Repaleisia sivuja
tikkukirjaimia
uusia onnentunteita
pienen tytön todellista
tuskaa
Menneet vuodet
monissa kansissa
jokainen vuorenhuippu
ja syvänne
ruutupaperilla
Samat murheet
vuodesta toiseen
Enkä minä muuta haluaisi
kuin halata tuota pientä lasta
jolle maailma epäröimättä
näyttää oikeat värinsä
En voisi luvata
ettei murhetta enää tule,
etteikö elämän opit
toisinaan ojaan kaataisi
Tahtoisin kuitenkin sanoa:
Koskaan ei pidä
mihinkään tyytyä,
jonakin päivänä
itseäsi autat ymmärtämään
Lähtiessäni huomauttaisin myös
hieman sotkuisesta käsialasta.
tikkukirjaimia
uusia onnentunteita
pienen tytön todellista
tuskaa
Menneet vuodet
monissa kansissa
jokainen vuorenhuippu
ja syvänne
ruutupaperilla
Samat murheet
vuodesta toiseen
Enkä minä muuta haluaisi
kuin halata tuota pientä lasta
jolle maailma epäröimättä
näyttää oikeat värinsä
En voisi luvata
ettei murhetta enää tule,
etteikö elämän opit
toisinaan ojaan kaataisi
Tahtoisin kuitenkin sanoa:
Koskaan ei pidä
mihinkään tyytyä,
jonakin päivänä
itseäsi autat ymmärtämään
Lähtiessäni huomauttaisin myös
hieman sotkuisesta käsialasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minua harmittaa todella että en ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa!!
Minä istuskelin vain puistossa ja piirtelin lehtiöön... mutta nekin kaikki menivät tulipalossa :/
Runosi on kertakaikkisen lämpöinen ja ihana!
Voi ei :/ Tulipalo on kammottavan pelottava asia, ja tekee kokonaisvaltaista tuhoa. Totta puhuakseni pelkään että joskus tuollainen tuho vie kirjani ja valokuvani.
Päiväkirjat ovat kyllä hauskaa ja surullista luettavaa näin vuosien jälkeen.
Kiitos kommentistsi :)
Oottelen tässä koska tää heitetään tuonne toiselle puolelle :D
.. on tämä kirjoitelmasi, ihana toivotus matkaan, rakkaudella. Pienelle, ja isommallekin tytölle. :)
Joskus sitä toivoisikin että olisi joku vähän rohkaisemassa :)
Kiitoksia sanoistasi :)
on oikein hyvä. Siinä on sitä jotakin. Jotakin todellista ja tuttua. Koskettavaa.
Kerppuli.
Todellisuutta lähellä se onkin :)
Kiitos sanoistasi :)
minäkin pidän päiväkirjaa, mutta en ole pitänyt
sitä kyllä kakarana. Tai jos olenkin, en ainakaan
muista.
' Enkä minä muuta haluaisi
kuin halata tuota pientä lasta
jolle maailma epäröimättä
näyttää oikeat värinsä
En voisi luvata
ettei murhetta enää tule,
etteikö elämän opit
toisinaan ojaan kaataisi '
Niin. Ei sellaista voi luvata lapsellekaan, että
murheita ei tulisi, se olisi pettämistä.
Tämä runosi sisälsi taas niin paljon sellaista,
joka kosketti minnuu.
Mie ihmettelin mis sie oot, vaikkei mulla kai oo varaa huudella :D En niinkään tänne omaan runooni ootellu vaan sitä uutta tuotosta sinulta!