Oletko tyytyväinen suuntaan, johon elämäsi kulkee?
Arvaatte varmaan, että minä en ole. Saisinpa pari kymmentä vuotta elää uudestaan, olen nimittäin oppinut paljon tässä vuosien kuluessa; valitettavasti on liian myöhäistä ottaa opista vaarin.
Arvaatte varmaan, että minä en ole. Saisinpa pari kymmentä vuotta elää uudestaan, olen nimittäin oppinut paljon tässä vuosien kuluessa; valitettavasti on liian myöhäistä ottaa opista vaarin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi kun voisi korjata tekemänsä virheet. Vaikka kyllä vieläkin voi muuttaa ja korjata mokiaan. Onhan tässä vielä toivottavasti aikaa...
"Kun oppilas on valmis, opettaja tulee."
Ymmärrän itse nuo sanat niin, että jos en jotain asiaa ole oppinut ihmissuhteissa helpolla, tulen jatkuvasti kohtaamaan "opettajia." Jotkut naiset kutsuvat itseään luuserimagneeteiksi, toiset taas ihmettelevät miksi he aina löytävät vain miehiä, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti parisuhteissaan.
Toisinaan kyse voikin olla työyhteisön ihmissuhteista eli paikkaa vaihtamalla ei välttämättä ole oppinut saamaansa läksyä vaan uudessakin paikassa kohtaa jonkun, jonka kanssa ei kemiat synkkaa vaan jatkuvat yhteenotot rasittavat ilmapiiriä. Kyse voi olla kiusaajasta tai kiusatusta, molemmista ihan yhtä hyvin: kiusatun on opittava puolustautumaan ja löytämään jatkuvasta moitteesta huolimatta omat vahvuutensa, kiusaajan taas on opittava nöyryyttä ja hyväksyttävä, ettei asiat etene positiiviseen suuntaan jatkuvasti muita alistamalla.
Ehkä voisi soveltaa myös ajatusta: Sitä saa mitä tilaa. Jotenkin sekin tuntuu tukevan ensin esittämääni ajatusta.
JUICE LESKINEN EPäILE VAIN
Jotka osaa, ne tekee mitä vaan.
Jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.
Kuinka kauan ne mellastaa saavatkaan pellossain.
Ne muokkaa, tutkii ja lannoittaa;
ne hyödyntää kaiken minkä saa.
Jos tahdo et olla niiden riistomaa,
Epäile vain.
Mulle kaikki valmiina syötetään,
ne tahtoo jalat, tai kädet, tai pään,
Mutta kokonaan ei, ei kirvelläkään
*panostain?*
Ne ohjaa, neuvoo ja vakuuttaa
että näin on takuulla helpompaa.
Tuuli tuuliviirin tuuleen saa,
epäile vain.
Epäile vain...
Äiti lapset vieroittaa huomastaan,
kyynelsilmin luopuu luomastaan,
voimaa rakkaudestaan suomastaan toivottain.
Eikö ihminen pääse uomastaan,
isoveljestä tylystä kuomastaan,
kyllä Jeesuskin diggaa tuomasta.
Epäile vain.
Epäile vain...
Kunpa tällä tietomäärällä ja elämänkokemuksella voisikin aloittaa alusta. No, kymmenen ensimmäistä vuotta jääköön entiselleen, mutta siitä eteenpäin olisi paljonkin korjattavaa.
Sitähän ei sitten tiedä, tulisiko tehtyä vain entistä suurempia mokia.
Kuitenkin elämänmenon suuntaa voi hiukkasen ohjailla, jarruja en vielä rupea haeskelemaan. Muutenkin on vain parempi katsoa, minne on menossa, eikä mistä on tulossa.
ja nähdä oma sisin haavoittuvana, virheellisenä.
Anna anteeksi itsellesi, sitä myötä huomaat,
miten hartiatuska kevenee ja
muutkin ihmiset näyttävät siedettävimmiltä!
