Koska tässä nyt on tällainen sivusto ja koska näyttää siltä, että sivuston aiheen ovat rajoittuneen aika suppealle alueelle eikä sellaisenaan tarjoa pitemmän päälle kovinkaan hedelmällistä keskustelun foorumia, kaikkine noine herjoineen, joiden taakse ei juuri kellään ole asettaa tietoa, ei historiaa.
Niipä ehdotan tässä pientä sukellusta, eräänlaista historiallista katsausta mustalaissuteen, romanien elämään historiassa yleensä, ja ennen kaikkea laajenemalta alueelta mitä se tämän sivuston piirissä tunnetaan.
On yleisesti tunnettua, että papit, kirkonoppineet taikka vain, maallikot, ovat tarkkanäköisempiä havuanomisissaan eri kulttuureista ja niiden ihmisistä, kun yliopistojen kasvattamat antropologit..
Esimerkkinä tästä amerikkalainen Jack.E. Weller, joka piirsi ainutlaatuisen ja tarkan kuvan Amerikan ”appalackkien” kansasta, joka on Unversity Press of kentakyn kustantamana ilmestynyt nimellä Yerterday’s People.
Toinen kulkija ja pappi oli englantilainen George. Henry Barrow, mies joka elinaikanaan kulki ja eli romanien mukana espanjasta venäjälle ja kaikki siitä välistä. Barrow oppi romanien kielen, ei yksistään yhden vaan monet murteelliset variaatiot tuosta kielestä. Kuten hän sanoi: oikean romanin tunnistaa sitä, että hän taitaa ja tuntee romanien kielen.
G:Barrow kirjoitti useita kirjoja romaneista ja kielestä, josta hän teki kieliopin. Vaikka G. Barow ei ollut kirjalliselta esitystavaltaan kovin lahjakas hänen kirjoittamansa kirjat olivat suosiossa lukeneiden piirissä vielä 1920 loppuun.
Tiettävästi ei noista kirjoista ja hänen raportoinnistaan eri maiden romanien elämästä ja elintavoista ole suomennettu yhtään.
Niipä minä, toinen kulkija, otan velvollisuudekseni esitellä tämän herran kääntämällä hänen töistään kappaleita tähän sivustolle.
Ne tulevat eri jaksoissa ja koitan saada ne kattamaan eri maita.
Nyt on kuitenkin hyvä huomauttaa, että on yleisesti tunnettu antropologien keskuudessa se, että tutkia hukkuu aiheensa. Se tarkoittaa sitä, että ihminen joka elää erilaisen kulttuurin keskuudessa alkaa likaa kehua tutkimuksensa kohdetta ja unohtaa tärkeän asiaan kuuluvan objektisuuden.
jossakin Barrow selostuksissa on selvästi havaittavissa tätä hukkumaa.
Mutta erittäin merkillepantava huomio on että romanit ovat tyyppeinä äärimäisiä. Se käy selville G. Barrow kirjoituksista useaan kertaa ja siitä – kukaan joka vähän on nähnyt mustalaisia ei voi olla eri mieltä.
Seuraava kertomus on yksi kuvaus siitä.
jaatkuu huomenna
Niipä ehdotan tässä pientä sukellusta, eräänlaista historiallista katsausta mustalaissuteen, romanien elämään historiassa yleensä, ja ennen kaikkea laajenemalta alueelta mitä se tämän sivuston piirissä tunnetaan.
On yleisesti tunnettua, että papit, kirkonoppineet taikka vain, maallikot, ovat tarkkanäköisempiä havuanomisissaan eri kulttuureista ja niiden ihmisistä, kun yliopistojen kasvattamat antropologit..
Esimerkkinä tästä amerikkalainen Jack.E. Weller, joka piirsi ainutlaatuisen ja tarkan kuvan Amerikan ”appalackkien” kansasta, joka on Unversity Press of kentakyn kustantamana ilmestynyt nimellä Yerterday’s People.
