Mikä on ammattitaiteilija?

Meni pullat kurkkuun!! ;-D

Mazerra kirjoitti:

Meni pullat kurkkuun!! ;-D

Ei taiteella elä ellei sitten ole rahaa tehdä 20 vuotta taidetta ilman tuloja.. sitten on varmasti jo vähintäänkin kylähullu, jonka töistä ihmiset jo maksaakin :)

superart kirjoitti:

Ei taiteella elä ellei sitten ole rahaa tehdä 20 vuotta taidetta ilman tuloja.. sitten on varmasti jo vähintäänkin kylähullu, jonka töistä ihmiset jo maksaakin :)

Ootko sattumoisin tietoinen että mikäli puhutaan esim ammattilais kuvataiteilijasta niin hän elää taiteilija-apurahalla ja hänen teoksiensa myynti on lisätuloa. Taiteilija-apuraha vuonna 2022 on n. 1900€ että kyllä sillä yksi ihminen hyvinkin elää, ja siihen saattaa saada vielä päälle esim asumistuen. Työtön ihminenkin elää tai opiskelija ja kumpikaan niistä ei tuon enempää kyllä tienaa. Enkä nyt tarkoita opiskelijaa joka tekee lisäksi työtä. Taiteilija-apuraha on lisäksi verotonta joten hyvin ainakin itse sillä voisin elää.

Joo, vilkuilin noita ketjuja aikaisemmin. Onko taiteilijuus siis ihan kunkin itsensä määriteltävissä? Valmistuuko jostain taiteen maistereita?

Olen kuvitellut kun täällä puhutaan ammattitaiteilijoista, että heillä olisi kyseiseen titteliin oikeuttava tutkinto.

Aloittaja kirjoitti:

Joo, vilkuilin noita ketjuja aikaisemmin. Onko taiteilijuus siis ihan kunkin itsensä määriteltävissä? Valmistuuko jostain taiteen maistereita?

Olen kuvitellut kun täällä puhutaan ammattitaiteilijoista, että heillä olisi kyseiseen titteliin oikeuttava tutkinto.

Lue lisää

Kyselet taiteenmaisterin TaM tutkintoa sellaisen voi suorittaa Taideteollisessa Korkeakoulussa. googleta tuo koulu niin näet ohjeet hakuun. Täällä irvistellään tuota ammattinimikettä, mutta kyllähän ne ovat yksiselitteisiä taidemaalari, kuvanveistäjä ja taidegraafikko, jotka ovat koulunsa käyneiden ammattinimikkeitä. Viimeaikoina on tullut uusi nimike kuvataiteilija.
Asia on vain löystynyt, että niitä käytetään miten sattuu. Esim. olisi aika hassua kutsua itseänsä lääkäriksi ilman asiaan kuuluvaa koulutusta.

Aloittaja kirjoitti:

Joo, vilkuilin noita ketjuja aikaisemmin. Onko taiteilijuus siis ihan kunkin itsensä määriteltävissä? Valmistuuko jostain taiteen maistereita?

Olen kuvitellut kun täällä puhutaan ammattitaiteilijoista, että heillä olisi kyseiseen titteliin oikeuttava tutkinto.

Lue lisää

ei todella ole. Perinteisesti on ammatiksi sanottu sitä työtä, josta ihminen saa elantonsa. näin myös verottaja kai tulkitsee termin ammatti. Ihmisen koulutus ja ammatti eivät ole sama asia, koska yhdellä koulutuksella yleensä voi hakeutua moneen ammattiin. Suomessa on hyvin vähän taiteilijoita, jotka saavat elantonsa pelkästää taiteellaan.

Taiteilijan ammatillista koulutusta annetaan useissa opinahjoissa ja taiteen maisteriksi voi opiskella paitsi taideteollisessa korkeakoulussa myös ainakin H:gin yliopistossa. Molemmissa voi myös väitellä tohtoriksi. Titteli ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisit tai tulisit automaattiseti taiteilijaksi, taiteilijaksi tullaan tekemällä taidetta ja siihen ei tarvita sen enempää koulutusta kuin titteliäkään.

Kuka hyvänsä voi ryhtyä tekemään taidetta ja nimetä itsensä taiteilijaksi, sitä ammattinimikettä ei ole millään tavalla suojattu. Edes esim. Taidemaalariliitto, taidemaalarien ammattiliitto, ei välttämättä edellytä jäsenyydelle ammatillisen koulun suorittamista, muutkin näytöt riittävät.

Koulutettu kirjoitti:

Kyselet taiteenmaisterin TaM tutkintoa sellaisen voi suorittaa Taideteollisessa Korkeakoulussa. googleta tuo koulu niin näet ohjeet hakuun. Täällä irvistellään tuota ammattinimikettä, mutta kyllähän ne ovat yksiselitteisiä taidemaalari, kuvanveistäjä ja taidegraafikko, jotka ovat koulunsa käyneiden ammattinimikkeitä. Viimeaikoina on tullut uusi nimike kuvataiteilija.
Asia on vain löystynyt, että niitä käytetään miten sattuu. Esim. olisi aika hassua kutsua itseänsä lääkäriksi ilman asiaan kuuluvaa koulutusta.

Lue lisää

näin: "Esim. olisi aika hassua kutsua itseänsä lääkäriksi ilman asiaan kuuluvaa koulutusta."

Lääkäri (= lääketieteen lisensiaatti ja lääketieteen tohtori, jotka ovat oppiarvoja) on auktorisoitu ammattinimike, jonka luvaton käyttö on kielletty. Siinä on suuri ero täysin vapaasti käytettävään taiteilijaan.

il pittore kirjoitti:

ei todella ole. Perinteisesti on ammatiksi sanottu sitä työtä, josta ihminen saa elantonsa. näin myös verottaja kai tulkitsee termin ammatti. Ihmisen koulutus ja ammatti eivät ole sama asia, koska yhdellä koulutuksella yleensä voi hakeutua moneen ammattiin. Suomessa on hyvin vähän taiteilijoita, jotka saavat elantonsa pelkästää taiteellaan.

Taiteilijan ammatillista koulutusta annetaan useissa opinahjoissa ja taiteen maisteriksi voi opiskella paitsi taideteollisessa korkeakoulussa myös ainakin H:gin yliopistossa. Molemmissa voi myös väitellä tohtoriksi. Titteli ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisit tai tulisit automaattiseti taiteilijaksi, taiteilijaksi tullaan tekemällä taidetta ja siihen ei tarvita sen enempää koulutusta kuin titteliäkään.

Kuka hyvänsä voi ryhtyä tekemään taidetta ja nimetä itsensä taiteilijaksi, sitä ammattinimikettä ei ole millään tavalla suojattu. Edes esim. Taidemaalariliitto, taidemaalarien ammattiliitto, ei välttämättä edellytä jäsenyydelle ammatillisen koulun suorittamista, muutkin näytöt riittävät.

Lue lisää

En puhunut mitään taiteilijan ammatista vaan taidemaalarin ammatista. Se on korkeakoulu tutkinto samoin kuvanveistäjän ja taidegraafikon. Niihin valmistutaan Kuvataideakatemiassa. Tältä pohjalta voi sitten suorittaa taiteenmaisterin ja tohtorin tutkinnot.
On tietysti joitain oikoteitäkin olemassa nykyinen järjestelmä on niitä luonut. Kyllä katsoisin sen lääkäri vertauksen sopivan tähän opintojen putkeen rinnastettavaksi.
Kuka taas on ammattitaiteilija on ihan toinen kysymys siihen en ottanut mitään kantaa koska sellaiseksi voi todella päästä kunhan vain läpäisee Tm -liiton jäsenvalinnan pääsemällä joko kokelasjäseneksi tai varsinaiseksi jäseneksi. Olen ollut muutama vuosi sitten "lautakunnassa" ja silloin pyrkijöitä oli aika runsaasti katsoimme silloin 1700 diaa ja tutkimme koulutuksia jne. Kun on tämän lautakunnan läpäissyt niin pääsee kokelasjäseneksi tai varsinaiseksi, sekä saa tietonsa verkkomatrikkeliin ja ehkä sitten voi pitää itseään "ammattitaiteilijana" ainakin silloin siihen on olemassa auktorisoitu mahdollisuus kuten "lääkärilläkin". Asia on näin ja ollut niin kauan kuin minä olen elänyt.

Koulutettu kirjoitti:

En puhunut mitään taiteilijan ammatista vaan taidemaalarin ammatista. Se on korkeakoulu tutkinto samoin kuvanveistäjän ja taidegraafikon. Niihin valmistutaan Kuvataideakatemiassa. Tältä pohjalta voi sitten suorittaa taiteenmaisterin ja tohtorin tutkinnot.
On tietysti joitain oikoteitäkin olemassa nykyinen järjestelmä on niitä luonut. Kyllä katsoisin sen lääkäri vertauksen sopivan tähän opintojen putkeen rinnastettavaksi.
Kuka taas on ammattitaiteilija on ihan toinen kysymys siihen en ottanut mitään kantaa koska sellaiseksi voi todella päästä kunhan vain läpäisee Tm -liiton jäsenvalinnan pääsemällä joko kokelasjäseneksi tai varsinaiseksi jäseneksi. Olen ollut muutama vuosi sitten "lautakunnassa" ja silloin pyrkijöitä oli aika runsaasti katsoimme silloin 1700 diaa ja tutkimme koulutuksia jne. Kun on tämän lautakunnan läpäissyt niin pääsee kokelasjäseneksi tai varsinaiseksi, sekä saa tietonsa verkkomatrikkeliin ja ehkä sitten voi pitää itseään "ammattitaiteilijana" ainakin silloin siihen on olemassa auktorisoitu mahdollisuus kuten "lääkärilläkin". Asia on näin ja ollut niin kauan kuin minä olen elänyt.

Lue lisää

kaikilla muillakin aloilla on koulutusasteet, on olemassa toisen asteen ja ensimmäisen asteen tutkinnot. Taidemaalarin toisen asteen tutkinto on, (Kuvallisen ilmaisun perustutkinto), ja ensimmäisen asteen tutkinto on, (kuvataiteilija AmK).

Toisen asteen taidemaalarintutkintoa voidaan pitää suoritusportaan tutkintona, eli taiteen tekijän tutkintona. Ensimmäisen asteen tutkintoa voidaan hyvällä syyllä pitää enemmänkin sellaisten taiteilijoiden tutkintona jotka toimivat taiteeseen liittyvissä sivuammateissa. Opettajina ja Rehtoreina kouluissa sekä liittojen ja järjestöjen sisäpiireissä, ynnä muina museo tai kulttuurilaitosten työntekijöinä.

Tosin taidealalla, toisin kuin muilla aloilla, myös ensimmäisen asteen koulutuksen saaneita työskentelee jopa taidemaalareina. Olisi vaikea kuvitella vaikkapa rakennusinsinööriä tekemässä timpurin töitä tai lääkäriä tekemässä perushoitajan töitä.

Taidealalla koulutus onkin vain sellaisia varten, jotka eivät ehkä pääse omin avuin eteenpäin tai haluavat opettajiksi tai vastaaviksi. Tai vain viralliseksi ammatikseen taiteilija.

Lahjakkuus, halu tehdä töitä ja sinnikkyys kyllä huomataan ja vaikka sillä ei elantoa saisikaan, niin täytyy muistaa kuinka hankalaa se elannon hankkiminen taiteella on ollut vuosisatoja. Tänä päivänä visuaalista tulvaa tulee myös lähes joka tuutista, joten taiteella on enemmän kilpailijoita ja kilpailu on myös kovempaa. Myös murrosvaihe on käynnissä, uusien julkaisu ja esittämis kanavien kuten internetin myötä. Jossa hetkessä on mahdollisuus saavuttaa jopa miljoonayleisö. Miten kilpailla tällä hetkellä huimasti kehittyvän digitaalisen kuvan visuaalisen ilmeen kanssa, perinteisin taidemaalarin keinoin???

Aloittaja kirjoitti:

Joo, vilkuilin noita ketjuja aikaisemmin. Onko taiteilijuus siis ihan kunkin itsensä määriteltävissä? Valmistuuko jostain taiteen maistereita?

Olen kuvitellut kun täällä puhutaan ammattitaiteilijoista, että heillä olisi kyseiseen titteliin oikeuttava tutkinto.

Lue lisää

joita periaatteessa saa virallisissa yhteyksissä käyttää vain koulutuksen saaneet.

