Rakkaus on ikuista?

ei...olin päättänyt että forever, mutta kun muovipussi repesi, oli pakko pyytää vapautus

tuo runoni kulissirakkaus oli kirjoitettu rakkaudesta tähän palstaan, mutta osia siitä voisi olla ns. ikuisesti luulemassani rakkaudessa;)

eli en nyt kipaise mihinkään, paperipussi maatuu kun on sen aika.

Olet oikeassa, rakastaa voi ilman vastarakkautta, kantaa sitä aarteena sisällään.

tuon ikuisuuden olen pohtinut toisaalta näinkin:
se rakkaus, mikä kerran on ollut, jatkuu lapsissamme, lastenlapsissamme jne.

Kiitos vierailustasi:)

...aloin itsekkin tätä pohtimaan oikein tosissaan...uskotko?

Mulla nuo pahuksen sormet ensin kirjoittaa ja tuo pää juoksee jälessä, vähän samalla tavalla kuin tuo suu sanoo ennenkuin olen asiaa tarkemmin ajatellut.

Eli teelle vastasin, kun me elämme, rakastamme ehkä vain pienen hetken, mutta se rakkaus siitä rakkaudesta voi olla ehkä lapset ja siitä rakkaus jatkaa matkaa taas seuraavaan sukupolveen jne.

Hmmm, mutta sitten tulin tänka på, onhan perheitä joilla ei ole lasta...niin??? Vaatii lisää pohtimista...;)

Mutta sitten on niinkin et voit kantaa sitä rakkautta eli rakastat itse toista vaikka toinen ei rakastakkaan...jaa tästäkin tulis pitkä mietelmä;)

Mulla on kohta jo osa 6000 selityksissä;)))

Jos se auttaa, jatketaan ajattelemista naisen logiikalla;) Ja paperikassi teema on taas sitä, että se maatuu tai palaa helpommin mun mukana. Olen tehnyt tuon jälkimmäisen valinnan...

rakkaus on ihana saada
kuin myös antaa

kesti se ikuisuuden
tai vain pienen hetken

Kiitos!

...onnellinen vanhuus;)

Se kun melkein nurkan takana jo vikittelee:)))

oiva keksintö, biopussi. Muistin ostaa niitä taas kaupasta tässä muutama päivä sitten;)

Kiitos!

Ikuisuuskysymys, pitipä kirjoittaa itsellekin liian monimutkainen juttu, harhaa vai totta. Otappa siitäkin tässä elämässä selvää:)))

Viheltäen jatkan matkaa ja kiitän;)

...sitä kivirekeä perässä, eihän? Taivas seestyi tänään hetkeksi ja aurinko pilkisti. Hienolta näytti, eilen kun oli koko päivä niin turkkasen pimeä. Hyvä kun kotiin kaupungista osasin:)))

Liisa, kiitos käynnistäsi

...jään odottelemaan sitä kolkutusta, mutta en unohda elää;)

...muuttaa ihmistä kun numeroita tulee lisää, mutta milloin sitä aikuistuu. Sitä olen tässä odottanut jo muutaman vuoden;)

Kerron Sulle yhden salaisuuden, olen kerran tuntenut hetken sellaista vihaa, että pelästyin.Tajusin miksi ihmiset tekevät kauheita tekoja. Onneksi se kesti ehkä sekunnin ja äimistelin, että miten minussa voi asua noin vahva tunne...nauraa. Sitten toisen kerran suutuin eräälle ihmiselle, siin lensi kengät, silmälasit jne. Toinen pojistani näki tapahtuman ja soitti veljelleen, että hän näki eka kerran kun äitimuori suuttui eikä tiedä uskaltaako tulla sisälle. Mun huoli tuossa purkauksessa oli ettei silmälasit hajonneet, eli en sitten ihan täysillä?

Mutta sitten rakkauteen, siihen sit mennään tuhatta ja sataa ja se kestää pitempään kuin minuutin...heh..he

Kaikki tekevät virheitä jopa minäkin, yksi mun motto:)))

Kassi-Almoja täällä ollaan aikamme, näin se ehkä menee.

Kiitos käynnistäsi!

On sitä välillä eripuraisuuttakin itseni kanssa, mutta ei sitä kaikki näe:)))Mutta kun sitä keskustelee itsensä kanssa, niin sopu sitten on aina löytynyt...

Kiitos, jalkatuki on kyllä pöydän alla;)