Ei ollut aina näin, pidot paranee, kun väki vähenee, katsotaan käykö näin?
aloittajan puhuvan ihmisistä, yleensä.
Kaipa tämä palstakin on jonkinlainen yhteiskunta pienoiskoossa, liian samanikäisistä koostuva tosin.
Vielä aloittajaa ajatellen, itse en koskaan luule kaikkien olevan tai tekevän sitä tai tätä, aina vain osa.
arvostellut ja tuominnut toista?
Arvostelusta ja tuomitsemisesta on varmaan monta eri käsitystä.
Oletko teilannut, naapurin, ystävän tai työkaverin?
Onko kauniit ja kannustavat sanasi vain tyhjää lätinää?
Vaikka olet kuinka ystävällinen ja positiivinen, oletko silti tuntenut itsesi yksinäiseksi?
Kun tuon kirjoituksen luin, tuli olo että kirjoittaja moittii meitä muita.
Joku lukee tekstin toisin.
ollut mitään kunnon sanottavaa, koko ketju jaaritteli vain yleisellä tasolla myönteisistä ja kielteisistä mielipiteen ilmaisuista.
Ilman muutahan on selvää, että molempia mielipiteitä tulee jos joku selkeä kysymys tai elämän kokemus on kyseessä.
Nyt ei ollut, oli vain yleisellä tasolla olevaa jaarittelua, sanojen pyörittelyä, johon aloittaja odotti vain myönteisiä mielipiteitä.(Heh anteeksi.)
jokainen päivä, ulkoile, näe luonnon kauneus, iloitse pienistä onnenhetkistä, ole positiivinen.
Jos joskus kyllästyneenä vähän kyseenalaistaa tuota lätinää, tulee diagnoosi: kateus.
aina välillä tällaisten kysymysten ääreen. Ehkä voimme yhdessä jatkaa matkaa kohti täydellisyyttä. ;)))D
50 -palstalla sivutaan samaa aihetta Suvaitsevuus-otsikon alla. Keskustelu on käynnissä ja kiinnostuneiden nähtävissä.
Voisimmeko olla joskus ystävällisiä myös niitä kiukuttelevia ikäviä yksinäisiä kohtaan?
mutta älä näe suotta vaivaa takiani, sinulla kun on niin suuri ystäväjoukko ja rakastava mies, anna heille arvokas aikasi.Älä turhaan pyöri luusereitten joukossa täällä, me kyllä viihdytään vertaistemme parissa.
melko suvaitsevana henkilönä, kunnioitan kanssaihmisiäni. Sääliksi käy joitakuita. Esim. eilen kassalla minun jälkeeni oli alkoholisoituneen näköinen nainen, jonka ainoa ostos oli kaksi mäyräkoiraa. Tervehdin tässä pihalla naapureita ja juttelen vähän, mitä muuta pitäisi tehdä? Noudatan taloyhtiön järjestyssääntöjä ja käyn ystävällisesti sanomassa, jos joku metelöi liikaa. Pitkiin aikoihin ei ole tarvinnut.
25 vuotta, en ole käynyt henkilökohtaisesti kellekään sanomassa häiriköinnistä. Jos tälläisiä häiriöitä on ollut, niin ne hoitaa isännöitsijä.
seinänaapurina nuori mies, joka soitti stereoita neljän aikaan aamulla, niin, että jumputus kuului meille häiritsevänä. Menin ystävällisesti esittäytymään ja esitin asiani. Mies oli tyytyväinen, kun tulin itse ilman välikäsiä. Hullua olisi ollut soittaa 10 km:n päähän isännöitsijälle. Kyllä minä pystyn asiat, vähän hankalammatkin yleensä hoitelemaan asiallisesti.
kiva kun päivystät ja annat naurulihaksille töitä. Aivan klassinen tapaus, niin ne velatkin muuttuu saataviksi.Kaikkea hyvää Sinulle! Älä vaan jätä palstaa!
talossa. Heräsin kerran klo. 04,00, ihmettelin, kun kuului aivan ihmeellistä ulinaa.
Päivällä kuulin, että toisessa päässä taloa, eri rapussa joku heppu oli innostunut soittamaan klarinettia keskellä yötä.