Kuvataiteilija on tällainen nimike, esim. ammattikorkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija on "kuvataiteilija AMK." Toisen asteen taidekoulusta valmistuneet ovat kuvantekijöitä. Hassu nimike sekin.

Yleensä olen nähnyt tarkempia määritelmiä kaipaavien merkitsevän tittelikseen esim. "kuvanveistäjä, kuvataiteilija amk" tai "taidegraafikko, kuvataiteilija amk." Tällä tavalla asia tulee selväksi eikä tällaisia titteleitä saa/saisi käyttää muut kuin ammattiin valmistuneet.

Taiteen maistereita ja tohtoreita valmistuu yliopistosta, eikä näitäkään nimityksiä tietenkään voi käyttää ilman asiaankuuluvaa tutkintopaperia.

Taiteilijuus on kuitenkin niin monimutkainen/monipuolinen asia, että sitä ei pelkillä titteleillä voi määritellä. Kuka tahansa voi kutsua itseään taiteilijaksi, jos kokee sellainen olevansa. Kuvataiteilijaksikin voi itseään tituleerata ilman tutkintoja, ei siitä sakkoja saa, mutta virallisissa yhteyksissä esim. hakemuksiin pakollisena kuuluvassa cv:ssä sitten pitää todenmukaisesti seisoa, onko titteli virallinen vai itse omaksuttu.

Ammattitaiteilijuus on vieläkin monimutkaisempi asia ja tavallaan yhdistelmä näitä kahta. Se riippuu siitä, kuka termiä on milloinkin määrittelemässä. Ammattiin valmistuneet kuvataiteilijat pitävät tietysti kaikki itseään ja toisiaan ammattitaiteilijoina riippumatta siitä, tekevätkö he taidetta enemmän vai vähemmän aktiivisesti ja tienaavatko he sillä elantonsa vai eivät. Siinä mielessähän asia tietysti on näin, että virallisesti he ovat ammatissa, koska ovat koulutuksen saaneet. Onhan merkonomikin ammatiltaan merkonomi, vaikka olisi töissä maataloulomittajana. Työ ja ammatti ovat tässä mielessä eri asiat.

Toisaalta Suomessa on mitä ilmeisimmin taiteella (yleensä taidemaalauksella) elantonsa saavia ihmisiä, joilla ei ole ammatillista koulutusta taidealalle. He ovat voineet kyllä saada opetusta, opiskella kansanopistoissa jne, mutta heillä ei ole ammattinimikettä. Nämä ihmiset elävät taiteellaan siinä mielessä, että he maalaavat tauluja, joita ihmiset ostavat seinilleen. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että näiden taiteilijoiden aihemaailmana ovat yleensä maisemat, asetelmat, henkilökuvat jne. relistisesti tai naivistisesti kuvattuina. "Kansan" parissa näillä kuvilla on kysyntää, joten teknisesti taitava maalari voi hyvinkin ansaita elantonsa tällaisilla maalauksilla ja olla näin omasta ja toistenkin mielestä ammattitaiteilija toisessa mielessä kuin koulutuksen saaneet, jotka (taas karkeasti yleistäen) yleensä mielellään pyrkivät tekemään taidetta taiteellisista ja ilmaisullisista lähtökohdista ja saamaan elantonsa mieluummin apurahoista kuin tekemällä sitä, mitä kansa haluaa ostaa.

Ammattilaisuus ja amatööriys ovat usein kädenväännön aiheena kuten täälläkin on nähty. Yleensä ammattinimikettä vailla olevat väittävät ammattinimikkeellisten solvaavan heitä "toritaiteilijoiksi", mikä nimitys tarkoittaa massatuotantohenkisesti tehtyä taidetta, jonka lähtökohtana ei ole taiteellinen ilmaisu vaan taloudellinen hyöty. Todellisuudessa kukaan hiukankaan sivistynyt ammattitaiteilija ei erehdy yleistämään kaikkia alalla ilman ammattinimikettä toimivia toritaieilijoiksi. Silloin kun tätä termiä käytetään, ei ole tarkoituksena viitata kaikkiin ilman ammattinimikettä toimiviin, ei edes taidettaan myymällä elantonsa saaviin, vaan ainoastaan tietynlaiseen häikäilemättömään voitontavoitteluun, joka tapahtuu vailla minkäänlaisia taiteellisia päämääriä ja yleisön tietämättömyyttä hyväksikäyttäen. Toritaide on siis laadutonta massatuotantoa, jota myydään yleensä laatuunsa ja jälleenmyyntiarvoonsa nähden törkeään ylihintaan, jopa tulostetaan ja painetaan kankaille ja väitetään alkuperäisiksi maalauksiksi.

Suomen taiteilijaseura on suomalaisten kuvataiteilijoiden ammattiliittojen yhteisjärjestö. Siihen kuuluvat Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot, Taidemaalariliitto, Valokuvataiteilijoiden Liitto, Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ja Muu ry. Kuvataidejärjestöjen liittoon kuuluvat mm. paikalliset taiteilijaseurat. Taiteilijaseuran jäsenliitot ovat ammattitaiteilijoiden ammattiliittoja samoin kuin esim. metalliliitto on metallityöläisten ammattiliitto. Taiteilijaseuran jäsenliittoihin kuuluminen ja liittyminen on asia, joka myös kuumentaa usein tunteita. Liittoihin ei hyväksytä muita kuin ammattitaiteilijoita, joita liittojen jäsenkriteereiden mukaan ovat pääasiassa vain ne, joilla on alan tutkintotodistus. Poikkeuksena ovat pitkäaikaiset ja alalla kannuksensa ansainneet taiteilijat, jotka ovat esim. aloittaneet toimintansa aikana, jolloin koulutusta ei ollut niin helppo hankkia kuin nykyään. Järjestöhin kuuluminen on (ainakin muille kuin ammattitutkinnon omaaville) status- ja arvostuskysymys ja joka vuosi järjestöhin pyrkkii sisälle suuri joukko sekä ammatinimikkeellisiä että -nimikkeettömiä. Siksi jäsenvalinta herättää aina spekulaatioita syrjimisestä, suosimisesta jne ja jopa pitkävihaista katkeruutta. Kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että jäsenkriteerit on ennalta määrätty kaikkia hakijoita koskeviksi ja jäsenvalitsijat pitävät niistä varsin tiukasti kiinni.

Toivottavasti tämä valaisi asiaa hiukan.

kuten kirjoitti:

kaikilla muillakin aloilla on koulutusasteet, on olemassa toisen asteen ja ensimmäisen asteen tutkinnot. Taidemaalarin toisen asteen tutkinto on, (Kuvallisen ilmaisun perustutkinto), ja ensimmäisen asteen tutkinto on, (kuvataiteilija AmK).

Toisen asteen taidemaalarintutkintoa voidaan pitää suoritusportaan tutkintona, eli taiteen tekijän tutkintona. Ensimmäisen asteen tutkintoa voidaan hyvällä syyllä pitää enemmänkin sellaisten taiteilijoiden tutkintona jotka toimivat taiteeseen liittyvissä sivuammateissa. Opettajina ja Rehtoreina kouluissa sekä liittojen ja järjestöjen sisäpiireissä, ynnä muina museo tai kulttuurilaitosten työntekijöinä.

Tosin taidealalla, toisin kuin muilla aloilla, myös ensimmäisen asteen koulutuksen saaneita työskentelee jopa taidemaalareina. Olisi vaikea kuvitella vaikkapa rakennusinsinööriä tekemässä timpurin töitä tai lääkäriä tekemässä perushoitajan töitä.

Taidealalla koulutus onkin vain sellaisia varten, jotka eivät ehkä pääse omin avuin eteenpäin tai haluavat opettajiksi tai vastaaviksi. Tai vain viralliseksi ammatikseen taiteilija.

Lahjakkuus, halu tehdä töitä ja sinnikkyys kyllä huomataan ja vaikka sillä ei elantoa saisikaan, niin täytyy muistaa kuinka hankalaa se elannon hankkiminen taiteella on ollut vuosisatoja. Tänä päivänä visuaalista tulvaa tulee myös lähes joka tuutista, joten taiteella on enemmän kilpailijoita ja kilpailu on myös kovempaa. Myös murrosvaihe on käynnissä, uusien julkaisu ja esittämis kanavien kuten internetin myötä. Jossa hetkessä on mahdollisuus saavuttaa jopa miljoonayleisö. Miten kilpailla tällä hetkellä huimasti kehittyvän digitaalisen kuvan visuaalisen ilmeen kanssa, perinteisin taidemaalarin keinoin???

Lue lisää

sitä joko on tai ei. Tapoja ilmaista luovuuttaan taas voi opettaa.

Mitä taas vertailussa olevaan lääkärin ammattiin tulee, siinäkin ammatissa toimivista osa joutaisi labrarotiksi, koska osalla ei ole mitään käsitystä siitä miten ihminen toimii tai miten ihmistä ylipäätään pitäisi hoitaa.

opettaa kirjoitti:

sitä joko on tai ei. Tapoja ilmaista luovuuttaan taas voi opettaa.

Mitä taas vertailussa olevaan lääkärin ammattiin tulee, siinäkin ammatissa toimivista osa joutaisi labrarotiksi, koska osalla ei ole mitään käsitystä siitä miten ihminen toimii tai miten ihmistä ylipäätään pitäisi hoitaa.

Lue lisää

Kyllä mielestäni luovuutta voi opettaa eihän se koskaan lähde 0 -pisteestä. Olen itsekin syyllistynyt sen opettamiseen tai kehittämiseen miten vain se halutaan sanoa. Tässä lainaus tästä käsitteestä:
Luovuus

Luovuuden avulla hyödynnetään ihmisen kykyä kuvitteellisuuden kautta luoda uusia näkökulmia, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Ihminen pystyy tuottamaan myös uutta tietoa ja jäsentämään asiat uudelleen luovuuskapasiteettinsa keinoin. Luovuus-menetelmässä edetään opettajan ja oppilaan yhdessä tekemästä ongelman hakuvaiheesta ideoiden tuoton ja ratkaisun etsimisen kautta ratkaisun perusteluihin, hyväksymiseen ja arvion tekemiseen. Menetelmä vaatii opiskelijalta paljon, ja vaarana onkin, että hän väsyy liiallisen paineen alla. Joillakin ihmisillä luovuus saattaa olla piilossa, käyttämättömänä, ja sen esille tuominen voi aiheuttaa suuria ponnisteluja.
Osoite josta löytyy tietoa tästä prosessista:
http://www.google.com/search?sourceid=navclient&hl=fi&ie=UTF-8&rls=GGLG,GGLG:2006-51,GGLG:fi&q=luovuuden oppiminen

Koulutettu kirjoitti:

Kyllä mielestäni luovuutta voi opettaa eihän se koskaan lähde 0 -pisteestä. Olen itsekin syyllistynyt sen opettamiseen tai kehittämiseen miten vain se halutaan sanoa. Tässä lainaus tästä käsitteestä:
Luovuus

Luovuuden avulla hyödynnetään ihmisen kykyä kuvitteellisuuden kautta luoda uusia näkökulmia, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Ihminen pystyy tuottamaan myös uutta tietoa ja jäsentämään asiat uudelleen luovuuskapasiteettinsa keinoin. Luovuus-menetelmässä edetään opettajan ja oppilaan yhdessä tekemästä ongelman hakuvaiheesta ideoiden tuoton ja ratkaisun etsimisen kautta ratkaisun perusteluihin, hyväksymiseen ja arvion tekemiseen. Menetelmä vaatii opiskelijalta paljon, ja vaarana onkin, että hän väsyy liiallisen paineen alla. Joillakin ihmisillä luovuus saattaa olla piilossa, käyttämättömänä, ja sen esille tuominen voi aiheuttaa suuria ponnisteluja.
Osoite josta löytyy tietoa tästä prosessista:
http://www.google.com/search?sourceid=navclient&hl=fi&ie=UTF-8&rls=GGLG,GGLG:2006-51,GGLG:fi&q=luovuuden oppiminen

Lue lisää

palstalla taidettiin keskustella viime keväänä tai talvella lahjakkuudesta. Silloin keskustelu kulki enemmän latua "onko sitä vai ei", onko se, mitä kutsutaan lahjakkuudeksi, vain opittua. Vilkaisin silloin mitä Googlesta löytyy lahjakkuuden tutkimisesta ja yllätyksekseni löysin viitteitä vain lapsista ja oppimisesta, ei muuta. Nyt antamassasi linkissä luovuus on kytketty nimenomaan oppimiseen.

