Kuinka moni täällä haluaa ainoastaan yhden lapsen? Miehen kanssa oli aiemmin puhuttu, että meille tulisi 2 lasta jos ne meille suodaan. No, nyt meillä on yksi ja itsestäni on alkanut tuntua, etten ehkä haluakaan enempää. Mies haluaa, mutta on sanonut, ettei se ole välttämätöntä eikä hänkään halua jos minäkään en. Mies meinaa jo hermostua, kun en usko, että hän todella tarkoittaa tätä eikä sano vain mielikseni. Tuntuu hullulta uskoa, kun toinen kuitenkin haluaisi. Itsestäni tuntuu vaan siltä, että jos päätetään, ettei meille tule enempää lapsia niin olisin jotenkin "pettänyt" mieheni, vaikka hän vakuuttaa, ettei näin ole. Onko muilla ollut tällaista? Kertokaa omia kokemuksianne.
"Vain" yksi lapsi..
kertokaa!
9785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
fiilikset...ekat 6kk olin aivan varma, että en halua enempää lapsia. Meillä ei ole ollut koliikkia tms., mutta tämä esikoisemme on todella huono nukkuja ja näin ollen me vanehmmat olemme aivan kuitteja! Vaikka lapsi on todella haluttu ja rakastettu, niin on tämä vauva-aika ollut ihan pirun raskasta!!
Mutta sitten pikkuhiljaa rupes tuntumaan, että kyllä sitä vielä vois yrittääkin...sehän ei ole itsestään selvää, että toista lasta koskaan saamme. Mutta nyt alkais olla jo mielenkiintoa asiaa kohtaan. (Lapsi vajaa 9kk)
Annan ajan kulua...ja kattelen iskeekö vauvakuume. En aio suunnitella tietynlaista ikäeroa tms. lapsille vaan sitten jos joku kaunis päivä tuntuu siltä, että todella haluaisimme toisenkin lapsen, niin sitten tuumasta toimeen! Ei toki yhden päivän ajatuksen perusteella...vaan vähän pidempään siltä tunnuttua.
Mies on aikalailla samoilla linjoilla kanssani. Emme sen suuremmin asiaa mieti, nautimme nyt tästä yhdestä lapsesta ja annamme hänelle kaikkemme (emme kaikkea, heh)! Katotaan sitten joskus...kun ensin saa nukutuksi edes vähän väitä univelkoja pois. =D
Hei!
Täällä on ajatukset menneet saman suuntaisesti! Ekat 4 kk todella ajattelin, kun sai nukkua max 2 tuntia kerrallaan, että ei tätä kyllä enää jaksa uudestaan. Nyt kun poika on kasvanut muistot valvomisesta ja sen raskaudesta alkavat haalistua ja alkaa ajatella, että ehkä sittenkin tämän haluaisi kokea uudestaan :-)
Mielestäni yhdessä kirjassa (äidin kielletyt tunteet) oli loistavasti ilmaistu tämä asia, että pikkuvauva-vaiheen jälkeen kaikki äidit kokevat kollektiivisen muistinmenetyksen ja niin muistetaan enimmäkseen ne hyvät asiat :-)
Heips,
Meillä poitsu reilu 6 kk ja varmaankin jää ainoaksi. Mieheni kanssa kumpikaan emme ole halunneet montaa lasta alunperinkään mutta jotenkin tunne on voimistunut nyt esikoisen myötä. Välillä kyllä miettii että olisihan se kiva jos poitsulla olisi leikkikaveri mutta meillä on jotenkin todella hyvä näin. Ja asiaan on vaikuttanut se että tämä vauva on ollut tosi helppo, ei koliikkia, nukkunut n 2 kk ikäisestä lähtien kokonaiset yöt, satunnaisia heräämisiä mutta pääsääntöisesti kokonaiset yöunet. Jotenkin ajattelee että ei voi kahdesti käydä näin hyvä onni, että vauva nukkuisi eikä juurikaan edes itkisi :) Mitä lie taikauskoa :) Mutta mun mielestä jokainen tekee itse itselleen parhaat päätökset, se on ihan sama mitä mieltä muut on. Jotkut ei halua lapsia ollenkaan ja jotkut haluaa suurperheen. Aloittajalle, jos miehesi sanoo että et ole "pettänyt" häntä, niin sittenhän sinun ei auta kuin uskoa. Eiköhän miehestä sen verran "meisseliä" löydy että sanoisi mielipiteensä ääneen :)
Kiitos tästä vastauksesta.. Toki olen itsekin sitä mieltä, että jokainen tekee päätöksensä itse, halusin vain muiden kokemuksia kuulla. Mukavaa jatkoa teille!
