olen 21 vuotias nainen. En ole ikinä käynyt tämän takia lääkärillä, joten minulle ei ole diagnisoitu mitään syömishäiriöitä. Kaksi vuotta sitten minulla oli anoreksia(luulen niin). painoin 55kg ja en syönyt paljon mitään. en ainakaan mitään mikä sisälsi sokeria, rasvaa tai valkoisia jauhoja. Minun oli myös joka päivä käytävä ainakin tunnin lenkillä. tätä kesti noin puolitoista vuotta. viime vuoden kesällä aloin syömään normaalisti ja kaikkia herkkujakin, mutta kohduudella. Lihoin kymmenisen kiloa, eli normaaleihin mittoihin. Mutta nyt kaksi kuukautta on mennyt sillain, että en ajattele muuta kuin ruokaa. mulla tulee noin pari kertaa viikossa joskus enemmänkin semmosia kohtauksia, että ahmin ruokaa aivan järjettömiä määriä. niin paljon että sattuu joka paikkaan ja tuntuu että kuolen. ja muutenkin mun on joka päivä saatava ainakin yksi lakritsipatukka ja jäätelö. välillä yritän laihduttaa ja teen sellaisia älyttömiä diiettejä, eettä ei saa päivään syödä mitään vaan juoda vettä tai mehuja. ja sitten seuraavana päivänä vaan ahmin enemmän, kun on nälkä. olen kesästä lihonut 15 kg. eli painan nyt vähän alle 80kg. olen painon takia aika masentúnut. ehkä minun pitäisi käyvä tk.ssa ja katsoa mitä voisin tehdä. uskon kuiteski voivani parantua tästä. siinä oli tarinani. kertokaa omanne jos haluatte. siitäkin saattais olla apua.
tarinanne
3
998
Vastaukset
- ......
kuulostaa ihan samalta kun oma elämäni... kolme vuotta sitten olin erittäin laiha ja painoin silloin n. 50 kiloa ja minulle todellttiin lievä anoreksia, tätä jaksoa kesti noin vuoden verran. tämän jälkeen menetin kokomaan hallinnan ruuan suhteen ahmisin välillä todella suuria määriä ruokaa, siihen saakka että ei enää pystynyt ku makaamaan sikiö asennossa. aluksi oksentelin muutaman kuukauden ajan mutta se jäi kokonaan lopulta ja sitten sitä painoa alkoi tulemaaan todella paljon ! lihoin seuraavan puolen vuoden aikana 10 kiloa, sen jälkeen painon nousu hidastui ja oli vähän parampi kausi muutaman kuukauden ajan mutta pian palasin taas ahmimiseen. nykyinen painoni on 72kiloa.. kyllästyin tähän ja kerroin siitä lääkärille ja sain lääkityksen siihen. lääkkeen avulla syömiseni on vähentynyt todella paljon ja nälän tunne lähtenyt lähes kokonaan, mutta silti joskus tulee niitä ahmimis kohtauksia.. :s täytän pian 19 vuotta..
- Nimetön
Olen kärsinyt ahmimiskohtauksista varmaan kymmenisen vuotta. Painoni on pysynyt koko ajan alle kuudenkymmenen, mutta en ole kovin pitkä... Minulla on myös koko ajan ollut mielessä laihduttaminen ja mietin ruokaa lähes jatkuvasti. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut että terveellinen ja säännöllinen syöminen todella auttaa ahmimiskohtauksien torjumisessa. Mutta! Kerran viikossa minulle tulee kohtaus, jolloin alas menee mitä vain. Ja voi sitä itseinhon määrää sen jälkeen!! Kertaakaan en ole oksentanut, koska tiedän, etten oksenna helposti ja pelottaa mihin se voi johtaa... Olen nyt kuitenkin ymmärtänyt miksi saan edelleen kohtauksia: se liittyy aina yksinjäämiseen! Asun avoliitossa ja toisen läsnäolo saa minut syömään terveellisesti ja kohtuullisesti ja mieheni läsnäolo tuo minulle turvan tunteen. Mutta jos hän lähtee pois kotoa, niin että tiedän jääväni yksin, syöksyn lähes samantien ahmimaan ruokaa. Ymmärsin, että se johtuu siitä, että yritän sillä täyttää tyhjyyden joka syntyy sisälläni, kun jään yksin. Tämä sai jotenkin avaamaan silmäni ja miettimään, miksi en siedä yksinoloa. Luulen, että se liittyy myös vähän lapsuuteeni... Joka tapauksessa olen salannut tämän kaiken avopuolisoltani vaikka olemme olleet melkein kuusi vuotta yhdessä. Olen salannut tämän kaikilta ja se tuntuu pahalta, kun ei voi selittää miksi on niin paha olla, kun edellisen päivän syöminen turvottaa ja tuntuu inhottavalta. Toivon, että tämä oivallukseni saa minut pohtimaan asiaa enemmän ja voisin jatkossa estää itseäni ahmimasta, kun jään yksin. Toisaalta tuntuu, etten koskaan voi tulla "normaaliksi" kun kerran olen kärsinyt asiasta näinkin kauan... Huokaus.
