Miten te sopeudutte tähän nykyiseen viestintävälineiden mahdollistamaan ystävien joukkoyhteydenpitoon?
Saan eräältä ystävältäni tekstiviestejä ja sähköposteja, jotka on tarkoitettu koko joukolle hänen kavereitaan, mutta itse en tunne heitä. (Siis ei voida puhua verkostoitumisesta.)
Jos teen sitten ystävälleni jonkin jatkokysymyksen saamastani viestistä, en enää saa vastausta. Ilmeisesti siksi, että olen "yksittäinen kysyjä". Ystäväni kuitenkin odottaa, että hänen massapostituksiin tulisi vastata tai muutoin hän pitää yhteydenottojaan täysin yksipuolisina. En kuitenkaan kovasti innostu esim. näpertelemään tekstareita takaisin, koska en tunne tällaisia viestejä henkilökohtaisina.
Minulla ei ole niin paljon ystäviä, joten viestitän aina omat viestini henkilökohtaisella tasolla.
Mitä näkemyksiä teillä olisi?
Saan eräältä ystävältäni tekstiviestejä ja sähköposteja, jotka on tarkoitettu koko joukolle hänen kavereitaan, mutta itse en tunne heitä. (Siis ei voida puhua verkostoitumisesta.)
Jos teen sitten ystävälleni jonkin jatkokysymyksen saamastani viestistä, en enää saa vastausta. Ilmeisesti siksi, että olen "yksittäinen kysyjä". Ystäväni kuitenkin odottaa, että hänen massapostituksiin tulisi vastata tai muutoin hän pitää yhteydenottojaan täysin yksipuolisina. En kuitenkaan kovasti innostu esim. näpertelemään tekstareita takaisin, koska en tunne tällaisia viestejä henkilökohtaisina.
Minulla ei ole niin paljon ystäviä, joten viestitän aina omat viestini henkilökohtaisella tasolla.
Mitä näkemyksiä teillä olisi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koen aika samoin, ne eivät ole henkilökohtaisia viestejä. En pidä siitä että esim. meiliosoitteeni liitetään johonkin yhteisviestiin joka menee täysin tuntemattomille ihmisille. Saatan jopa mainita asiasta viestin lähettäjälle.
...mieltä kanssasi.
Saan "joukkoviestejä" eräältä ystävältä, mutta kun itse lähetän hänelle henkilökohtaisen viestin ja kertoilen kuulumisia ja pyydän, että hänkin kirjoittaisi kuulumisia, niin eipä kirjettä tule. Vitsejä ja sarjiksia ja muita juttuja sitten tosi paljon. Kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa ja pyysin, että kirjoittaisi, niin hän sanoi, että on niin vähän aikaa.
Jos hän kirjoittaisi edes lyhykäisen, muutaman lauseen, vastaukseksi kirjeeseeni, niin se ei veisi paljoakaan aikaa.
Saan tältä ihmiseltä joskus kymmenenkin viestiä viikossa, joukkoviestejä.
Sitten en pidä sellaisista viesteistä, jossa käsketään lähettämään viesti eteenpäin ainakin viidelle ja myös sille, joka tuon viestin lähetti.
Joskus erityistapauksissa, kuten vaikkapa pitkän matkan jälkeen, jolloin kaikki odottavat kuulumisiani (kuka innokkaammin, kuka laimeammin) yhtäaikaa, kirjoitan "yleisluontoisen" matkakuulumismeilin, jonka sitten personoin kullekin vastaanottajalle sopivaksi - pieni kappale juuri häntä erityisesti kiinnostavaa asiaa. Ei kestä kuin minuutin pari ylimääräistä per vastaanottaja, eikä kuitenkaan tunnu massapostitukselta, koska olen ajatellut jokaista erikseen. Aika harvoin saan massapostituksia itsekään, enkä juuri koskaan laita niitä eteenpäin - poikkeuksena joskus erityisen hauskat ja naurattavat pilakuvat tms.
Ei sua välttämättä kiinnosta samat asiat kuin jotain muuta ihmistä...ne viestit eivät ole sulle...miten sen nyt sanois...ihan kuin joku lähettää sähköpostivitsin sadalle tutulleen, eihän nekä'ä'n kaikki tunne toisiaan...
ja usein tulee vielä samoja juttuja.
jokuhan niitä täälläkin viljelee.
mielikuvituksettomuutta ja huumorin tajun puutetta.
ystäviä ja "ystäviä". Ensinmainittuja on minun mielestäni aikas harvassa. Tuntuu jotenkin, että sana "ystävä" on kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Kaikki tutut ja kaverit eivät ole ystäviä, sanan varsinaisessa merkityksessä, ainakaan minun sanavarastossani.
Kyllähän minäkin olen saanut eräältä ystäväkseni "ilmoittautuneelta" noita massapostitusjuttuja ja täytyy tunnustaa, ei hirveästi innostanut.
Minusta on tuntunut melkoisen halventavalta saada liitteellisiä sähköpostiviestejä saatelausein: - "hei kaikki, tässä hyvä...".
Aluksi reagoin luullen että lähettäjä vastaisi palautteeseen "meille kaikille" erikseen, mutta ei yleensä ole vastannut. Jos niin lyhyesti kiireessä kirjoitettuna.
Mielenkiintoista tällaisessa on enää se, että millä mielellä tuollainen "ystävä", joka muutama vuosi sitten kirjoitti henkilökohtaisemmin, sosiaalista piiriään kehittää...olisiko joillakin yksinkertaisesti vain vaikea luopua vanhoista nettisuhteista silloin kun uusien rakentaminen himottaa?
Sitten ovat ihan erikseen ne jotka levittelevät ketjukirjeitä lähettäessään sähköpostitietoja. He eivät tunnu samalla tavalla loukkaavilta, mutta toisaalta on minulle ollut vakava paikka nähdä oma sähköpostiosite kierrossa.
Itse en lähetä ketjukirjeitä koskaan eteenpäin, enkä välitä suurista "ystäväpiireistä". Yksi tai kaksi hyvää kirjeystävää ei ole niin pinnallinen juttu kuin kymmenet nimeltä tai nimimerkiltä tunnetut. Jos huomaan, että joku vastailee niukasti, niin lopetan kirjoittelun. Ajattelen, että en viitsi vaivata.