Käyttädyn nykyään ihan pöljästi, kun nään sinua. Meinaan mennä lukkoon ja sitten puhun mitä sattuu. Mutta sä olet niin ihana. En tahtois tunkeilla ja haluaisin jutella kanssasi enemmän, mutta pelkään, että et tykkää musta. Lisäksi tuntuu välillä epäsovinnaiselta koko homma, enkä ole muutenkaan teoriassa innostunut työpaikkaihastumisista.
Kiitos palstatilasta, mä olen vähän pistoksissa tästä aiheesta, ja siksi kävin tilittämässä.
Kiitos palstatilasta, mä olen vähän pistoksissa tästä aiheesta, ja siksi kävin tilittämässä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tilanteessa
Aivan kuin itse olisin kirjoittanut tuon tänne :)
Kyseinen tilanne on niin piinaava että sitä vaan yksinkertaisesti puhuu iha mitä sattuu ... Tai sit joutuu oikeen miettimään että mistä nyt puhuisi kun ei meinaa sanoja tulla suusta...
Mutta silti olen aina niin iloinen kun näen hänet just työpaikalla... Sitten kotona ollessa mietitään kovasti ratkaisua kyseiseen ... Mutta uskaliaisuus ei riitä, koska ei todellakaan tiedä mitä toinen ajattelee... :(
minäkin sekaisin sinusta!!!!!
Jos olet kymenlaaksosta niin anna kuulua itsestäsi enemmin... olisi niin hyvä jos se olisit juuri sinä...ketä ajattelen tulisesti, kaipaaavasti ym ym ym Saisin vastauksen kysymyksiini!!!
menetä uskoa,Minä aiemmin otin riskin ja avauduin henkilölle ja niin siinä väin kävi pikku hiljaa etenimme suhteessa ja ollaan oltu 4 vuotta kohta yhdessä. Kerrot hänelle mitä tunnet jos hän on yhtään antanut merkkiä siintä että olisi ihastunut tai muuta. Kun tuntee suoraan sydämestä se on hankala pitää sisällä . Mutta mitä tarkoitat epäsovinnaisella??!! Anna mennä vaann TSEMPPIÄ !!
viitisin vuotta sitten työpaikkaihastus, tulihan siitä muutakin myöhemmin.. nimittäin rakas kultaseni nykysin :) Nauramme vieläkin sille kuinka meidän suhde alkoi..
Ensimmäisenä päivänä kun tavattiin kahvihuoneessa, en voinut olla huomaamatta hänen silmiään.. hänessä vain oli sitä jotain salaperäistä mitä olen naisessa kaivannut. Kului muutamia vuosia ennen kuin meidän suhde varsinaisesti sai todellisen alun työpaikan ulkopuolella yms.. Huvittavinta oli kun yhdessä vaiheessa meidän välille kehkeytyi mustasukkaisuutta ja olimme niin palavasti ihastuneita toisiimme, että välillä jopa mökötimme toisillemme ja osa työporukasta kysyi onko meidän välillä erimielisyyksiä vai riidoissako olemme.. :D Oli aikoja kun en halunnut nähdä häntä vaikka kuitenki paloin halusta koskea, hullua eikös. Rakkautta se vain on =)
ja lohdullista lukea, että joillakin sentään nämä jutut onnistuu :) Toivottavasti saatte olla pitkään onnellisia ja yhdessä :)
tilanne.miks ihminen on niin tönkkö että suusta ei vaa tule mitään järjellistä hänen läheisyydessä!mä olen varma jos saatais olla pimeessä pari tuntia niin mun jännitys laukeis ja tilanne paranis,mut mut eihä sellasta tilannetta töissä tuu!!!!
en itse asiassa tiedä, mitä haluaisin susta. mikä sussa on sitten niin ihanaa? sädehtivä pehmeys ja karisma,lujuus? liian vaativa? joku onnellinen saa jakaa elämänsä kanssasi.
en myöskään kannata työpaikkaihastuksia.niistä koituu vain ongelmia. hyvää työpäivää.
en pidä myöskään työpaikkaihastumisista, mutta sun kohdalla en voi mitään. melkein onnistuin olemaan välittämättä yhtään enempää kuin on pakko, mutta ei kai tää tästä muutu. olet mikä olet! karismaattinen,lempeä ja lämmin. liian vaativa? epätodellinen siis. oletko? enhän mä oikeasti usko, että tää "sagasin" kirjoitus oli mulle. onko tää ihastumista vai jotain muuta karismaattisen henkilön aiheuttamaa...jotain sellaista..??
huh! Tätä topikkia lukiessani tunnistin "meidät" työpaikallamme... Välillämme on muutakin kuin ystävyyttä (siitä olemme kirjoitelleet, muttemme koskaan pystyneet puhumaan suoraan, että haluamme toisiamme) flirttailemme töissä toisillemme kun muut ei huomaa, leikimme hiuksillamme laittamalla niitä samalla tavalla, koskemalla niihin etc... Vaikeaa tässä on se, että tästä ei voi tulla mitään enempää.. olet naimisissa (miehen kanssa, vaikka haluaisit minua ..? :o)
Olet nyt hakeutunut kauemmas selkeästi, et vastaa enää viesteihini, et kysele kuulumisia (mutta silti jos kerron jotain mm. jostain mitä olen tehnyt ja kenen kanssa huomaan että ilmeesi muuttuu "lasittuneeksi" etkä katso mua enää silmiin jne... olet myös tunnustanut olevasi mustis mun menoista) olet muuttunut ja se surettaa. Oliskohan tässä tilanteessa aika puhua vihdoin...(kysyin sua kahville, muttet ota enää mitenkään ko. asiaa puheeksi ja jos minä otan ni tuntuu että painostan...)? Töissä oleminen tuntuu vaan niiin vaikealta nykyisin ja tuntuu että mun pitää olla varpaillaan aina sun lähellä...
ekkös sää käsitä että kuka tämmösestä viestistä kostuu mihinkään kun tää vois olla kelleppä vaan!jos tää sunkin tapaus edes luklee täällä mitää koskaan!site voi olla naisia jotka ei ikinä saattas kuvitella että kukaan kirjottas sille noin niin ois paree pistää vähän jotain ekstraa tekstiin jos meinaat osua sydämmeen.
Nooh, älä nyt viitsi... vaikuttaneeko tuo sinun elämään.... meillähän on vapaus sanoa ja ilmaista itseään, kuin halutaan. ei joka sanasta kannata hermostua....