ÄLKÄÄ IKINÄ

tavata myös isän. Ja se järjestyi. Ihan hyvä neuvo.

Tällaista arkea vietetään "aran pennun" kanssa. Eli pentua ei ole lainkaan sosiaalistettu, ei ole tottunut ihmiskontakteihin.

Karmeaa!!!!

Ostin yksityiseltä 6kk:den ikäisen sekarotuisen kääpiökoira uroksen, se oli teljetty yksin häkkiin ja se ei todennäköisesti ole päässyt sieltä pois koko elämänsä aikana pois (käytöksestä päätellen...??)
Kun menin katsomaan pentua niin se oli silloin todella arka (en ollut koskaan niin södeä pentua nähnyt, sydän suli!!!) myyjä sanoi että se kyllä tottuu ajan kanssa teihin ja muuttuu.

Mutta mitä tehdä kun nyt uudessa kodissa pentu on ollut 4 viikkoa ja se on edelleen samanlainen kuin tullessa, niin arka ettei ota mitään kontaktia ihmiseen, kaikki keinot on kokeiltu että pentu muuttuisi!!!
-kun pyytää pentua luokse niin se pakenee tai ei halua tulla luokse vaikka herkkupalaa tarjoaa kädestä, näyttää vaivautuneelle (syö kyllä herkkupalan jos työntää suoraan suuhun)
-ei näytä mitään kiinnostusta ihmiseen vaan tärisee kun katson pentua (ei mitään kiinnostusta tervehtiä ihmistä vaikka olisi ollut jonkin aikaa yksin)
-koira kokee kaiken kiusan teoksi esim. säikkyy ja vinkuu kun kengät kopisee
-ei halua ulos (ulkona pahoja vieraita ihmisiä), ja kun vie rauhalliseeen paikkaan ulkona niin pentu konöttää vaan paikallaan liikkumattomana
-ei ole agressiivinen

Tilanne tuntuu toivottomalle!!! Olen soittanut tilanteesta entiselle omistajalle ja omistaja sanoo edelleen että kyllä tilanne korjaantuu aikaa myöten, ei halua pentua takaisin.

Onko koira oikeasti niin "villiintynyt" ettei siitä ystävää enää saa??

Pikaiset mielipiteet tervetulleita, kiitos.