Toinen kulkija ja pappi oli englantilainen George. Henry Barrow, mies joka elinaikanaan kulki ja eli romanien mukana espanjasta venäjälle ja kaikki siitä välistä. Barrow oppi romanien kielen, ei yksistään yhden vaan monet murteelliset variaatiot tuosta kielestä. Kuten hän sanoi: oikean romanin tunnistaa sitä, että hän taitaa ja tuntee romanien kielen.
G:Barrow kirjoitti useita kirjoja romaneista ja kielestä, josta hän teki kieliopin. Vaikka G. Barow ei ollut kirjalliselta esitystavaltaan kovin lahjakas hänen kirjoittamansa kirjat olivat suosiossa lukeneiden piirissä vielä 1920 loppuun.
Tiettävästi ei noista kirjoista ja hänen raportoinnistaan eri maiden romanien elämästä ja elintavoista ole suomennettu yhtään.
Niipä minä, toinen kulkija, otan velvollisuudekseni esitellä tämän herran kääntämällä hänen töistään kappaleita tähän sivustolle.
Ne tulevat eri jaksoissa ja koitan saada ne kattamaan eri maita.
Nyt on kuitenkin hyvä huomauttaa, että on yleisesti tunnettu antropologien keskuudessa se, että tutkia hukkuu aiheensa. Se tarkoittaa sitä, että ihminen joka elää erilaisen kulttuurin keskuudessa alkaa likaa kehua tutkimuksensa kohdetta ja unohtaa tärkeän asiaan kuuluvan objektisuuden.
jossakin Barrow selostuksissa on selvästi havaittavissa tätä hukkumaa.
Mutta erittäin merkillepantava huomio on että romanit ovat tyyppeinä äärimäisiä. Se käy selville G. Barrow kirjoituksista useaan kertaa ja siitä – kukaan joka vähän on nähnyt mustalaisia ei voi olla eri mieltä.
Seuraava kertomus on yksi kuvaus siitä.
jaatkuu huomenna
Vastaukset 6
Vanhimmat
millaisia äärimmäisiä tyyppejä ollenkaan sata vuotta sitten (jossakin) olikaan :-)
Tuhatkahdeksansataa luvulla romaneja, joita venäjällä kutsutaan ”Ziganereiksi”, saattoi tavata kaikissa laajan venäjänmaan kolkissa, paitsi Pietarissa missä mustalaisien esiintymistä rajoitettiin kaupungin omilla hallinnoivilla säännöksillä.
Useissa maalaiskaupungeissa ja niiden läheisyydessä mustalaiset elivät puolivillinä, harjoittaen hevoskauppaa ja paikallisten talonpoikien eläinten lääkitsemistä. Suurimmat osat näistä kuitenkin on hylännyt paikallaan asumisen ja siihen liittyvät elintavat ja lähteneet kulkemaan suurta venäjänaatta muinaisien Hamaxobien tavoin, ottaen leiripaikoikseen suuret ruohotasangot jotka tarjosivat syötävää hevosille muille välttämättömille kotieläimille. Heimon elämä ei ollut riippuvainen rahasta, jota se hankki monella tavalla, pääasiassa kuitenkin hevoskaupoista ja eläinten lääkinnästä.
Venäjän mustalaisien kyky kestää kylmää on käsittämätön. Vaikka mustalaiset yleisesti talven tullen hakeutuvat metsäisille seuduille, missä oli saatavana suojaa ja poltonpuuta lämmittämiseen, ei ollut mitenkään epätavallista löytää kevytkankainen teltta, lumen ja jää keskeltä, kahdenkymmenen asteen pakkasessa,
Ihmislajina romanit ovat luonnostaa todennäköisesti maailman kauneimpia. Venäjän romanilasten keskuudesta on toistuvasti löydettävissä kauneutta joka tekisi oikeutta kaikkein parhaiden maalarien töille, kuitenkin alituinen altistuminen ulkoilmalle, auringon säteille, pakkaselle ja tuiskulle turmelee tämän kauneuden jo varhain..