Niin monesta seikasta kiinni. Se mitä valintoja tekee on tietty osittain itsestä kiinni. Mutta siihen vaikuttaa myös se millaiset eväät on saanut niin perintönä, kun millaisessa ympäristössä on kasvanut. Olen myös monesti miettinyt mitä tekisin toisin, jos saisi elää uudelleen. Se vaan ei aina riitä koska se vaikuttaa myös mitä muut ihmiset tekevät ja miten kohtalo sinua heittelee. Minun elämäni olisi ehkä mennyt toisin ilman koulukiusaamista ja síihen en voinut itse vaikuttaa. Minun luonteeni muokkautui pitkälti kiusaamisen takia hyvään vai huonoon suuntaan sitä en osaa itse sanoa. Taistelija minusta ainakin tuli. Eli joídenkin mielestä hankala ihminen...
Niin, eipä tekemätöntä saa tehtyä eikä tehtyä jättää tekemättä.
Nuoruuteni oli villiä ja vapaata ja kouluttautuminen ei käynyt mielessäkään; piti vain päästä menemään ja tulemaan oman halun ja aikataulun mukaan.
Nyt sitten olen vanhempana opiskellut aina ja jatkuvasti; tälläkin hetkellä oli lisäopinnot menossa. TÄmä hieman kaduttaa koska opiskelen juuri niitä aineita, joita olisin halunnut nuoruudessani opiskella, jos olisi ollut älliä ja ehkä joku neuvomassakin.
Perheenkin perustin vasta myöhemmin vaikka saman miehen kanssa olen ollut yhdessä jo kolmisenkymmentä vuotta. Lapsia saimme kolme, olisin halunnut enmmänkin mutta olen erittäin onnellinen näistä kolmesta. Onnellisin aikani on ollut pienten lasten äitinä, jolloin vietin monta vuotta kotona eläen todella harmoonista ja rakkaudentäyteistä aikaa.
Mikäkö minusta sitten tuli? Teen nykyään sitä työtä mitä olen aina halunnut tehdä; saan siitä hyvän palkan ja ammatillisen tyydytyksen sekä itseni toteuttamisen tarve tyydyttyy. Äitinä ja vaimona olen yhä edelleen ja tyytyväinen elämääni.
Joskun mietin, miten elämä olisi mennyt jos... mutta sitten totean, että tämä avioliitto ja lapseeni ovat kuitenkin syy elämääni ja ei sellaista olisi voinut tapahtuakaan, mikä voittaisi nämä saavutukseni elämässäni.
Elämän polkuni kulkee oikeaan suuntaan. Välillä on koukittu sivupoluille, jotka olisivat voineet jäädä myös mieluusti kokematta. Mutta... Olisinko tyytyväinen nykyiseen elooni, olisinko minä se, mikä olen tänään, jos mutkat, karikot ja väärät valinnat olisivat jääneet väliin? Tai olisin valinnut toisella tavalla "väärin"? Tuskin. Koska valinnat tehdään kulloisenkin tilanteen ja tiedon varassa. Jälkiviisaus on viisauksista hyödyttömin.
Jokaisella meistä on oma tiemme kuljettavana. Elämä antaa mahdollisuuden kasvuun ja muutokseen, uuteen alkuun joka aamu. Elämä antaa myös mahdollisuuden pysähtyä paikalleen, jäädä eilisen valintojen ja muistojen vangiksi. Valinnan teet itse!
Myöhäistä on vasta sitten, kun ylläsi on pari metriä maata tai tuhkasi on purkitettu uurnaan.
*aamut ovat parhaita. silloin sanon mielessäni: tästä päivästä tulee hyvä päivä. ainakin annan sille mahdollisuuden"
En mieti enää, mikä minusta olisi pitänyt olla. Odotukset ovat kummasti pienentyneet.
Onneksi olen aina pitänyt enemmän tekemisestä. Ollessani liikkeellä olen myös onnellinen.