Pikaisesti vilkaistuna antamastasi linkistä ei löydy tietoa luovuudesta vaan lähinnä keinoista, joilla voidaan parantaa oppimista ja löytää uusia tapoja ratkaista tietyntyyppisiä ongelmia. Aidosti luova ihminen löytää ne ratkaisut omalla luovuudellaan, ei opituilla keinoilla.

Luovuus on synnynnäinen ominaisuus, sitä ei voi oppia, mutta oppia voi ongelmanratkaisua. Luovuus on kyky löytää uutta, luoda jotakin, jota ei aiemmin ollut. Lahjakasta ihmistä voi opettaa syvällisesti ja monipuolisesti käyttämään lahjojaan ja jos hän on luova yksilö, hän pystyy myös huipputasollakin luomaan uutta.

il pittore kirjoitti:

palstalla taidettiin keskustella viime keväänä tai talvella lahjakkuudesta. Silloin keskustelu kulki enemmän latua "onko sitä vai ei", onko se, mitä kutsutaan lahjakkuudeksi, vain opittua. Vilkaisin silloin mitä Googlesta löytyy lahjakkuuden tutkimisesta ja yllätyksekseni löysin viitteitä vain lapsista ja oppimisesta, ei muuta. Nyt antamassasi linkissä luovuus on kytketty nimenomaan oppimiseen.

Pikaisesti vilkaistuna antamastasi linkistä ei löydy tietoa luovuudesta vaan lähinnä keinoista, joilla voidaan parantaa oppimista ja löytää uusia tapoja ratkaista tietyntyyppisiä ongelmia. Aidosti luova ihminen löytää ne ratkaisut omalla luovuudellaan, ei opituilla keinoilla.

Luovuus on synnynnäinen ominaisuus, sitä ei voi oppia, mutta oppia voi ongelmanratkaisua. Luovuus on kyky löytää uutta, luoda jotakin, jota ei aiemmin ollut. Lahjakasta ihmistä voi opettaa syvällisesti ja monipuolisesti käyttämään lahjojaan ja jos hän on luova yksilö, hän pystyy myös huipputasollakin luomaan uutta.

Lue lisää

Nimenomaan luovat ihmiset ovat uranuurtajia, joita useimmat sitten kopioivat tai käyttävät esikuvina, tai liittävät 'vaikutteita' omaan työskentelyyn.

Riipummeko kiinni muiden saavutuksissa vai pyrimmekö itse paahtamaan läpi ohdakkeiden, se riippuu nimen omaan omasta luovuudestamme.

Koulutettu kirjoitti:

Kyselet taiteenmaisterin TaM tutkintoa sellaisen voi suorittaa Taideteollisessa Korkeakoulussa. googleta tuo koulu niin näet ohjeet hakuun. Täällä irvistellään tuota ammattinimikettä, mutta kyllähän ne ovat yksiselitteisiä taidemaalari, kuvanveistäjä ja taidegraafikko, jotka ovat koulunsa käyneiden ammattinimikkeitä. Viimeaikoina on tullut uusi nimike kuvataiteilija.
Asia on vain löystynyt, että niitä käytetään miten sattuu. Esim. olisi aika hassua kutsua itseänsä lääkäriksi ilman asiaan kuuluvaa koulutusta.

Lue lisää

Ei olisi lainkaan "hassua" kutsua itseään lääkäriksi ilman asiaankuuluvaa koulutusta, vaan itsensä väittäminen lääkäriksi ja sen perusteella ammatin harjoittaminen lääkärinä on Suomen lain mukaan rikos ja siitä rapisee kyllä kivat tuomiot.

Sen sijaan itsensä vapaamuotoisilla kursseilla tai ilman kurssejakin töillään ansaitsevaksi kuvataiteilijaksi kouluttanu saa kutsua itseään kuvataiteilijaksi, sitä ei mikään laki estä.

Suomessa ei ole lakia jonka mukaan tauluja saa maalata ja niitä myydä tai niistä järjestää näyttely ainoastaan jos on opiskellu niin ja niin monta vuotta jossain oppilaitoksessa kuvataidetta.

Lääkäriksi valmistuvan henkilön tulee suorittaa lääketieteellisessa tiedekunnassa tietyt kurssit, käydä läpi harjoitteluvaiheet ja lopulta valmistuu laillistetuksi lääkäriksi.

Kuvataiteilijaksi voi valmistua vaikka pari vuotta kestävällä kurssilla, eikä mitään lisäkurssipakkoa ole, ei myöskään mitään harjoittelu- tai kandivaihetta, eikä termiä "laillistettu kuvataiteilija". Suomessa on myös ollu arvotettuja itseoppineita kuvataiteilijoita, esim Alpo Jaakola, Reidar Särestöniemi etc.

Myös näihin kahteen ammattiin liittyvä vastuu suhteessa maksaviin asiakkaisiin eroaa vakavuusasteelta ku yö ja päivä.
Jos lääkäri tekee pahan hoitovirheen, se voi olla suuri inhimillinen tragedia, jos keskinkertanen kuvataiteilija onnistuu myymään rähmäsen taulunsa 2500 eurolla jollekin hölmölle, niin se on voi voi.

Koulutettu kirjoitti:

En puhunut mitään taiteilijan ammatista vaan taidemaalarin ammatista. Se on korkeakoulu tutkinto samoin kuvanveistäjän ja taidegraafikon. Niihin valmistutaan Kuvataideakatemiassa. Tältä pohjalta voi sitten suorittaa taiteenmaisterin ja tohtorin tutkinnot.
On tietysti joitain oikoteitäkin olemassa nykyinen järjestelmä on niitä luonut. Kyllä katsoisin sen lääkäri vertauksen sopivan tähän opintojen putkeen rinnastettavaksi.
Kuka taas on ammattitaiteilija on ihan toinen kysymys siihen en ottanut mitään kantaa koska sellaiseksi voi todella päästä kunhan vain läpäisee Tm -liiton jäsenvalinnan pääsemällä joko kokelasjäseneksi tai varsinaiseksi jäseneksi. Olen ollut muutama vuosi sitten "lautakunnassa" ja silloin pyrkijöitä oli aika runsaasti katsoimme silloin 1700 diaa ja tutkimme koulutuksia jne. Kun on tämän lautakunnan läpäissyt niin pääsee kokelasjäseneksi tai varsinaiseksi, sekä saa tietonsa verkkomatrikkeliin ja ehkä sitten voi pitää itseään "ammattitaiteilijana" ainakin silloin siihen on olemassa auktorisoitu mahdollisuus kuten "lääkärilläkin". Asia on näin ja ollut niin kauan kuin minä olen elänyt.

Lue lisää

No sä nyt näytät todellakin nielaisseen byrokratian oppikirjan kansineen päivineen ja muutenkin taidat olla autoritäärisyyttä ja titteleitä arvostava, ei siinä mitään, jokainen taaplaa tyylillään, mutta siitä huolimatta:

Taidemaalariliiton omat menettelyt sen suhteen miten, miksi ja millaisen prosessin kautta henkilö otetaan jäseneksi ei määrittele sinänsä sitä kuka a) on ja b) voi kutsua itseään kuvataiteilijaksi.

Se että kuvataideakatemian pohjalta voi suorittaa taiteenmaisterin tai tohtorin tutkinnot ei ole lääkärinammatin opiskeluun verrattavissa olipa opintoputki kuvataiteilijaksi opiskelevalla kuinka pitkä ja titteleillä ladattu.

Kuvataiteilija käsitteenä ja ammattinimikkeenä Suomessa on edelleen vapaasti kenen tahansa omaksuttavissa, eikä kuvataiteilijan ammatin harjoittajan tarvitse näyttää kenellekään mitään virallisia papereita voidakseen harjoittaa ammattiaan esim omassa maalausateljeessaan, pitäessään taidenäyttelyä, myydessään taulujaan.
Ainoastaan teosten taso ratkaisee tuleeko hän menestymään (tai huijauksen häikäilemättömyys).

Lääkärillä on velvollisuus todistaa paperinsa siitä että hän on valmistunu laillistetuksi lääkäriksi, myös ammatin osaamis- ja vastuuvaatimukset on ihan toista luokkaa.

Ammattitaiteilija on henkilö joka harjoittaa taiteen alaansa niin ahkerasti ja siihen paneutuen että hän ansaitsee sillä leipänsä, mutta sellasta ei ole kuin "auktorisoitu ammattitaiteilija tai auktorisoitu kuvataiteilija".

Voihan sitä opiskella vaikka soittamaan kitaraa 7 vuoden ajan, liittyä sen jälkeen Muusikkojen liittoon ja väittää sitten olevansa "auktorisoitu blueskitaristi"; no, se on ehkä vähän vaikeampaa koska musiikilla on niin paljon vaikeampaa huijata ku kuvataiteella.

Marghareettta kirjoitti:

Ei olisi lainkaan "hassua" kutsua itseään lääkäriksi ilman asiaankuuluvaa koulutusta, vaan itsensä väittäminen lääkäriksi ja sen perusteella ammatin harjoittaminen lääkärinä on Suomen lain mukaan rikos ja siitä rapisee kyllä kivat tuomiot.

Sen sijaan itsensä vapaamuotoisilla kursseilla tai ilman kurssejakin töillään ansaitsevaksi kuvataiteilijaksi kouluttanu saa kutsua itseään kuvataiteilijaksi, sitä ei mikään laki estä.

Suomessa ei ole lakia jonka mukaan tauluja saa maalata ja niitä myydä tai niistä järjestää näyttely ainoastaan jos on opiskellu niin ja niin monta vuotta jossain oppilaitoksessa kuvataidetta.

Lääkäriksi valmistuvan henkilön tulee suorittaa lääketieteellisessa tiedekunnassa tietyt kurssit, käydä läpi harjoitteluvaiheet ja lopulta valmistuu laillistetuksi lääkäriksi.

Kuvataiteilijaksi voi valmistua vaikka pari vuotta kestävällä kurssilla, eikä mitään lisäkurssipakkoa ole, ei myöskään mitään harjoittelu- tai kandivaihetta, eikä termiä "laillistettu kuvataiteilija". Suomessa on myös ollu arvotettuja itseoppineita kuvataiteilijoita, esim Alpo Jaakola, Reidar Särestöniemi etc.

Myös näihin kahteen ammattiin liittyvä vastuu suhteessa maksaviin asiakkaisiin eroaa vakavuusasteelta ku yö ja päivä.
Jos lääkäri tekee pahan hoitovirheen, se voi olla suuri inhimillinen tragedia, jos keskinkertanen kuvataiteilija onnistuu myymään rähmäsen taulunsa 2500 eurolla jollekin hölmölle, niin se on voi voi.

Lue lisää

Väitit näitä taiteilijoita itseoppineiksi mutta tietosi on väärä.
Matrikkelista löytyy nämä tiedot:
JAAKOLA, ALPO
Taidekoulutus: professori., Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1951-52.

SÄRESTÖNIEMI, REIDAR, taidemaalari, professori
Taideopinnot: STA: koulu 1947 – 51
Taideopinnot ulkomailla: Repin-instituutti, Leningrad, NL 1956-59

Mitä siihen lääkäri - taiteilija vertaukseen tulee, niin kyllä molemmisa tapauksissa ammattitaidon puute on vaaraksi työn lopputulokselle.

il pittore kirjoitti:

palstalla taidettiin keskustella viime keväänä tai talvella lahjakkuudesta. Silloin keskustelu kulki enemmän latua "onko sitä vai ei", onko se, mitä kutsutaan lahjakkuudeksi, vain opittua. Vilkaisin silloin mitä Googlesta löytyy lahjakkuuden tutkimisesta ja yllätyksekseni löysin viitteitä vain lapsista ja oppimisesta, ei muuta. Nyt antamassasi linkissä luovuus on kytketty nimenomaan oppimiseen.

Pikaisesti vilkaistuna antamastasi linkistä ei löydy tietoa luovuudesta vaan lähinnä keinoista, joilla voidaan parantaa oppimista ja löytää uusia tapoja ratkaista tietyntyyppisiä ongelmia. Aidosti luova ihminen löytää ne ratkaisut omalla luovuudellaan, ei opituilla keinoilla.

Luovuus on synnynnäinen ominaisuus, sitä ei voi oppia, mutta oppia voi ongelmanratkaisua. Luovuus on kyky löytää uutta, luoda jotakin, jota ei aiemmin ollut. Lahjakasta ihmistä voi opettaa syvällisesti ja monipuolisesti käyttämään lahjojaan ja jos hän on luova yksilö, hän pystyy myös huipputasollakin luomaan uutta.

