Viime viikonlopun Mini-Salpausselällä oli pienemmissä sarjoissa vähiten osallistuja n.10 kussakin. Kun taas vanhimmissa n. 20 kilpailijaa kussakin. Jokohan kolmen vuoden huonot hiihtosäät alkaa näkyä harrastajamäärissä kun ei porukkaa riitä nuorimpiin. Parin kolmen vuoden päästä ei HS-kisoissa taida etelästä olla osallistujia Eteläsuomesta kuin muutama. Mitenköhän on harrastajamäärät muualla Suomessa säilyneet?
Junioriluokat vähenee?
kjfpoou
8390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Keski- ja pohjoispohjanmaalla näyttää olevan yleensä 12-20 hiihtäjää eri kilpailuissa. Yllättäen ENITEN hiihtäjiä on M16 luokassa ja myös M18 on suosittu. Eli murrosiästäkin pääsee läpi monta hyvää hiihtäjää ja jatkavat uraa.
Norjassa harrastajapohja on toki vielä laajempi ja sieltä löytyy siksi enemmän huippuja.
Luokkien yhdistäminen ei ole hyvä idea koska koko ja voimaerot ovat todella isoja kasvuvaiheen lapsilla. Tarkoittaisi että pienemmät eivät viitsi osallistua kun vastaan tulee 25-40 cm pidempiä korstoja samaan sarjaan, mahdoton voittaa pienemmän kun isot jyrää jo massalla alamäissä.
Lasse
mulla on pikkanen hiihtäjä. on ikäluokassaan pienimpiä sarjoisaan ja jos hiihtää vanhemmissa, ylettyy toisia olkapäähän. eikä haittaa tahtia.
siks toisekseen on väärin olla lähtemättä kisaan, jos se on mahdoton voittaa. kisassa kun ei voi ollakuin yksi voittaja. ne kymmenen muuta eivät ole voittajia. meilläkin on lähdetty jopa 3 vuotta vanhempien sekaan, vaikka ko sarja on ollut mahdoton voittaa. onpahan menty mukana ja mukavaa on ollut.
ja pohjanmaallakaan harvoin pienimmissä sarjoissa on yli 10 hiihtäjää, on jo iso kisa silloin.
tutkimusten mukaan hiihdon harrastus on lisääntynyt, vaikka lumiolot senkus huononevat.
Ruotsinkieliset rannikkoseurat ovat valtaamassa kärkipaikat suomen hiihtoseurojen luokittelussa, vaikka rannikoilla lumiolot ovat varmaan eteläsuomeakin kehnommat.
Ei taija nykylapsia kiinnostaa kestävyysurheilu. Kiinnostaa vaan sähäkät sählyt ja lumilautailut. Tai pleikkarin pelaaminen.
Jos vanhemmat eivät hiihdä, mitä todennäköisemmin lapsetkaan eivät hiihdä.
Olen lievästi liikuntarajoitteinen ja hiihtäminen on minulle hyvin vaikeaa. Eli en hiihdä. Silti molemmat lapseni hiihtävät yksinään, keskenään, kavereiden kanssa.
Hiihtävät kilpaa, huvikseen ja koulussa.
Meillä ei latu ole aivan vieressä, joten joudun kuljettamaan sinne suuntaan. Sitten sinä aikana kun hiihtävät kävelen hiljokseen tai käyn kaupassa. Hyvin toimii.
käy, tyttäreni halus alkaa hiihtämään ihan ominpäin, itse emme hiihtäneet,mutta ajan mukaan
tuli hankittua itsellekkin sukset kun joutui odottamaan kun hän oli hiihtämässä, siitä se lähti nyt hiihdän aina kun se on mahdollista
olen aivan koukussa siihen.
Meilläkin lapset urheilee kovasti, myös hiihtävät, vaikka vanhemmat ei.
En oikein tiedä miten tämä lipsui siihen, että lapset suksittelevat ja itsellä ei kunto riitä.
Kun lapset olivat pienempiä (ja menivät hiljempaa), hiihdin usein heidän kanssaan. Nyt on jo pari vuotta mennyt niin, että kun lapset alkoivat mennä minulle liian lujaa, lopetin kokonaan. Ja näkyyhän se nyt ulkomuodossa ja huonossa kunnossa.
Vaikea aloittaa nyt, kun kunto on niin huono, ettei loiviakaan mäkiä kestä hiihtää ylös. Mitenkähän saisin kipinän uudelleen?
Ei muuta kuin ladulle takaisin, kyllä se vanha kipinä löytyy sieltä.
Mukavaa, että täältä löytyy poikkeuksia. Valiettavasti lähipiirissäni kaikki nuorten lasten vanhemmat ovat anti-liikkujia. Kaikki hikoiluttava on pahasta. Ollaan vaan sisällä ja pelataan pleikkaa... Sääliksi käy.