Jos on romaneiden keskuudesta löydettävissä äärimäistä kauneutta, niin siellä myös on vastaavasti äärimäistä rumuutta.
Vaikka eläisin satavuotiaaksi, en siltikään pystyisi kitkemään mielestäni tuota kuvaan joka on jäänyt lähtemättömänä mieleeni vanhan zigani Atamanin ja hänen pojanpokansa ensi tapaamisesta, sinä päivänä kun he lähestyivät minua eräällä pikkukaupungin laidalla ennen Nova Gordon jonne oli pystytetty maja ja telttaleiri. Poika oli muodoltaan ja kasvoiltaa kuin antiikin sankariveistos, mutta vanha mies joka asteli rinnan tuon uljasryhtisen pojan kanssa, olisi saattanut olla hyvänä apuna Milttonille, silloin kun hän pyrki kuvamaan itse lusiferin ulkomuotoa, runoelmassaan ’syösty enkeli’
Puhuttaessa venäjän mustalaisista ei tule ohittaa noita Moskovassa toimivia muusikkoja, ja tuossa kaupungissa esiintyviä laulajia minne he ovat muodostaneet yhden kaupungin merkittävimmistä yhteisöistä., joka on kaukana niistä elinoloista, missä muu heimo elämänsä viettää. Tätä musiikki taiteellista kehitystä venäjällä voitaisiin luonnehtia ilmiönä romanien historiassa.
Ne jotka ovat tottuneet pitämään romaneja kuljeksivina lainsuojattomien laumoina, jotka ovat kykenemät asettumaan paikoilleen ja tyytymään elämään sivistyneessä yhteisössä, pystymättä muuhun kuin kaikkein vähäpätöisimpään rihkamakauppaan – hämmästyisivät tietäessään, että Moskovassa vakinaisesti paikoillaan asustavien romanien määrä ei ole aivan vähäinen.
Kak camenna tute prala. Veljeni.
Kiitos.
kiitos siitä! täällä helsingissäkin elää sellaisia, eikä edes puolivillejä, kauniita mustalaisia, jotka harjoittavat rihkamakauppaa. jos käden joku tunkee metriä lähemmäs,puren varmasti!
Unkarin Zigany
Vaikka unkari ei ole kymmentä osaa suuresta venäjänmaasta, on unkarissa mustalaisia lähes saman verran kuin vehnänmaalla
Unkarissa ei ole mitenkään epätavallista kaupunkien liepeillä tavata kokonaisia pelkästään mustalisien asuttamia kyliä,
Barbaarinen feodaalinen järjestelmä, kaikkine orjineen on edelleen käytössä unkarin maaseudulla, eikä mikään valtio kohtele kovemmalla kädellä alempia luokkia kun Unkari. Ei edes Czarin Venäjä.
Venäjän talonpojat ovat kovilla, se on kiistämätön asia, mutta heidän olosuhteensa ovat siedettävät verrattuna saman luokan ihmisiin muissa maissa, Venäjällä heillä on tietyt oikeutensa ja etuoikeutensa ja ovat joskus kaiken kaikkiaan onnellisia, kun taas unkarissa sama luokka on sanalla sanoen maan tomussa.
Vain kaksi ihmisluokkaa elää vapaana Unkarissa – ja tekevät lähes mitä tahtovat, ne ovat - aateliset ja mustalaiset, aikaisemmin mainitut, lain yläpuolella ja jälkimäiset – lain alapuolella.
Kovan peltotyöntekijän ja muun orjan on suoritettava siltatulli, kuten esim., Pesteissä, missä sitä ei kysytä hyvin pukeutuneilta sillanylittäjiltä, eikä mustalaiselta, jotka monessa tapauksessa ei ole pukeutunut lainkaan, ja joka esiintymällään muodostaa räikeän vastakohdan talopojan epävarmalle kululle.