Lue lisää

johon viisaammatkaan eivät osaa antaa sataprosenttisesti oikeaa vastausta, mutta oma mielipiteeni on, että kaikissa ihmisissä on luovuutta. Mielenkiinnon kohteet vaan määräävät sen, mihin luovuuden voimavarat suuntautuvat. Jokapäiväinen elämä ja arki vaativat valtavasti luovuutta, jotta asiat rullaisivat. Esimerkkejä voi keksiä loputtomasti, vaikkapa perheen aikataulujen yhteensovittaminen, ruoan laittaminen kaapissa olevista tarvikkeista, raha-asioiden järjestäminen, työtapojen ja -menetelmien kehittäminen työpaikalla jne jne. Ilman luovuutta ihminen olisi hukassa ja tuskin olisi selvinnyt tällä olosuhteillaan vaihtelevalla maapallolla kovinkaan hienosti. Luovuus on siis suorastaan ihmisen ominaisuus, joka puuttuu ainoastaan joiltakin yksilöiltä, joilla on vaikeita älyllisiä tai kehityksellisiä rajoitteita.

Taiteellinen luovuus taas vaatii mielenkiintoa nimenomaan taiteellisia asioita kohtaan eli on yhdistelmä luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä sekä muita henkisiä ominaisuuksia ja tarpeita, jotka yhdessä tekevät taiteilijan/taiteellisen ihmisen. Vaikka luovuutta ei varsinaisesti voi tai edes tarvitse opettaa, taiteessa on kyllä paljon, oikeastaan loputtomasti asioita, joita VOI ja kannattaa opettaa. Nämä ovat tekniset, sommittelulliset, väriopilliset jne jne seikat, joiden käytölle löytyy perusta ihmisen havaintokyvystä ja psyykestä ja joita on kyllä tutkittu vaikka kuinka paljon. Luova ihminen soveltaa, muokkaa ja kumoaa näitä sääntöjä töissään ja luo näin jotakin uutta, ei tyhjästä keksimällä vaan soveltamalla.

Ihmisen omia luovia voimavaroja voi myös opettaa vapauttamaan ja ottamaan käyttöön. Taideopetuksessa oikeastaan tärkeintä on keskustelu ja pohdinta paitsi opettajien, myös ihan yhtä lailla opiskelukavereiden kanssa. Jos ilmapiiri on suvaitseva ja kokeiluihin ja uudenlaisiin ratkaisuihin kannustava, kaikki oppivat valtavasti uutta paitsi taiteesta, myös itsestään. Konservatiivisuus, ahdasmielisyys ja kaikenlainen asenteellinen rajoittuneisuus ovat luovan taiteellisuuden vihollisia, ja voisikin sanoa, että ne, jotka täällä hyökkäävät joko koulutuksen saaneita tai -saamattomia vastaan ahdasmielisin ja taiteen kannalta toisarvoisin perustein, ovat kenties vielä hyvin kaukana taiteen todellisen merkitysen ja merkityksiä luovan monimutkaisen psyykkisen prosessin oivaltamisesta.

Itselläni on koulutus kuvataiteilijan ammattiin, mutta en missään tapauksessa vähättele niitä, joilla koulutusta ei ole. Minulla on paljon itseäni lahjakkaampia koulutusta saamattomia tuttuja ja ystäviä ja heillä on usein kadehdittavan tuore ja omaperäinen näkökanta moniin taiteeseen liittyviin asioihin. Koulutusta saaneella on monesti se ongelma, että taiteen perinteet ja tekniset seikat puskevat kaavamaisina läpi töissä ja niitä on aina pyrittävä tietoisesti kumoamaan ja peittelemään. Toisaalta en väitä, etteikö moni koulutusta saamaton olisi paljon perehtyneempi esim. taiteen historiaan kuin esim. minä olen. Tietoahan kyllä tästä maailmasta löytyy kaikkien käyttöön, se ei ole koulussa olleiden erityisoikeus.

Keskustelu tästä ammattilaisuudesta ja amatööriydestä samoin kuin luovuudesta ja sen puutteesta paljastaa minusta yllättäen hauskalla tavalla nimenomaan taiteen vahvuuden ja voimavaran, vaikka se tuleekin esille negatiivisten kannanottojen kautta. Kukaan ei pysty, vaikka kuinka haluaisi, mihinkään auktoriteettiin, normistoon, säännöstöön tms. nojaten määrittelemään pitävästi, kuka on taiteilija ja kuka ei, kuka saa sanoa itseään selliaseksi ja kuka ei, mikä on (hyvä tai huono) taideteos ja mikä ei. Olemme tekemisissä asian kanssa, joka on ja jonka kuuluu olla niin normeista ja säännöistä vapaata, että edes katkeroitunut (ammattilainen tai amatööri) taiteilijaraukka ei voi sitä määrätä tai rajoittaa. Se on kaikkien oikeus samoin kuin kaikilla on oikeus luovaan ajatteluun ja omiin mielipiteisiinsä ja siksi se on meille kaikille niin arvokasta ja tärkeää, että jaksamme siitä väitellä ja kiistellä.

Väittelyn ja kiistelyn lomassa olisi tärkeää muistaa tämä ja yrittää olla ottamatta toiselta taidetta pois, vaikka eri mieltä onkin. Todellinen taiteilija haluaa, että kaikki ihmiset nauttivat taiteesta, haluavat olla sen kanssa tekemisissä, saavat siitä jotain itselleen ja voivat sen kautta antaa jotakin toisilleen. Todellinen taiteilija haluaa kannustaa ihmisiä luovaan ja omaperäiseen ajatteluun, ei omia sitä itselleen tunteakseen itsensä paremmaksi kuin muut. Tämä on suorastaan taiteen perusarvo ja lähtökohta. Kuka tahansa hiukankaan älykkäämpi ja tiedostavampi taiteilija tietää, että parhaat ideat ja oivallukset syntyvät vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä, eivät kilpaillen ja toisia syrjien.

Ammattilaisuudella tai amatööriydellä on surkean pieni rooli taiteen todellisten voimavarojen ja merkitysten rinnalla.

Marghareetta kirjoitti:

No sä nyt näytät todellakin nielaisseen byrokratian oppikirjan kansineen päivineen ja muutenkin taidat olla autoritäärisyyttä ja titteleitä arvostava, ei siinä mitään, jokainen taaplaa tyylillään, mutta siitä huolimatta:

Taidemaalariliiton omat menettelyt sen suhteen miten, miksi ja millaisen prosessin kautta henkilö otetaan jäseneksi ei määrittele sinänsä sitä kuka a) on ja b) voi kutsua itseään kuvataiteilijaksi.

Se että kuvataideakatemian pohjalta voi suorittaa taiteenmaisterin tai tohtorin tutkinnot ei ole lääkärinammatin opiskeluun verrattavissa olipa opintoputki kuvataiteilijaksi opiskelevalla kuinka pitkä ja titteleillä ladattu.

Kuvataiteilija käsitteenä ja ammattinimikkeenä Suomessa on edelleen vapaasti kenen tahansa omaksuttavissa, eikä kuvataiteilijan ammatin harjoittajan tarvitse näyttää kenellekään mitään virallisia papereita voidakseen harjoittaa ammattiaan esim omassa maalausateljeessaan, pitäessään taidenäyttelyä, myydessään taulujaan.
Ainoastaan teosten taso ratkaisee tuleeko hän menestymään (tai huijauksen häikäilemättömyys).

Lääkärillä on velvollisuus todistaa paperinsa siitä että hän on valmistunu laillistetuksi lääkäriksi, myös ammatin osaamis- ja vastuuvaatimukset on ihan toista luokkaa.

Ammattitaiteilija on henkilö joka harjoittaa taiteen alaansa niin ahkerasti ja siihen paneutuen että hän ansaitsee sillä leipänsä, mutta sellasta ei ole kuin "auktorisoitu ammattitaiteilija tai auktorisoitu kuvataiteilija".

Voihan sitä opiskella vaikka soittamaan kitaraa 7 vuoden ajan, liittyä sen jälkeen Muusikkojen liittoon ja väittää sitten olevansa "auktorisoitu blueskitaristi"; no, se on ehkä vähän vaikeampaa koska musiikilla on niin paljon vaikeampaa huijata ku kuvataiteella.

Lue lisää

Ottamatta kantaa sihhen, mikä on varsinaisesti lainvastaista, kerron kuitenkin, että kuvataiteilija tutkintotodistuksessa lukee seuraavasti.

Tutkintotodistus. Se-ja-se (hlötunnus se-ja-se) on suorittanut liitteessä mainituin arvioinnein Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon Kuvataiteen koulutusohjelmassa, (siinä-ja-siinä suuntautumisvaihtoehdossa) ja on oikeutettu käyttämään tutkintonimikettä KUVATAITEILIJA (AMK).

Sitten kerrotaan tutkinnon kokonaislaajuus, perus- ja ammattiopintojen laajuus sekä työharjoittelun ja opinnäytetyön laajuus.

Sanamuoto on nimenomaan -> on oikeutettu käyttämään. Tietysti todistuksessa ei sanota, että kaikilla muillakin EI olisi oikeutta käyttää tuota tutkintonimikettä mutta se on mielestäni hiusten halkomista.

Lääkärin ammatti on tietysti aivan eri asia koska se on ihmisten terveyden ja elämän kannalta kriittinen työ, jota varten vannotaan vala ja jonka harjoittamisesta on olemassa laissa tarkat määräykset. Lääkärin ammatti on siis aika poikkeuksellinen tapaus. Parempia vertailukohtia olisivat vaikka insinöörin, tradenomin tai restonomin tutkinnot.

Koulutettu kirjoitti:

Väitit näitä taiteilijoita itseoppineiksi mutta tietosi on väärä.
Matrikkelista löytyy nämä tiedot:
JAAKOLA, ALPO
Taidekoulutus: professori., Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1951-52.

SÄRESTÖNIEMI, REIDAR, taidemaalari, professori
Taideopinnot: STA: koulu 1947 – 51
Taideopinnot ulkomailla: Repin-instituutti, Leningrad, NL 1956-59

Mitä siihen lääkäri - taiteilija vertaukseen tulee, niin kyllä molemmisa tapauksissa ammattitaidon puute on vaaraksi työn lopputulokselle.

Lue lisää

sanomasi "Mitä siihen lääkäri - taiteilija vertaukseen tulee, niin kyllä molemmisa tapauksissa ammattitaidon puute on vaaraksi työn lopputulokselle."

Mikä on taiteiljan työn lopputulos ja kenelle ja millä tavalla se on vaarallinen? Ammennat puheellasi vettä siivilällä!

il åpittore kirjoitti:

sanomasi "Mitä siihen lääkäri - taiteilija vertaukseen tulee, niin kyllä molemmisa tapauksissa ammattitaidon puute on vaaraksi työn lopputulokselle."

Mikä on taiteiljan työn lopputulos ja kenelle ja millä tavalla se on vaarallinen? Ammennat puheellasi vettä siivilällä!

Lue lisää

niin huomauttaisin ajatusvirheestä.

Molempien ammattitaidon puute on vaaraksi TYÖN lopputulokselle. Lääkärin ammatitaidon puute on siis vaarallinen potilaan terveydelle, taiteilijan ammattitaidon puute on vaarallinen taideteokselle ja sen laadulle. Sinä ammennat puurot ja vellit samalla siivilällä, sisälukutaitoa tulisi vähän harjoittaa.

näinkään. kirjoitti:

Ottamatta kantaa sihhen, mikä on varsinaisesti lainvastaista, kerron kuitenkin, että kuvataiteilija tutkintotodistuksessa lukee seuraavasti.

Tutkintotodistus. Se-ja-se (hlötunnus se-ja-se) on suorittanut liitteessä mainituin arvioinnein Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon Kuvataiteen koulutusohjelmassa, (siinä-ja-siinä suuntautumisvaihtoehdossa) ja on oikeutettu käyttämään tutkintonimikettä KUVATAITEILIJA (AMK).

Sitten kerrotaan tutkinnon kokonaislaajuus, perus- ja ammattiopintojen laajuus sekä työharjoittelun ja opinnäytetyön laajuus.

Sanamuoto on nimenomaan -> on oikeutettu käyttämään. Tietysti todistuksessa ei sanota, että kaikilla muillakin EI olisi oikeutta käyttää tuota tutkintonimikettä mutta se on mielestäni hiusten halkomista.