- ahmija (entinen hope so)
Nimetön kirjoitti:
Olen kärsinyt ahmimiskohtauksista varmaan kymmenisen vuotta. Painoni on pysynyt koko ajan alle kuudenkymmenen, mutta en ole kovin pitkä... Minulla on myös koko ajan ollut mielessä laihduttaminen ja mietin ruokaa lähes jatkuvasti. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut että terveellinen ja säännöllinen syöminen todella auttaa ahmimiskohtauksien torjumisessa. Mutta! Kerran viikossa minulle tulee kohtaus, jolloin alas menee mitä vain. Ja voi sitä itseinhon määrää sen jälkeen!! Kertaakaan en ole oksentanut, koska tiedän, etten oksenna helposti ja pelottaa mihin se voi johtaa... Olen nyt kuitenkin ymmärtänyt miksi saan edelleen kohtauksia: se liittyy aina yksinjäämiseen! Asun avoliitossa ja toisen läsnäolo saa minut syömään terveellisesti ja kohtuullisesti ja mieheni läsnäolo tuo minulle turvan tunteen. Mutta jos hän lähtee pois kotoa, niin että tiedän jääväni yksin, syöksyn lähes samantien ahmimaan ruokaa. Ymmärsin, että se johtuu siitä, että yritän sillä täyttää tyhjyyden joka syntyy sisälläni, kun jään yksin. Tämä sai jotenkin avaamaan silmäni ja miettimään, miksi en siedä yksinoloa. Luulen, että se liittyy myös vähän lapsuuteeni... Joka tapauksessa olen salannut tämän kaiken avopuolisoltani vaikka olemme olleet melkein kuusi vuotta yhdessä. Olen salannut tämän kaikilta ja se tuntuu pahalta, kun ei voi selittää miksi on niin paha olla, kun edellisen päivän syöminen turvottaa ja tuntuu inhottavalta. Toivon, että tämä oivallukseni saa minut pohtimaan asiaa enemmän ja voisin jatkossa estää itseäni ahmimasta, kun jään yksin. Toisaalta tuntuu, etten koskaan voi tulla "normaaliksi" kun kerran olen kärsinyt asiasta näinkin kauan... Huokaus.
itsellä on juuri sama ongelma:ahmin yksinäisyyteen !! ruoka on ainut ystävä kun yrittää paikata sen tyhjän olon tunteen. helpottaa se hetkisen mutta kun ruuan on niellyt ahdistus kasvaa sisällä ja maailma on taas mustavalkoinen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Muistakaa persut, että TE petitte, ei kokoomus
Miksikö kukaan ei arvostele kokoomusta? No sen vuoksi, että kokoomus noudattaa vaalilupauksiaan. Sen sijaan TE persut,1223110Seuraava hallituspohja - Kokoomus, kepu, persut + KD
Kokoomus saa ainakin 20% kannatuksen ensi vaaleissa, keskusta sanoisin noin 15%, persut todennäköisesti enemmän, ehkä 171942744Outo ilmiö - vasemmistolaiset eivät kirjoita mitään kokoomuksesta
joka sentään johtaa hallitusta, ja jonka talouspolitiikkaa noudatetaan. Nämä muutamat vasemmistolaiset jotka täällä aina632176Maria Veitola kommentoi soutelija Saarion huomionhakuisuutta
"Minusta on jotenkin kuvottavaa, kuinka kovalla intensiteetillä Suomi-media seuraa miessankari Jari Saarion merihätää. S2571512Väestöstä vain vassarit vaihtuvat nopeammin kuin persut
Kevääseen 2023 verrattuna vassareita 50 prosenttia enemmän, ja persuja 25 prosenttia vähemmän.41454Vihervassarit
Vihervassarit sitä, vihervassarit tätä. Minulla on paha mt-ongelma. Se tuli lobotomian jälkioireina. Vihervassarit tät231344Lopetan ikävöinnin
Ei meistä enää koskaan tule mitään. Olen ikävöinyt ja kaivannut enkä saa mitään vastakaikua ja lämpöä. Parempi erillään31191Ei ole liian myöhäistä..
Tule mun luo ja katso silmiin, niin saadaan taas se sanaton yhteys ja sano sitten vain anteeksi rakas ja suutele ja hala3942Ei osattu ratkaista etääntymistä
Mä jäädyin eikä sulla ole taitoa sulattaa. Parempi antaa olla, vaikka toivoin jotain muuta. Miehelle.115910Esprit hoitokdit Varkaudessa?
Asun keskisuomessa ja käyn satunnaisesti äitini luona Varkaudessa. Äitin tarvitsee kohta hoitajan kotiin tai hoitokodin103883