kirjoitan ikäväni
kaipauksen sanoista
huokauksista, kyynelistä
punon kultaista nauhaa
reittini merkiksi
sitä nauhaa seuraten
voimme löytää toisemme
keskellä maailman pimeyttä
yksinäisyyden yön tummuudessa
ja ikäväni nauhasta
kerin kultaisen kerän
jonka yhdessä kannamme
matkamme päähän
että aina muistaisimme
mitä on olla erossa
mitä on vaeltaa pimeydessä
yksinäisyyden yössä
kaipauksen sanoista
huokauksista, kyynelistä
punon kultaista nauhaa
reittini merkiksi
sitä nauhaa seuraten
voimme löytää toisemme
keskellä maailman pimeyttä
yksinäisyyden yön tummuudessa
ja ikäväni nauhasta
kerin kultaisen kerän
jonka yhdessä kannamme
matkamme päähän
että aina muistaisimme
mitä on olla erossa
mitä on vaeltaa pimeydessä
yksinäisyyden yössä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun ikävästäni tuppaa tulemaan sotkuista ja harmaata villalankaa... :/
Sinun runosi säteilee kultaa!
Ohut kultanauha on hyvä katkeilemaan. Ehkä siihen olisikin hyvä punoa vähän villaista mukaan :o).
Kiitos Mys
Tämä tunnelma vetoaa,
kaunis ajatus
ja sanoma
Pidän kovasti!
Kiitos kommentista Odelii. Mukava viesti aina kirjoittajalle jos tunnelma on löytynyt!
Aiheen maalaukseeni-
Yksinäisyyden yöhön.
Sopinee minulle,
koska se on tummasävyinen
...voimakas..:)
ja kertoo ikävästä
toisen luo.
Vastaukset katoaa.
Mutta vastaan toisen kerran, että se taulu pitäisi saada nähdä. Tämä oli ihan uutta että joku saisi runostani aiheen tauluun. Kiitos Laudi!
Ansainnut sen..
*hymyä huuleen työpäivääsi siis*
Hyvä hyvä! :o)