Lääkärin ammatti on tietysti aivan eri asia koska se on ihmisten terveyden ja elämän kannalta kriittinen työ, jota varten vannotaan vala ja jonka harjoittamisesta on olemassa laissa tarkat määräykset. Lääkärin ammatti on siis aika poikkeuksellinen tapaus. Parempia vertailukohtia olisivat vaikka insinöörin, tradenomin tai restonomin tutkinnot.

Lue lisää

Aivan, mutta siinä onkin suuri ero ilmoittaako vapaamuotoisesti esim keskustelussa olevansa kuvataiteilija, tai jossain nettisivulla, vai laittaako hakemukseen CV:n yhteydessä itsestään ammattitermin kuvataiteilija (AMK), jota luonnollisestikaan kukaan järkevä ei itsestään laita jos ei ole kuvataiteilijaksi alan ammattiopistossa opiskellu.

Ja menee vähän off-topic, mutta kyllä vertaukset insinöörin ja tradenomin-restonomin välillä on myös kohtuuttomat, on sen verran enemmän opiskeltavaa insinöörillä.

Koulutettu kirjoitti:

Väitit näitä taiteilijoita itseoppineiksi mutta tietosi on väärä.
Matrikkelista löytyy nämä tiedot:
JAAKOLA, ALPO
Taidekoulutus: professori., Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulu 1951-52.

SÄRESTÖNIEMI, REIDAR, taidemaalari, professori
Taideopinnot: STA: koulu 1947 – 51
Taideopinnot ulkomailla: Repin-instituutti, Leningrad, NL 1956-59

Mitä siihen lääkäri - taiteilija vertaukseen tulee, niin kyllä molemmisa tapauksissa ammattitaidon puute on vaaraksi työn lopputulokselle.

Lue lisää

Kiitos korjauksesta, en tiennyt että Jaakola ja Särestöniemi eivät olleet itseoppineita, heistä kun aikoinaan lehdissä kirjoitettiin sellaista, mutta se oli siis väärää tietoa.

Taiteilijan tapauksessa ammattitaidon (lue=> lahjakkuden ja riittävän teknisen osaamisen)puute, olipa hän taidekoulut käyny tai ei, on vaarana todellakin työn lopputulokselle, lopputulos on todennäkösesti keskinkertanen eikä paljon maailmaa hetkauta.

Lääkärin tapauksessa ammattitaidon puute aikaansaa vääriä diagnooseja, väärien lääkkeiden määräämistä väärin oletettuihin indikaatioihin, huolestuttavien oireiden mitätöimistä, toisen ihmisen terveydellä ja elämällä leikkimistä.

Ollaan tekemisissä 1000 kertaa vakavamman asian kanssa ku jonkun yksilön tarve maalata tauluja ja saada niitä näyttelyyn tai myydyksi.

saa puuttua kirjoitti:

niin huomauttaisin ajatusvirheestä.

Molempien ammattitaidon puute on vaaraksi TYÖN lopputulokselle. Lääkärin ammatitaidon puute on siis vaarallinen potilaan terveydelle, taiteilijan ammattitaidon puute on vaarallinen taideteokselle ja sen laadulle. Sinä ammennat puurot ja vellit samalla siivilällä, sisälukutaitoa tulisi vähän harjoittaa.

Lue lisää

selittäisit, miten "taiteilijan ammattitaidon puute on vaarallinen taideteokselle ja sen laadulle."

Minä en näet ymmärrä, miten joku muu kuin taiteilija itse voi tietää, mitä hän on aikonut tehdä ja miten valmis teos poikkeaa siitä. Siis please, miten selität tuon väittämäsi?

vaikea asia kirjoitti:

johon viisaammatkaan eivät osaa antaa sataprosenttisesti oikeaa vastausta, mutta oma mielipiteeni on, että kaikissa ihmisissä on luovuutta. Mielenkiinnon kohteet vaan määräävät sen, mihin luovuuden voimavarat suuntautuvat. Jokapäiväinen elämä ja arki vaativat valtavasti luovuutta, jotta asiat rullaisivat. Esimerkkejä voi keksiä loputtomasti, vaikkapa perheen aikataulujen yhteensovittaminen, ruoan laittaminen kaapissa olevista tarvikkeista, raha-asioiden järjestäminen, työtapojen ja -menetelmien kehittäminen työpaikalla jne jne. Ilman luovuutta ihminen olisi hukassa ja tuskin olisi selvinnyt tällä olosuhteillaan vaihtelevalla maapallolla kovinkaan hienosti. Luovuus on siis suorastaan ihmisen ominaisuus, joka puuttuu ainoastaan joiltakin yksilöiltä, joilla on vaikeita älyllisiä tai kehityksellisiä rajoitteita.

Taiteellinen luovuus taas vaatii mielenkiintoa nimenomaan taiteellisia asioita kohtaan eli on yhdistelmä luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä sekä muita henkisiä ominaisuuksia ja tarpeita, jotka yhdessä tekevät taiteilijan/taiteellisen ihmisen. Vaikka luovuutta ei varsinaisesti voi tai edes tarvitse opettaa, taiteessa on kyllä paljon, oikeastaan loputtomasti asioita, joita VOI ja kannattaa opettaa. Nämä ovat tekniset, sommittelulliset, väriopilliset jne jne seikat, joiden käytölle löytyy perusta ihmisen havaintokyvystä ja psyykestä ja joita on kyllä tutkittu vaikka kuinka paljon. Luova ihminen soveltaa, muokkaa ja kumoaa näitä sääntöjä töissään ja luo näin jotakin uutta, ei tyhjästä keksimällä vaan soveltamalla.

Ihmisen omia luovia voimavaroja voi myös opettaa vapauttamaan ja ottamaan käyttöön. Taideopetuksessa oikeastaan tärkeintä on keskustelu ja pohdinta paitsi opettajien, myös ihan yhtä lailla opiskelukavereiden kanssa. Jos ilmapiiri on suvaitseva ja kokeiluihin ja uudenlaisiin ratkaisuihin kannustava, kaikki oppivat valtavasti uutta paitsi taiteesta, myös itsestään. Konservatiivisuus, ahdasmielisyys ja kaikenlainen asenteellinen rajoittuneisuus ovat luovan taiteellisuuden vihollisia, ja voisikin sanoa, että ne, jotka täällä hyökkäävät joko koulutuksen saaneita tai -saamattomia vastaan ahdasmielisin ja taiteen kannalta toisarvoisin perustein, ovat kenties vielä hyvin kaukana taiteen todellisen merkitysen ja merkityksiä luovan monimutkaisen psyykkisen prosessin oivaltamisesta.

Itselläni on koulutus kuvataiteilijan ammattiin, mutta en missään tapauksessa vähättele niitä, joilla koulutusta ei ole. Minulla on paljon itseäni lahjakkaampia koulutusta saamattomia tuttuja ja ystäviä ja heillä on usein kadehdittavan tuore ja omaperäinen näkökanta moniin taiteeseen liittyviin asioihin. Koulutusta saaneella on monesti se ongelma, että taiteen perinteet ja tekniset seikat puskevat kaavamaisina läpi töissä ja niitä on aina pyrittävä tietoisesti kumoamaan ja peittelemään. Toisaalta en väitä, etteikö moni koulutusta saamaton olisi paljon perehtyneempi esim. taiteen historiaan kuin esim. minä olen. Tietoahan kyllä tästä maailmasta löytyy kaikkien käyttöön, se ei ole koulussa olleiden erityisoikeus.

Keskustelu tästä ammattilaisuudesta ja amatööriydestä samoin kuin luovuudesta ja sen puutteesta paljastaa minusta yllättäen hauskalla tavalla nimenomaan taiteen vahvuuden ja voimavaran, vaikka se tuleekin esille negatiivisten kannanottojen kautta. Kukaan ei pysty, vaikka kuinka haluaisi, mihinkään auktoriteettiin, normistoon, säännöstöön tms. nojaten määrittelemään pitävästi, kuka on taiteilija ja kuka ei, kuka saa sanoa itseään selliaseksi ja kuka ei, mikä on (hyvä tai huono) taideteos ja mikä ei. Olemme tekemisissä asian kanssa, joka on ja jonka kuuluu olla niin normeista ja säännöistä vapaata, että edes katkeroitunut (ammattilainen tai amatööri) taiteilijaraukka ei voi sitä määrätä tai rajoittaa. Se on kaikkien oikeus samoin kuin kaikilla on oikeus luovaan ajatteluun ja omiin mielipiteisiinsä ja siksi se on meille kaikille niin arvokasta ja tärkeää, että jaksamme siitä väitellä ja kiistellä.

Väittelyn ja kiistelyn lomassa olisi tärkeää muistaa tämä ja yrittää olla ottamatta toiselta taidetta pois, vaikka eri mieltä onkin. Todellinen taiteilija haluaa, että kaikki ihmiset nauttivat taiteesta, haluavat olla sen kanssa tekemisissä, saavat siitä jotain itselleen ja voivat sen kautta antaa jotakin toisilleen. Todellinen taiteilija haluaa kannustaa ihmisiä luovaan ja omaperäiseen ajatteluun, ei omia sitä itselleen tunteakseen itsensä paremmaksi kuin muut. Tämä on suorastaan taiteen perusarvo ja lähtökohta. Kuka tahansa hiukankaan älykkäämpi ja tiedostavampi taiteilija tietää, että parhaat ideat ja oivallukset syntyvät vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä, eivät kilpaillen ja toisia syrjien.

Ammattilaisuudella tai amatööriydellä on surkean pieni rooli taiteen todellisten voimavarojen ja merkitysten rinnalla.

Lue lisää

ja lähes kaikkeen voi varauksetta yhtyä. Siis lähes, sillä esimerkiksi tämä

"Kuka tahansa hiukankaan älykkäämpi ja tiedostavampi taiteilija tietää, että parhaat ideat ja oivallukset syntyvät vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä,..."

on turhan rajaava. Edelleenkin hyvin suuri osa merkittävistä uusista ideoista ja oivalluksista on lähtöisin yksin puurtamisesta, yksistä aivoista. Se ei tarkoita, etteikö niillä aivoilla olisi jatkuvaa tietoa siitä, mitä alalla tapahtuu, vaikka oivallus onkin oma ja yksin aikaansaatu. Myös taide tuntee näitä esimerkkejä.

il pittore kirjoitti:

selittäisit, miten "taiteilijan ammattitaidon puute on vaarallinen taideteokselle ja sen laadulle."

Minä en näet ymmärrä, miten joku muu kuin taiteilija itse voi tietää, mitä hän on aikonut tehdä ja miten valmis teos poikkeaa siitä. Siis please, miten selität tuon väittämäsi?

Lue lisää

syvälle mennä. Kyse oli alkuperäisen kirjoituksen lakonisesta toteamuksesta, johon seuraava vastasi: "Mikä on taiteiljan työn lopputulos ja kenelle ja millä tavalla se on vaarallinen?"

Taiteilijan työn lopputulos voisi olla esim. taideteos ja kyse oli siis sen lopputuloksen vaarantamisesta, ei siis siitä, että se olisi jollekin IHMISELLE vaarallinen. Ymmärtänet.

Tarkoitti mitä tarkoitti, minä olen samaa mieltä siitä, että taiteen tekeminen vaatii ammattitaitoa. Oli sitten itse opiskeltua tai koulussa hankittua. Tietenkään kukaan muu ei voi tietää sitä mitä taiteilija on yrittänyt jne. Itse tietää jos ei tule sitä mitä tilasi ja siinä se ammattitaito näkyy, jos kohta näkyy helposti muidenkin silmään jos homma ei ole hanskassa.

ammattinimikkeet, kirjoitti:

joita periaatteessa saa virallisissa yhteyksissä käyttää vain koulutuksen saaneet.

Kuvataiteilija on tällainen nimike, esim. ammattikorkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija on "kuvataiteilija AMK." Toisen asteen taidekoulusta valmistuneet ovat kuvantekijöitä. Hassu nimike sekin.

Yleensä olen nähnyt tarkempia määritelmiä kaipaavien merkitsevän tittelikseen esim. "kuvanveistäjä, kuvataiteilija amk" tai "taidegraafikko, kuvataiteilija amk." Tällä tavalla asia tulee selväksi eikä tällaisia titteleitä saa/saisi käyttää muut kuin ammattiin valmistuneet.