kuinka tilaukset vastaanotetaan
Itse olen ainoa lapsi ja muistan lapsena kauheasti kaipaavani sisarusta, jota en koskaan saanut. Vasta aikuisena olen huomannut hyvät puolet.
Aion (yrittää) tehdä useamman kuin yhden lapsen. Nyt on vasta ensimmäinen (2v) :)
Itse kun aloin haaveileen mieheni kanssa lapsesta ja eka lapsi tulikin heti ensimmäisestä kierrosta, niin synnäriltä palattuani vaikka synnytys ei ollut helppo, kuumeilin ja tiesin, että haluan toisen lapsen, sisaruksen lapselleni en itseäni varten pelkästään. Ja sitten vauva-aikaa haluttiin viettää rauhassa ja sitten vasta kun ésikoinen oli n. 2v alettiin yrittään sitä toista jota yritettiin hieman kauemmin 8 kk ja arvaa pelottiko että näinköhän raskaudun. Nyt sitten on lapsoset 2,5vuoden ikäerolla poikia ja varmasti toisilleen seuraa. Hoitaminen ei tuolla ikäerollakaan ole vaikeaa. Minä haaveilen vielä kolmannesta, mutta saa nähdä mitä mies tuumaa ja jos Luoja suo! Jos ei ois toista saatu, niin tottakai oltas oltu todella kiitollisia jo yhdestäkin.
Mä olen yksinhuoltaja, joten toisen lapsen hankinta ei millään lailla ole ajankohtainen asia, mutta jos joskus löytäisin miehen kenen kanssa voisi perheenlisäystä suunnitella, niin miksi ei. Toisaalta, haluaisin että lapsilla olisi vähintään se 6-7 vuotta ikäeroa, jotta pystyisin kunnolla keskittymään uuteen vauvaan. Kouluikäinen lapsi olis kuitenkin sen verran iso jo, ettei vaatisi jatkuvaa huomiota.
Sen nimittäin tiedän, että musta ei ikinä olisi vauvan ja taaperon hoitajaksi, ei ikimaailmassa. Oon niin paljon nähnyt ja kuullut että millaista se on, ja itseni tuntien tiedän ettei tulisi onnistumaan. Tietysti se olisi lapsen kannalta mukavaa kun olisi suunnilleen samanikäinen sisarus, mutta kyllähän sisaruus jatkuu lapsuuden jälkeenkin. Mutta kuten sanottu, ei ole ajankohtainen asia. Että ehkä sitten joskus jos niin on käydäkseen... =)
Yksi lapsi on vain. Hän jo kymmenen vuotias. Itse olen kolmekymmentä.
Olen ollut koko hänen aikansa satavarma, että ei enää toista lasta. Mies välillä kaipaisi toista, mutta on tyytyväinen näinkin.
Kuvittelin aina, että tahtoisin suuren perheen. Pikkulapsiaika oli kuitenkin aikaa, jota en todellakaan kaipaa Rutiinia rutiinin perään, ja niitä puistoretkiä, puistatus. Miten ihmiset voikin oikeasti mammoittua niin. Olisi ollut mukava puhua muutakin kuin lapsista, mutta jutut olivat " Meillä oksennettiin/ kakittiin tänä aamuna" . kaikki yhdessä rivissä vai???
Lapsi on nyt sitten "joutunut" hakemana sisaruksen korvikkeen sukulaislapsista ja ystävistä. Onneksi on sosiaalinen ja monessa mukana:)