Isäni sai palkaksi sotimisestaan palan maata. Tämänkin perkeleen tilkun piti exäni kostonhimossaan päästää ulosmitattavaksi ja sitä kautta myyntiin. Ensin yritti saada minut kiristämällä luopumaan elinikäisestä asumisoikeudestani tilaan. Kun en suostunut, jätti maksamatta n.10.000 e:n tilaan kohdistuneen lainansa, jolloin tila siis ulosmitattiin ja myytiin sitä kautta. Yritin ennen myyntiä korjata tilanteen ja pyysin pankista lainaa, jonka puheenjohtaja Perttu tyrmäsi. Tila myytiin, ostajana Kalli.. Minun tilaan hyväuskoisuuttani sijoittamat kymmenet tuhannet eurot menivät sen tien.. Missä on oikeus, kun tätä letukkaa ei saa edes asioista vastaamaan oikeudessa? Mitä tekee Kallin porukka sillä maatilkulla? Ei paskaakaan, mutta saada vaan piti. Minua on kehoitettu antamaan exälleni anteeksi. Hehhee.. Niimpä niin.. Vai vielä anteeksi.. Uskoisin että katuu loppuelämänsä tekojaan, ja kun ei anna lapsiakaan tavata, vihani vaan yltyy..
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että tässä ulosmittauksessa / tilan myynnissä on paljonkin hämäriä piirteitä. Ensinnäkin yhdelle osa-omistajalle, 13v pojalleni haettiin sos.toimen / pojan äidin toimiessa hakijana, edunvalvoja. Kun minulle tuli ilmoitus tilan ulosmittausasian käsittelystä käräjäokeudessa, ilmoitin oikeudelle vastustavani ulosmittausta, ja ilmoitin myös minulla olevan tilaan nähden saatavia, joita ei oikeudessa noteerattu mitenkään Oli myös moraalisesti arveluttavaa, ja vaikuttaa hyvinkin järjestellyltä asialta, että ulosmitattu tila sitten myytiin Timo Kallin pojalle kuin salaa. Ilman että minkäänlaisia tarjouksia olisi tilasta pyydetty julkisesti. Joka tapauksessa, vaikka kykenen osoittamaan uhranneeni tilaan huomattavan summan rahaa, en ole korvauksia itselleni saanut, vaan syntymäkotini myytiin kylmästi, vaikka minulla oli kauppakirjan mukaan tiloille elinikäinen asumisoikeus. Katson jo käräjäoikeuden toimineen asiassa väärin kun ei huomioinut tilaan kohdistuneita saamisiani, ja tulenkin vaatimaan hovikeudelta päätöksen purkua sekä kaupan perumista. 10.000:n euron vaivaisella velkasummalla siis vietiin minulta elinikäinen asumisoikeus ja tilaan sijoittamani varat.. Onko naisen kostonhimolla mitään rajaa???
millasen muijan ottaa. ei noi asiat taida ihan noin yksoikoisia olla, turha niitä on täällä enää itkee. onhan se ikävä kun kotitalo menee alta, mutta, muista ens kerralla, parempi katsoa kuin katua!