Taiteen maistereita ja tohtoreita valmistuu yliopistosta, eikä näitäkään nimityksiä tietenkään voi käyttää ilman asiaankuuluvaa tutkintopaperia.

Taiteilijuus on kuitenkin niin monimutkainen/monipuolinen asia, että sitä ei pelkillä titteleillä voi määritellä. Kuka tahansa voi kutsua itseään taiteilijaksi, jos kokee sellainen olevansa. Kuvataiteilijaksikin voi itseään tituleerata ilman tutkintoja, ei siitä sakkoja saa, mutta virallisissa yhteyksissä esim. hakemuksiin pakollisena kuuluvassa cv:ssä sitten pitää todenmukaisesti seisoa, onko titteli virallinen vai itse omaksuttu.

Ammattitaiteilijuus on vieläkin monimutkaisempi asia ja tavallaan yhdistelmä näitä kahta. Se riippuu siitä, kuka termiä on milloinkin määrittelemässä. Ammattiin valmistuneet kuvataiteilijat pitävät tietysti kaikki itseään ja toisiaan ammattitaiteilijoina riippumatta siitä, tekevätkö he taidetta enemmän vai vähemmän aktiivisesti ja tienaavatko he sillä elantonsa vai eivät. Siinä mielessähän asia tietysti on näin, että virallisesti he ovat ammatissa, koska ovat koulutuksen saaneet. Onhan merkonomikin ammatiltaan merkonomi, vaikka olisi töissä maataloulomittajana. Työ ja ammatti ovat tässä mielessä eri asiat.

Toisaalta Suomessa on mitä ilmeisimmin taiteella (yleensä taidemaalauksella) elantonsa saavia ihmisiä, joilla ei ole ammatillista koulutusta taidealalle. He ovat voineet kyllä saada opetusta, opiskella kansanopistoissa jne, mutta heillä ei ole ammattinimikettä. Nämä ihmiset elävät taiteellaan siinä mielessä, että he maalaavat tauluja, joita ihmiset ostavat seinilleen. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että näiden taiteilijoiden aihemaailmana ovat yleensä maisemat, asetelmat, henkilökuvat jne. relistisesti tai naivistisesti kuvattuina. "Kansan" parissa näillä kuvilla on kysyntää, joten teknisesti taitava maalari voi hyvinkin ansaita elantonsa tällaisilla maalauksilla ja olla näin omasta ja toistenkin mielestä ammattitaiteilija toisessa mielessä kuin koulutuksen saaneet, jotka (taas karkeasti yleistäen) yleensä mielellään pyrkivät tekemään taidetta taiteellisista ja ilmaisullisista lähtökohdista ja saamaan elantonsa mieluummin apurahoista kuin tekemällä sitä, mitä kansa haluaa ostaa.

Ammattilaisuus ja amatööriys ovat usein kädenväännön aiheena kuten täälläkin on nähty. Yleensä ammattinimikettä vailla olevat väittävät ammattinimikkeellisten solvaavan heitä "toritaiteilijoiksi", mikä nimitys tarkoittaa massatuotantohenkisesti tehtyä taidetta, jonka lähtökohtana ei ole taiteellinen ilmaisu vaan taloudellinen hyöty. Todellisuudessa kukaan hiukankaan sivistynyt ammattitaiteilija ei erehdy yleistämään kaikkia alalla ilman ammattinimikettä toimivia toritaieilijoiksi. Silloin kun tätä termiä käytetään, ei ole tarkoituksena viitata kaikkiin ilman ammattinimikettä toimiviin, ei edes taidettaan myymällä elantonsa saaviin, vaan ainoastaan tietynlaiseen häikäilemättömään voitontavoitteluun, joka tapahtuu vailla minkäänlaisia taiteellisia päämääriä ja yleisön tietämättömyyttä hyväksikäyttäen. Toritaide on siis laadutonta massatuotantoa, jota myydään yleensä laatuunsa ja jälleenmyyntiarvoonsa nähden törkeään ylihintaan, jopa tulostetaan ja painetaan kankaille ja väitetään alkuperäisiksi maalauksiksi.

Suomen taiteilijaseura on suomalaisten kuvataiteilijoiden ammattiliittojen yhteisjärjestö. Siihen kuuluvat Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot, Taidemaalariliitto, Valokuvataiteilijoiden Liitto, Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ja Muu ry. Kuvataidejärjestöjen liittoon kuuluvat mm. paikalliset taiteilijaseurat. Taiteilijaseuran jäsenliitot ovat ammattitaiteilijoiden ammattiliittoja samoin kuin esim. metalliliitto on metallityöläisten ammattiliitto. Taiteilijaseuran jäsenliittoihin kuuluminen ja liittyminen on asia, joka myös kuumentaa usein tunteita. Liittoihin ei hyväksytä muita kuin ammattitaiteilijoita, joita liittojen jäsenkriteereiden mukaan ovat pääasiassa vain ne, joilla on alan tutkintotodistus. Poikkeuksena ovat pitkäaikaiset ja alalla kannuksensa ansainneet taiteilijat, jotka ovat esim. aloittaneet toimintansa aikana, jolloin koulutusta ei ollut niin helppo hankkia kuin nykyään. Järjestöhin kuuluminen on (ainakin muille kuin ammattitutkinnon omaaville) status- ja arvostuskysymys ja joka vuosi järjestöhin pyrkkii sisälle suuri joukko sekä ammatinimikkeellisiä että -nimikkeettömiä. Siksi jäsenvalinta herättää aina spekulaatioita syrjimisestä, suosimisesta jne ja jopa pitkävihaista katkeruutta. Kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että jäsenkriteerit on ennalta määrätty kaikkia hakijoita koskeviksi ja jäsenvalitsijat pitävät niistä varsin tiukasti kiinni.

Toivottavasti tämä valaisi asiaa hiukan.

Lue lisää

Ei muuta kuin että tämä kommentti/selonteko oli parasta tekstiä mitä tällä palstalla on kuuna päivänä kirjoitettu. Kiitos.

Marghareetta kirjoitti:

Aivan, mutta siinä onkin suuri ero ilmoittaako vapaamuotoisesti esim keskustelussa olevansa kuvataiteilija, tai jossain nettisivulla, vai laittaako hakemukseen CV:n yhteydessä itsestään ammattitermin kuvataiteilija (AMK), jota luonnollisestikaan kukaan järkevä ei itsestään laita jos ei ole kuvataiteilijaksi alan ammattiopistossa opiskellu.

Ja menee vähän off-topic, mutta kyllä vertaukset insinöörin ja tradenomin-restonomin välillä on myös kohtuuttomat, on sen verran enemmän opiskeltavaa insinöörillä.

Lue lisää

pidä paikkaansa. AMK-tutkinnon suorittaakseen täytyy kaikissa ammattikorkeakouluissa poikkeuksetta suorittaa aivan yhtä monta opintoviikkoa alasta riippumatta. Pätee sekä alempiin että ylempiin amk-tutkintoihin.

Ainoastaan ne, joilla ei ole taidekoulutuksesta parempaa tietoa tai omaa kokemusta, väittävät, ettei opiskeltavaa olisi yhtä paljon kuin muilla aloilla. Tasan yhtä monta tuntia täytyy sitä penkkiä (tai lattiaa, tai maalaustelinettä, tai grafiikaprässiä jne jne) kuluttaa taideopiskelijan kuin insinööriopiskelijankin. Tasan samat pakolliset yhteiset opinnot täytyy suorittaa, harjoittelut ja opinnäytetyöt ihan yhtä laajoina. Opinnäytetyö on itseasiassa taideopiskelijalla vielä laajempi.

Se on sitten jokaisen oma henkilökohtainen makuasia, mitä pitää "vaikeampana" tai "raskaampana" opiskeltavana. Se riippuu myös jokaisen omista taipumuksista ja kiinnostuksesta. Luulen, että keskimääräiselle insinööriopiskelijalle taidekoulu olisi ihan yhtä vaikea ja raskas kuin toisinpäin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Kuvataiteilija (AMK) kirjoitti:

Ei muuta kuin että tämä kommentti/selonteko oli parasta tekstiä mitä tällä palstalla on kuuna päivänä kirjoitettu. Kiitos.

on kyllä hyvää ja pääasiassa oikeaakin. Muutamaa asiavirhettä lukuunottamatta.

ammattinimikkeet, kirjoitti:

joita periaatteessa saa virallisissa yhteyksissä käyttää vain koulutuksen saaneet.

Kuvataiteilija on tällainen nimike, esim. ammattikorkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija on "kuvataiteilija AMK." Toisen asteen taidekoulusta valmistuneet ovat kuvantekijöitä. Hassu nimike sekin.

Yleensä olen nähnyt tarkempia määritelmiä kaipaavien merkitsevän tittelikseen esim. "kuvanveistäjä, kuvataiteilija amk" tai "taidegraafikko, kuvataiteilija amk." Tällä tavalla asia tulee selväksi eikä tällaisia titteleitä saa/saisi käyttää muut kuin ammattiin valmistuneet.

Taiteen maistereita ja tohtoreita valmistuu yliopistosta, eikä näitäkään nimityksiä tietenkään voi käyttää ilman asiaankuuluvaa tutkintopaperia.

Taiteilijuus on kuitenkin niin monimutkainen/monipuolinen asia, että sitä ei pelkillä titteleillä voi määritellä. Kuka tahansa voi kutsua itseään taiteilijaksi, jos kokee sellainen olevansa. Kuvataiteilijaksikin voi itseään tituleerata ilman tutkintoja, ei siitä sakkoja saa, mutta virallisissa yhteyksissä esim. hakemuksiin pakollisena kuuluvassa cv:ssä sitten pitää todenmukaisesti seisoa, onko titteli virallinen vai itse omaksuttu.

Ammattitaiteilijuus on vieläkin monimutkaisempi asia ja tavallaan yhdistelmä näitä kahta. Se riippuu siitä, kuka termiä on milloinkin määrittelemässä. Ammattiin valmistuneet kuvataiteilijat pitävät tietysti kaikki itseään ja toisiaan ammattitaiteilijoina riippumatta siitä, tekevätkö he taidetta enemmän vai vähemmän aktiivisesti ja tienaavatko he sillä elantonsa vai eivät. Siinä mielessähän asia tietysti on näin, että virallisesti he ovat ammatissa, koska ovat koulutuksen saaneet. Onhan merkonomikin ammatiltaan merkonomi, vaikka olisi töissä maataloulomittajana. Työ ja ammatti ovat tässä mielessä eri asiat.

Toisaalta Suomessa on mitä ilmeisimmin taiteella (yleensä taidemaalauksella) elantonsa saavia ihmisiä, joilla ei ole ammatillista koulutusta taidealalle. He ovat voineet kyllä saada opetusta, opiskella kansanopistoissa jne, mutta heillä ei ole ammattinimikettä. Nämä ihmiset elävät taiteellaan siinä mielessä, että he maalaavat tauluja, joita ihmiset ostavat seinilleen. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että näiden taiteilijoiden aihemaailmana ovat yleensä maisemat, asetelmat, henkilökuvat jne. relistisesti tai naivistisesti kuvattuina. "Kansan" parissa näillä kuvilla on kysyntää, joten teknisesti taitava maalari voi hyvinkin ansaita elantonsa tällaisilla maalauksilla ja olla näin omasta ja toistenkin mielestä ammattitaiteilija toisessa mielessä kuin koulutuksen saaneet, jotka (taas karkeasti yleistäen) yleensä mielellään pyrkivät tekemään taidetta taiteellisista ja ilmaisullisista lähtökohdista ja saamaan elantonsa mieluummin apurahoista kuin tekemällä sitä, mitä kansa haluaa ostaa.

Ammattilaisuus ja amatööriys ovat usein kädenväännön aiheena kuten täälläkin on nähty. Yleensä ammattinimikettä vailla olevat väittävät ammattinimikkeellisten solvaavan heitä "toritaiteilijoiksi", mikä nimitys tarkoittaa massatuotantohenkisesti tehtyä taidetta, jonka lähtökohtana ei ole taiteellinen ilmaisu vaan taloudellinen hyöty. Todellisuudessa kukaan hiukankaan sivistynyt ammattitaiteilija ei erehdy yleistämään kaikkia alalla ilman ammattinimikettä toimivia toritaieilijoiksi. Silloin kun tätä termiä käytetään, ei ole tarkoituksena viitata kaikkiin ilman ammattinimikettä toimiviin, ei edes taidettaan myymällä elantonsa saaviin, vaan ainoastaan tietynlaiseen häikäilemättömään voitontavoitteluun, joka tapahtuu vailla minkäänlaisia taiteellisia päämääriä ja yleisön tietämättömyyttä hyväksikäyttäen. Toritaide on siis laadutonta massatuotantoa, jota myydään yleensä laatuunsa ja jälleenmyyntiarvoonsa nähden törkeään ylihintaan, jopa tulostetaan ja painetaan kankaille ja väitetään alkuperäisiksi maalauksiksi.