Silloin en olisi osannut kyllä mennä kellekään valittamaan, mutta taisivat lähemmät asukkaat valittaa minunkin puolestani.
tuolla asenteella olen puskenut elämässä eteenpäin. Hyvää yötä Sinulle ja muille. Ei kuulu jumputusta.
...Osasin oottaa tuota, kun se miunkin kirjotukseni
poikkesi aiheesta. En haukkunu enkä kiittäny Niinistövä, vaikka komee ukko onkin:)) Niin vaan ylitin (hyvän maun rajat).!! Että kirjotukseni poisettiin... Kerronpa nyt kuiteskin, näin miuta on pienen ikäni kohdeltu miesten maailmas.
Siis näin:-"Että sie piet suus kii.)
Se on sitä suvaitsevaisuutta.
Kun joku on pottuuntunut minuun ja sortuu henkilötason herjaamiseen niin suvaitsevaisuuteni vain nostaa raivon tasoa.
Mitä muuta voisi tilanteessa tehdä kuin todeta hyväntuulisesti ja suvaitsevaisesti:
Onneksi tuo on vain sinun mielipiteesi!
Melkein kaikki ottavat lisää kierroksia.
En ymmärrä!
Nämä näkökulmat tulivat mieleeni,kun tätä juttuaihetta katselin.
Viime päivinä olen miettinyt, miksi meillä tuntuu olevan vähän kaikissa asioissa päällä valtava riidanhalu ja myös se, ettei omia mokia tunnusteta. Pienissä ja suurissa asioissa. Anteeksi-sana taitaa olla poistettu suomalaisesta etiketistä kokonaan. Ehkä epävarmuus taloudesta ja huonot uutiset tekevät meistä riidanhaluisia, toinen koetaan äl yli päästä perhanaa- tyypiksi sen vaikuttamatta, hymyileekö vai kiroileeko. Parasta, että minä lyön ensin...
Periatteessa hyvä aihe keskustella, mutta vähän hurskasteleva. Hyviä ajatuksia, niitä joita löytää mietekirjoista, mutta ei käytännön elämästä. Eihän meistä enkeleitä tule tekemälläkään. Kunhan joskus muistaisimme,että katsotaan ensin, tuleeko se perhana yli vai ali vai tuleeko ollenkaan päälle. Ollaan vaan ihmisiä, ei sen enempää.
Tämä aika on sellaista,että yritämme elää tässä hetkessä myös tulevaisuuden. Jos malttaisimme sen verran, että antaisimme tulevan tulla aikanaan. Raivoisista ja ristiriitaisista uutisista huolimatta uskoisimme, että elämä kantaa omalla tavallaan. Uutisia ei aina kannata kuunnella, aina ei tarvitse olla tietoinen kaikesta, aina ei tarvitse olla tavoitettavissa. Kunhan on itsensä tavoitettavissa. Silloin on helpompaa suvaita muitakin.
Totta - näin maailma toimii. Emme suvaitse ja tuomitsemme muut. Ihminen ei voi tuomita - kukaan ei ole niin - hyvä. Taitaa olla niin, että nämä tuomitsijat eivät uskalla kohdata itseään ja ongelmiaan. He pelkäävät. Se itsensä kohtaaminen kun voi olla myös epämiellyttävää. Kannattaa muuten hankkia se ihan oma mukava elämäkin. Silloin ei halua eikä aikaa toisten ihmisten elämän seuraamiseen. Ikuisena vastavirtaan kulkijana toivon enemmän suvaitsevaisuutta
Ihan kiva juttu, mutta oletko itse aina suvaitsevainen, voitko todella vannoa, etä sinä osaat jakaa suvaitsevaisuutta oikealla tavalla oikeassa paikassa, mutta muut eivät? Ne hirveät ihmiset, jotka tuomitsevat ja kehtaavat ihmisinä jopa sellaista harrastaa? Se joku muu asuu meissä itsekussakin, myös sinussa marleena, vai oletko seurueen ainoa täydellinen? Kyllä siitä ilmeisestä faktasta on lähdettävä,että me olemme vain ihmisiä ja silti ihmisiä.
Puhut tuomitsemisesta, mutta et huomaa, että itse tuomitset niitä muita. Kuinkas tässä näin kävikään? Kun piti suvaita...