Mustalainen, missä ikinä hänet sitten kohtaatkin, on käsittämätön ihmisolento. Unkarissa pelto – orjien ja muiden työn raadantaan kahlittujen joukosta hän on vapaa, vaikkakin askeleen alempana alhaisinta orjatyöluokkaa.
Unkarin mustalaisien tavat ja asumukset ovat vertaansa vailla, kyhätyt kojut, likaiset ja köyhistä köyhimmät. Vaatteet pelkkiä riepuja, ruoka pelkkiä raatoja – mutta missään ei ole enempää tanssia ja laulua kuin unkarin mustalaislirissä, Nämä ihmiset tässä köyhyydessä, lian ja rättien keskellä ovat erittäin musikaalisia ja monet heistä käsittelevät viulua ennekuulumattomalla tavalla. Näistä kylistä lähteneiden muusikoiden on kuultu soittavan viulujaan Pariisissa.
Unkarissa samoin kuin kaikkialla muullakin. ovat mustalaiset keskittyneet hevoskauppaan ja tina-astioiden korjaamiseen ja valmistamiseen. Naiset povaavat ja – kumpikin sukupuli ovat ansioituneita ja taitavia taskuvarkaita.( Amerikan apache intiaanien keskuudessa pidettiin taitavaa varasta suuremaassa arvossa kuin yhtäkään taisteluissa tai metsästyksessä ansioitunutta heimon jäsentä. suomentajan huomautus)
He kuljeksivat missä tykkäävät, alueilla missä muille kansalaisille on asetettu liikkumista sääteleviä asetuksia, mutta kaikkein merkillisintä on, että unkarin mustalaiset tekevät vuosikausia kestäviä matkoja ympäri Eurooppaa, mutta palaavat aina takaisin synnyinseuduilleen, He kuljeksivat 11 – 14 ihmisen joukkoina ja tekevät matkoja läpi ranskan, italiaan asti.
Kerran matkatessani yksin italian maantietä levähdin yön tullen ennen Genovaa. Yö oli kylmä ja pidin nuotiota. Johonkin aikaan yöstä saapui kolme ihmistä lähelle nuotiota; nainen mies ja poika. Nainen ja mies pian alkoivat kovalla äänellä keskustella ja tunnistin heidät puheesta unkarin mustalaisiksi. he kuuluivat puhuvan mitä olivat tehneet, taikka saaneet.. Kuulin mainittavan yhdeksäänsataan kruunua. He selvästi odottivat yhtä joukkonsa jäsentä vielä saapuvaksi. Minun läsnäoloni näytti jättävän nämä ihmiset täysin välitinpitämättömäksi.
En välittänyt jäädä tähän seuraan vaan nousin ja kiirehdin tieheni.
Napoleon tunkeutuessa Espanjaan hänellä oli useita unkarin mustalaisia armeijassaan ja
monta kovin kummalista kohtaamista tapahtui taistelukentillä näiden sotilaiden ja espanjalaisien välillä.
Kun oltiin valtaamassa espanjalaista kaupunkia Napoleonin mustalaissotilaat poikkeuksetta etsivät käsiinsä kaupungin mustalaiset
joita sitten tervehtivä huudoin ja syleilyin. Espanjan gitanot olivat hämmästyneitä unkarin mustalaisien taidoista varastaa, josta nämä olivat kehittäneet kokonaisen taiteen, ja suttaantuivat näihin heimoveljiinsä kuin yliluonnollisiin olentoihin.
Vieläkin on mustalaisien joukossa epämääräinen kunnioitus sotilas ja virka-asuja kohtaan.
Unkarin mustalaisilla on – puheessaan maansa kieltä – omituinen murre ja äänenpaino josta heidät heti voin tunnistaa..
.
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta