Olen ollut yksinhuoltaja lapsen syntymästä lähtien.Isä on käynnyt pari kertaa katsomassa lastaan lapsen ollessa alle vuoden vanha.Soittelee muutaman kerran vuodessa.
Isä haluaisi olla tekemisissä lapsen kanssa.Itse en vain voi sietää lapsen isää!Hän suorastaan kuvottaa minua.En haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä.Kukaan sukulaisistanikaan,jotka ovat edes tavanneet hänet,ei voi sietää häntä.En ole halunnut edes vahvistaa hänen isyyttään,eli hänen nimeään ei lue missään papereissa.Hän ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa.Itse olen vain muuttunut niin paljon niistä ajoista kun hänet tapasin,ja hän taas ei ole muuttunut.Siitä johtuu tämä kuvotus,en vain voi sietää hänen kaltaisiaan ihmisiä.
Nyt lapsi on neljävuotias,ei ole koskaan pahemmin kysellyt isästään.Haluaisin kuitenkin,että lapsella olisi välit isäänsä,olisi väärin estää heitä tapaamasta toisiaan vain sen takia etten itse voi sietää kyseistä ihmistä.Isä ei kuitenkaan minua inhoa,ainakaan näin paljon.Vaikka tietääkin minun tuntemukseni häntä kohtaan.
Nyt olen pyytänytkin isää käymään.Mutta kuinka selvitä tapaamisesta,kun ei edes kestä katsoa toista päin?!Haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä,samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia.Haluaisin myös kuulla nuorten yksinhuoltajien kokemuksia elämästä,arjen pyörittämisestä.Itse olin 19-vuotias,kun tulin äidiksi.
Isä haluaisi olla tekemisissä lapsen kanssa.Itse en vain voi sietää lapsen isää!Hän suorastaan kuvottaa minua.En haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä.Kukaan sukulaisistanikaan,jotka ovat edes tavanneet hänet,ei voi sietää häntä.En ole halunnut edes vahvistaa hänen isyyttään,eli hänen nimeään ei lue missään papereissa.Hän ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa.Itse olen vain muuttunut niin paljon niistä ajoista kun hänet tapasin,ja hän taas ei ole muuttunut.Siitä johtuu tämä kuvotus,en vain voi sietää hänen kaltaisiaan ihmisiä.
Nyt lapsi on neljävuotias,ei ole koskaan pahemmin kysellyt isästään.Haluaisin kuitenkin,että lapsella olisi välit isäänsä,olisi väärin estää heitä tapaamasta toisiaan vain sen takia etten itse voi sietää kyseistä ihmistä.Isä ei kuitenkaan minua inhoa,ainakaan näin paljon.Vaikka tietääkin minun tuntemukseni häntä kohtaan.
Nyt olen pyytänytkin isää käymään.Mutta kuinka selvitä tapaamisesta,kun ei edes kestä katsoa toista päin?!Haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä,samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia.Haluaisin myös kuulla nuorten yksinhuoltajien kokemuksia elämästä,arjen pyörittämisestä.Itse olin 19-vuotias,kun tulin äidiksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on vähän samanlaiset mietteet, en ymmärrä tänä päivänä miten sen äijän kanssa olen edes voinut olla. Onneksi asuu sen verran kaukana, etten koskaan sitä näe, mutta onhan siinä sitten sekin, ettei se tapaa lapsiaankaan, mahdollisuuksia olis ollut, mutta aina on joku syy, ettei onnistu, yleensä ei ole rahaa. Kaikki menee kaljoitteluun.
"Haluaisin kuitenkin,että lapsella olisi välit isäänsä,olisi väärin estää heitä tapaamasta toisiaan vain sen takia etten itse voi sietää kyseistä ihmistä"
Vaikka viestisi oli lapsellinen ja kertoi enemmän sinun kypsymättömyydestäsi kuin isän puutteista, kertoo lainaamani lauseesi kuitenkin tärkeimmän olevan kunnossa. Ymmärrät siis mikä asiassa on oleelista ja haluat toimia sen saavuttamiseksi. Hieno juttu.
"Itse olin 19-vuotias,kun tulin äidiksi. "
Mutta vieläkin neljä vuotta myöhemmin kuulostat 15-vuotiaalta.
Ei viestisi ollut lapsellinen, on hyvä että kysyt voimia muilta ja otat asian jossain puheeksi, kuinka itse voisit hallita itsesi vaikeassa tilanteessa.
Itselläni on hieman samanlainen tilanne, en halua nähdä enää koskaan lapseni isää. Hän on loukannut minua niin paljon ja aiheuttanut minulle pahaa, että nyt saa riittää. Ja jokaisella on oikeus päättää mihin itse suostuu alistumaan.
Mieluummin haluan kasvattaa vielä mahassa kasvavan lapseni ilman biologista isää, kuin että minun tarvitsisi pelätä lapsen puolesta väkivaltaista käytöstä alkoholistilta. Onhan meillä muuten hieno ystäväpiiri ja lapsella on kyllä hyvin miehen malleja ympärillään sitten kun se aika on.
Siedän lapseni isää pakon edessä n. puoli tuntia kerrallaan. Sen jälkeen menee hermot sen kaikkitietävyyteen. Isä on tavannut lasta silloin kun sattuu huvittamaan eikä isyyttä ole selvitetty. Se on ollut hänen oma valintansa. Lapsi tuntee isänsä ja sisarpuolensa enkä ole koskaan halunnut sitä estää. Joudun kyllä myöntämään etten ole suhdetta myöskään tukenut vaan antanut asioiden mennä omalla painollaan. Olen nyt 14 vuoden jälkeen huomannut sen olleen oikea ratkaisu. Lapsi on itse miettinyt asian virallista puolta ja tietää että hänellä itsellään on mahdollisuus hakea isyyden selvitystä vuoden päästä tai halutessaan kieltää sen. Saa nähdä kuinka käy.. Kun se aika koittaa aion olla lapseni tukena ja apuna päättää hän mitä tahansa.
Kun tapaamisten väli on ollut pitkä, lapsen täytyisi saada muutaman kerran tavata isäänsä kotonaan ja sen jälkeen kahdestaan aloittaen vaikka parin tunnin ulkoiluilla. Alkua lukuunottamatta sun ei tarvitse olla paikalla koko ajan eikä sietää isää kodissasi. Älä kuitenkaan kerro lapsellesi tunteistasi äläkä muillekaan lapsen kuullen.