Suomen taiteilijaseura on suomalaisten kuvataiteilijoiden ammattiliittojen yhteisjärjestö. Siihen kuuluvat Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot, Taidemaalariliitto, Valokuvataiteilijoiden Liitto, Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ja Muu ry. Kuvataidejärjestöjen liittoon kuuluvat mm. paikalliset taiteilijaseurat. Taiteilijaseuran jäsenliitot ovat ammattitaiteilijoiden ammattiliittoja samoin kuin esim. metalliliitto on metallityöläisten ammattiliitto. Taiteilijaseuran jäsenliittoihin kuuluminen ja liittyminen on asia, joka myös kuumentaa usein tunteita. Liittoihin ei hyväksytä muita kuin ammattitaiteilijoita, joita liittojen jäsenkriteereiden mukaan ovat pääasiassa vain ne, joilla on alan tutkintotodistus. Poikkeuksena ovat pitkäaikaiset ja alalla kannuksensa ansainneet taiteilijat, jotka ovat esim. aloittaneet toimintansa aikana, jolloin koulutusta ei ollut niin helppo hankkia kuin nykyään. Järjestöhin kuuluminen on (ainakin muille kuin ammattitutkinnon omaaville) status- ja arvostuskysymys ja joka vuosi järjestöhin pyrkkii sisälle suuri joukko sekä ammatinimikkeellisiä että -nimikkeettömiä. Siksi jäsenvalinta herättää aina spekulaatioita syrjimisestä, suosimisesta jne ja jopa pitkävihaista katkeruutta. Kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että jäsenkriteerit on ennalta määrätty kaikkia hakijoita koskeviksi ja jäsenvalitsijat pitävät niistä varsin tiukasti kiinni.

Toivottavasti tämä valaisi asiaa hiukan.

Lue lisää

Kuvataiteilijan nimike ei ole suojattu, joten sitä saa käyttää kaikki, jos kanttia riittää.

miten taiteilijaksi tullaan niin yritämme antaa viisaita vatauksia, jottei eksyys mehtään ilmaan kompassia ja kiikari sekä ajokorttia ja ettei milliisi pidätä kun siellä hoipertelee. Jos vielä myy torilla tauluja JOTKA EI OO OMIA.
Onhan täällä kotimaassa muitakin ammattiin koulutuksia, eikä niistä tällä lailla yritetä kieroilla. Putkimiehen koulutuskin on tärkeä, ettei kytke viemäriä vesijohtoon kuten olen kuullut.

Koulutettu kirjoitti:

miten taiteilijaksi tullaan niin yritämme antaa viisaita vatauksia, jottei eksyys mehtään ilmaan kompassia ja kiikari sekä ajokorttia ja ettei milliisi pidätä kun siellä hoipertelee. Jos vielä myy torilla tauluja JOTKA EI OO OMIA.
Onhan täällä kotimaassa muitakin ammattiin koulutuksia, eikä niistä tällä lailla yritetä kieroilla. Putkimiehen koulutuskin on tärkeä, ettei kytke viemäriä vesijohtoon kuten olen kuullut.

Lue lisää

Niin mutta eihän taidealan oppilaitoksissa enssijaisesti kouluteta tulevia taiteilijoita siihen että he myisivät itse tekemiään tauluja eikä jonkun muun tekemiä, tai painokuvajäljennöksiä joiden väitetään olevan maalattu siihen kankaalle kuten jotkut toritaideräpellykset;kyllä kai se tekemisen sisältö ja tekninen taito on kaikkein tärkein.

Se, ettei taiteen alueella harrasta plagiointia, piraattikopioita tai huijausta kuuluu juridiikan alueeseen jota tavallisella kansalaisella oletetaan olevan sen verran ettei em. kaltasia juttuja mee torille myymään.
Huijarit on huijareita, oli sitte kyseessä torimyyjä, ammattitaiteilija tai putkimies.

Kyllä maalaustaidetta pystyy opiskelemaankin ilman kurssia, se kun ei ole itseasiassa NIIN vaikeeta vaikka kuvataiteilijat AMK haluavatkin näin uskoa.

Marghareetta kirjoitti:

Niin mutta eihän taidealan oppilaitoksissa enssijaisesti kouluteta tulevia taiteilijoita siihen että he myisivät itse tekemiään tauluja eikä jonkun muun tekemiä, tai painokuvajäljennöksiä joiden väitetään olevan maalattu siihen kankaalle kuten jotkut toritaideräpellykset;kyllä kai se tekemisen sisältö ja tekninen taito on kaikkein tärkein.

Se, ettei taiteen alueella harrasta plagiointia, piraattikopioita tai huijausta kuuluu juridiikan alueeseen jota tavallisella kansalaisella oletetaan olevan sen verran ettei em. kaltasia juttuja mee torille myymään.
Huijarit on huijareita, oli sitte kyseessä torimyyjä, ammattitaiteilija tai putkimies.

Kyllä maalaustaidetta pystyy opiskelemaankin ilman kurssia, se kun ei ole itseasiassa NIIN vaikeeta vaikka kuvataiteilijat AMK haluavatkin näin uskoa.

Lue lisää

ilman varsinaista kouluakin, jos löytää hyvän opettajan (joka mielellään on opiskellut ko alaa), niin siitä vain. Taiteilijan työ on löytöretkeä parhaimmillaan.

Kuvataiteilijoita (vanha opistoastekoulutus) on ilman amk-liitettäkin.

kun katsoo vaikka tm-liiton jäseniä, joukossa on paljon ns. itseoppineita. Kyllä kisälli-mestari kouluttautuminen on koulua siinä missä joku laitoskin.
On pikkusieluista ylvästellä pelkällä koulutuksella ja sellaiset nyt voi vain jättää omaan arvoonsa...

mustavalkoista, kirjoitti:

kun katsoo vaikka tm-liiton jäseniä, joukossa on paljon ns. itseoppineita. Kyllä kisälli-mestari kouluttautuminen on koulua siinä missä joku laitoskin.
On pikkusieluista ylvästellä pelkällä koulutuksella ja sellaiset nyt voi vain jättää omaan arvoonsa...

Lue lisää

"... ja sellaiset nyt voi vain jättää omaan arvoonsa..."

Juuri näinhän minä teenkin ja samoin lukemattomat muut.

Marghareetta kirjoitti:

Niin mutta eihän taidealan oppilaitoksissa enssijaisesti kouluteta tulevia taiteilijoita siihen että he myisivät itse tekemiään tauluja eikä jonkun muun tekemiä, tai painokuvajäljennöksiä joiden väitetään olevan maalattu siihen kankaalle kuten jotkut toritaideräpellykset;kyllä kai se tekemisen sisältö ja tekninen taito on kaikkein tärkein.

Se, ettei taiteen alueella harrasta plagiointia, piraattikopioita tai huijausta kuuluu juridiikan alueeseen jota tavallisella kansalaisella oletetaan olevan sen verran ettei em. kaltasia juttuja mee torille myymään.
Huijarit on huijareita, oli sitte kyseessä torimyyjä, ammattitaiteilija tai putkimies.

Kyllä maalaustaidetta pystyy opiskelemaankin ilman kurssia, se kun ei ole itseasiassa NIIN vaikeeta vaikka kuvataiteilijat AMK haluavatkin näin uskoa.

Lue lisää

Marghareetta väittää:
Tällaiset väitteet ovat uskomattomia ammatista, joka on vuosituhansia vanha ja vaatii historiankin tuntemusta, ettei tee typeriä.
Me muutamat ammattilaiset jotka tällä palstalla olemme yrittäneet antaa neuvoa kysyville miten tähän ammattiin kannattaisi pyrkiä siis koulutuksen kautta, koska tiedämme kuinka laajasta tietomäärästä on kysymys ennekuin näitä kädentaitoja kannattaa edes tarjoilla yleisölle, joka myös mahdollisesti on perillä asiasta kuvataiteet ja tuntee sen historian.
Jos taas haluaa myydä jotain niin kannattaa varmasti ajatella tarkemmin tuote mitä aikoo myydä sillä luulen että tuotevastuulakikin saattaa tulla kuvaan.
Olen vuosikymmeniä vetänyt maalauksen ja väriopin kursseja harrastajille ja ollut hyvin avulias sekä myötämielinen heidän pyrkimykselleen päästä perille kuvataiteiden ”saloista”. Nyt kuitenkin ihmetyttää tämä mollaamisen tarve, joka tämänkin siteeraamani henkilön aikaisemmassa kirjoituksessa herätti tuon vastareaktion, kun hän vähättelee ammattilaisten osaamista edes tietämättä mitä se on.
Kauhistuksekseni voin vain todeta, kun palstalla kehoitetaan jättämään koulutus ja opiskelemaan itse sehän on koulujärjestelmän mollaamista ja siirtymistä pimeään menneisyyteen.

Koulutettu kirjoitti:

Marghareetta väittää:
Tällaiset väitteet ovat uskomattomia ammatista, joka on vuosituhansia vanha ja vaatii historiankin tuntemusta, ettei tee typeriä.
Me muutamat ammattilaiset jotka tällä palstalla olemme yrittäneet antaa neuvoa kysyville miten tähän ammattiin kannattaisi pyrkiä siis koulutuksen kautta, koska tiedämme kuinka laajasta tietomäärästä on kysymys ennekuin näitä kädentaitoja kannattaa edes tarjoilla yleisölle, joka myös mahdollisesti on perillä asiasta kuvataiteet ja tuntee sen historian.
Jos taas haluaa myydä jotain niin kannattaa varmasti ajatella tarkemmin tuote mitä aikoo myydä sillä luulen että tuotevastuulakikin saattaa tulla kuvaan.
Olen vuosikymmeniä vetänyt maalauksen ja väriopin kursseja harrastajille ja ollut hyvin avulias sekä myötämielinen heidän pyrkimykselleen päästä perille kuvataiteiden ”saloista”. Nyt kuitenkin ihmetyttää tämä mollaamisen tarve, joka tämänkin siteeraamani henkilön aikaisemmassa kirjoituksessa herätti tuon vastareaktion, kun hän vähättelee ammattilaisten osaamista edes tietämättä mitä se on.
Kauhistuksekseni voin vain todeta, kun palstalla kehoitetaan jättämään koulutus ja opiskelemaan itse sehän on koulujärjestelmän mollaamista ja siirtymistä pimeään menneisyyteen.

Lue lisää

ei ole kuten kirjoitat:

"Kauhistuksekseni voin vain todeta, kun palstalla kehoitetaan jättämään koulutus ja opiskelemaan itse sehän on koulujärjestelmän mollaamista ja siirtymistä pimeään menneisyyteen. "

Sellaista kehoitusta en ole täällä nähnyt etkä kai sinäkään. Useissa kommenteissa kyllä todetaan, että taiteilijaksi haluavan ei välttämättä tarvitse taidekouluja käydä, monet itseoppineet taiteilijat ovat tästä esimerkkeinä. Hekään tuskin ovat selvineet ilman kursseja ja opastusta, jo pelkästään tekniikan hallinnan vuoksi ne säästävät niin aikaa kuin vaivoja.

Kysymys onkin vaihtoehdosta vuosien systemaattiseen koulutukseen. Itseopiskelu ei suinkaan tarkoita aivan yksin, ilman minkäänlaista neuvontaa touhuamista. Kuka hyvnsä voi tavallisen "porvarillisen" ammatin ohella osallistua ilta-, viikonloppu-, tai viikon parin kursseille, joita järjestävät monet opistot, järjestöt ja kouluttajat. Oman työskentelyn (joka on tärkeintä) ohessa vuosikymmenten mittaan näistä kertyy melkoinen paketti tietoa ja taitoa.

Hyvä on muistaa, että monet taiteen historian suurista nimistä ovat jättäneet koulunsa kesken koska eivät ole katsoneet sen vastaavan tarpitaan ja tavoitteitaan.

Koulutettu kirjoitti:

Marghareetta väittää:
Tällaiset väitteet ovat uskomattomia ammatista, joka on vuosituhansia vanha ja vaatii historiankin tuntemusta, ettei tee typeriä.
Me muutamat ammattilaiset jotka tällä palstalla olemme yrittäneet antaa neuvoa kysyville miten tähän ammattiin kannattaisi pyrkiä siis koulutuksen kautta, koska tiedämme kuinka laajasta tietomäärästä on kysymys ennekuin näitä kädentaitoja kannattaa edes tarjoilla yleisölle, joka myös mahdollisesti on perillä asiasta kuvataiteet ja tuntee sen historian.
Jos taas haluaa myydä jotain niin kannattaa varmasti ajatella tarkemmin tuote mitä aikoo myydä sillä luulen että tuotevastuulakikin saattaa tulla kuvaan.
Olen vuosikymmeniä vetänyt maalauksen ja väriopin kursseja harrastajille ja ollut hyvin avulias sekä myötämielinen heidän pyrkimykselleen päästä perille kuvataiteiden ”saloista”. Nyt kuitenkin ihmetyttää tämä mollaamisen tarve, joka tämänkin siteeraamani henkilön aikaisemmassa kirjoituksessa herätti tuon vastareaktion, kun hän vähättelee ammattilaisten osaamista edes tietämättä mitä se on.
Kauhistuksekseni voin vain todeta, kun palstalla kehoitetaan jättämään koulutus ja opiskelemaan itse sehän on koulujärjestelmän mollaamista ja siirtymistä pimeään menneisyyteen.

Lue lisää

että ainoat oppineet ovat itseoppineita, kaikki muut ovat opetettuja.

unohtaa kirjoitti:

että ainoat oppineet ovat itseoppineita, kaikki muut ovat opetettuja.

viime aikoina on hyvin huomattu, että monet opetetut eivät ole paljonkaan opetuksesta oppineet. Opetettujen joukossa nn siis sekä oppineita että oppimattomia .

Koulutettu kirjoitti:

Marghareetta väittää:
Tällaiset väitteet ovat uskomattomia ammatista, joka on vuosituhansia vanha ja vaatii historiankin tuntemusta, ettei tee typeriä.
Me muutamat ammattilaiset jotka tällä palstalla olemme yrittäneet antaa neuvoa kysyville miten tähän ammattiin kannattaisi pyrkiä siis koulutuksen kautta, koska tiedämme kuinka laajasta tietomäärästä on kysymys ennekuin näitä kädentaitoja kannattaa edes tarjoilla yleisölle, joka myös mahdollisesti on perillä asiasta kuvataiteet ja tuntee sen historian.
Jos taas haluaa myydä jotain niin kannattaa varmasti ajatella tarkemmin tuote mitä aikoo myydä sillä luulen että tuotevastuulakikin saattaa tulla kuvaan.
Olen vuosikymmeniä vetänyt maalauksen ja väriopin kursseja harrastajille ja ollut hyvin avulias sekä myötämielinen heidän pyrkimykselleen päästä perille kuvataiteiden ”saloista”. Nyt kuitenkin ihmetyttää tämä mollaamisen tarve, joka tämänkin siteeraamani henkilön aikaisemmassa kirjoituksessa herätti tuon vastareaktion, kun hän vähättelee ammattilaisten osaamista edes tietämättä mitä se on.
Kauhistuksekseni voin vain todeta, kun palstalla kehoitetaan jättämään koulutus ja opiskelemaan itse sehän on koulujärjestelmän mollaamista ja siirtymistä pimeään menneisyyteen.

Lue lisää

"kun hän vähättelee ammattilaisten osaamista edes tietämättä mitä se on"

Mistäs sinä tiedät tunnenko ammattilaisten osaamista? Heh, olen itsekin opiskellu 2 kuvataidekoulussa ja harrastanu alaa koko ikäni, eli kyllä tiedän että opiskelemalla ko. alaa moni oppii kullanarvosia juttuja oman lahjakkuutensa kehittämiseks, pointtinihan oli vain se ettei virallinen opiskelu ole ainut tie, onko se mollaamista?

Enkä myöskään ole kirjoituksissani "kehottanut" ketään "jättämään koulutusta", jos sellaiseen on mahdollisuus ja se kiinnostaa, eihän siinä olisi mitään järkeä, kehottaa sellaseen?
Ei tässä ole mitään yhtä vaihtoehtoa ihannoitu, vaan kirjoituksissani olen vain rinnastanu erilaisia vaihtoehtoja.

Ja kirjoittelun tähän threadiin aloitin vertauksesta lääkäri kuvataiteilija.

il pittore kirjoitti:

viime aikoina on hyvin huomattu, että monet opetetut eivät ole paljonkaan opetuksesta oppineet. Opetettujen joukossa nn siis sekä oppineita että oppimattomia .

oppineet ovat itseoppineita ja muut ovat opetettuja. Näin opetettujen joukossa ei ole oppineita vaan opetettuja sekä niitä jotka eivät koulutuksesta huolimatta ole oppineet.

ainoat kirjoitti:

oppineet ovat itseoppineita ja muut ovat opetettuja. Näin opetettujen joukossa ei ole oppineita vaan opetettuja sekä niitä jotka eivät koulutuksesta huolimatta ole oppineet.

Lue lisää

itse, että käytät muka hylkäämääsi sanaa oppinut, kun kirjoitat

"Näin opetettujen joukossa ei ole oppineita vaan opetettuja sekä niitä jotka eivät koulutuksesta huolimatta ole oppineet."

Kun osa koulutetuista on siis ei-oppineita, niin mikä on ei-oppineen vastakohta? Tietysti oppinut ja molemmat ovat opetettuja.

il pittore kirjoitti:

itse, että käytät muka hylkäämääsi sanaa oppinut, kun kirjoitat

"Näin opetettujen joukossa ei ole oppineita vaan opetettuja sekä niitä jotka eivät koulutuksesta huolimatta ole oppineet."

Kun osa koulutetuista on siis ei-oppineita, niin mikä on ei-oppineen vastakohta? Tietysti oppinut ja molemmat ovat opetettuja.

Lue lisää

vähän kirjoitettua kieltä. Lue uudelleen ja mieti.

kovin kirjoitti:

vähän kirjoitettua kieltä. Lue uudelleen ja mieti.

me olemme toisistamme aivan samaa mieltä.

il pittore kirjoitti:

me olemme toisistamme aivan samaa mieltä.

tällä palstalla siis päästään yhteisymmärrykseen.

Gummibolla kirjoitti:

"... ja sellaiset nyt voi vain jättää omaan arvoonsa..."

Juuri näinhän minä teenkin ja samoin lukemattomat muut.

juuri Hannu Mäkelän kirjan Samuli Parosesta, kansakoulun käynyt kirjailija ei muuta koulutusta. Lopputulos ratkaisee.Sama koskee myös kuvataiteita.

Marghareetta kirjoitti:

Niin mutta eihän taidealan oppilaitoksissa enssijaisesti kouluteta tulevia taiteilijoita siihen että he myisivät itse tekemiään tauluja eikä jonkun muun tekemiä, tai painokuvajäljennöksiä joiden väitetään olevan maalattu siihen kankaalle kuten jotkut toritaideräpellykset;kyllä kai se tekemisen sisältö ja tekninen taito on kaikkein tärkein.

Se, ettei taiteen alueella harrasta plagiointia, piraattikopioita tai huijausta kuuluu juridiikan alueeseen jota tavallisella kansalaisella oletetaan olevan sen verran ettei em. kaltasia juttuja mee torille myymään.
Huijarit on huijareita, oli sitte kyseessä torimyyjä, ammattitaiteilija tai putkimies.

Kyllä maalaustaidetta pystyy opiskelemaankin ilman kurssia, se kun ei ole itseasiassa NIIN vaikeeta vaikka kuvataiteilijat AMK haluavatkin näin uskoa.

Lue lisää

näillä palstoilla puhutaan taiteesta, ammattitaiteesta, harrastelijataiteesta jne, niin aina puhutaan nimenomaan MAALAUKSESTA. Ikinä ei tunnuta muistavan, että suuri osa kuvataiteesta on nimeomaan jotakin aivan muuta kuin maalausta.

Jos maalausta ajattelee sillä tavalla, että opetellaan vain sekoittamaan värejä ja maalinesteitä ja lyömään niitä oikeassa järjestyksessä kankaalle, niin sitähän voi todellakin aika helposti harjoitella itsekseenkin ja aivan alkeellisista lähtökohdista. Siinä mielessä maalaus on todella aika yksinkertainen laji.

Sitten jos ajatellaan, että kuvataiteilijan ammttitaitoon kuulu paljon muutakin, niin asia mutkistuu. Miten harjoittelet omatoimisesti esim. taidegrafiikan tai kuvanveiston menetelmiä, jos ei ole ketään viisaamassa edes alkuun? Itse taidegrafiikkaan perehtyneenä voin sanoa, että siinä ei pääse puusta pitkään, jos ei saa kunnolliosta opetusta. Kyse ei ole lahjakkuudesta tai harjoitusesta tai sen puutteesta, teknisiä yksityiskohtia on vain niin jumalattoman paljon, että niitä ei voi mistään kirjasta tai oppaasta lukemalla oppia hallitsemaan.

Sitten on vielä sekin pointti, että harvalla kansalais- tai edes kansanopistollakaan on edes puitteita tai resursseja näiden taidemuotojen opettamiseen. Kysymys ei ole siitä, että pitäisi olla kurssi puupiirrosta ja kurssi metalligrafiikkaa, sitä ei voi vielä kutsua ammattitaidoksi. Ammattitaitoinen graafikko hallitsee kymmenien eri tekniikoiden perusteet ja osaa tarvittaessa opettaa sujuvasti ainakin viittä.

Taikka miten onnistuisi itseopiskelijalta esim. pronssivalu tai videoteoksen editointi studiossa? Nämäkin ovat taiteilijan perusopintoihin kuuluvia asioita samoin kuin lukemattomat muut asiat.

Koulussa oppii paljon sellaistakin, mitä ei edes tiennyt menevänsä opiskelemaan. Tämä on koulutuksen varsinainen hyöty ja siksi se antaa tekijöille niin paljon. Ei sinne mennä vain maalaamaan ja piirtämään. Tätä eivät tule ajateelleksi ne, jotka näkevät taiteen vain joko öljyväri- tai akvarellimaalauksina. Kansalaisopistopohjalta taiteen näkee helposti juuri näin suppeasti. Jos töiden jälkeen käy pari kertaa vuodessa jollakin kurssilla ja maalailee omassa keittiössä, niin toki siinä voi ihan hyväksi maalariksi tulla vuosien mittaan. Jotenkin sitä ei vaan tunnu ymmärtävän, että mikä ero siinä on niihin verrattuna, jotka ottavat viidentoista tonnin opintolainan hankkiakseen monipuolisen koulutuksen kokopäiväisessä oppilaitoksessa ja jotka sen jälkeen ihan tosissaan yrittävät sitä ammattia harjoittaa, ei sukulaisten ja tuttavien iloksi iltaisin ja viikonloppuisin, vaan kokopäiväisesti. Kyllähän siinä pitää jotakin vikaa olla, lahjojen puutetta vähintään, tsot tsot. Todellisuudessa nämä paremmin tietävät kouluttamattomat eivät itse pärjäisi siinä kurimuksessa kahta viikkoakaan, jos siihen joutuisivat kylmiltään.

imlasunnah kirjoitti:

juuri Hannu Mäkelän kirjan Samuli Parosesta, kansakoulun käynyt kirjailija ei muuta koulutusta. Lopputulos ratkaisee.Sama koskee myös kuvataiteita.

Minusta ammattitaiteilija on sellainen joka elää taiteellaan.

jpq kirjoitti:

Minusta ammattitaiteilija on sellainen joka elää taiteellaan.

"Minusta ammattitaiteilija on sellainen joka elää taiteellaan."

Ei taiteen päällä voi elää vaan alla liene oikeampi muoto?

Minusta ammattitaiteilija on sellainen joka elää taiteelleen.

Koulutettu kirjoitti:

"Minusta ammattitaiteilija on sellainen joka elää taiteellaan."

Ei taiteen päällä voi elää vaan alla liene oikeampi muoto?

Minusta ammattitaiteilija on sellainen joka elää taiteelleen.

Lue lisää

sanottu ja lohkaistu. Näinhän se juuri on. Tämän kun ymmärtäisi useampi niin ei tarvitsisi aina vääntää asiasta kättä.