En tiiä mistä alottaa. Tuntuu tämä elämä välillä niin vaikealta. Mulla on todettu masennus. Ja jotakin jännitystä lieventäviä lääkkeitä syön. Itsetunto ihan nollassa ja oon ujo ja niin edelleen. En käy koulussa koska en pysty. Kotona opiskelen. Taino ei voi opiskeluksi sanoa. Välillä jotain saa tehtyä. Tunnen itseni rumaksi. Tunnen itseni muutenkin niin huonoksi. Yritän hallita liikaa elämää. Yritän muuttaa koko ajan elämää. Oon jääny luokallekkin muuten! En tiiä mihin menis koulun jälkeen. Tuntuu että en melkeen missään ole hyvä ja tuntuu että ei silleen mikään oikeen kunnolla kiinosta. Eli sanokaa joku jotain ja yrittäkää auttaa
Apua...?
!eeJJee?
2452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei itsetunto sulla ihan nollassa ole kun uskallat tännekkin kirjoittaa.oon ollut vierailulla muutamissa kouluissa,jossa on "esityis" oppilaita,joilla oli itsetunto kirjaimellisesti nollassa.ensimmäisiä ajatuksia oli aina " ma oon ruma,toiset ei hyväksy mua tälläsenä,mitä jos mä teen jotain väärin..." se on sinällään ihan normaalia.onko lääkkeet tarpeellisia? onko ne määrätty masennukseen vai jännitykseen. jos lääkkeet on määrätty jännitykseen,niin suosittelen että jättäisit ne pois,ne ei nosta itsetuntoa vaikka kuinka niitä söisit.
sun kannattaa mennä käymään jossain kerhoissa tai kursseilla ( bändikurssi,käsityökurssi,näytelmäkerho.. yms.)
koska niissä itsetunto kohoaa huimasti,kun juttelet ihmisten kanssa.kesällä uimarannalle kun on paljon ihmisiä niin bikinit päälle ja rannalle,siinä myöskin itsetunto kohoaa,kun on "esillä" ei välttämättä tarvi puhua kellekkään.elämä on joskus sellaista ,tuntuu ettei mistään tuu taas yhtään mitään.hanki harrastus.kesätyö tai ihan oikea työ. juttele vieraiden ihmisten kanssa.ai niin tässä sulle vinkki,ainakin nyt aluksi.Aina kun menet julkiselle paikalle,ihmisten keskelle,niin ajattele " mä oon noita parempi,kauniimpi.mä oon kaikista paras" tai muuten tällä tavalla.
;) kyllä se siitä
Itse olin myös masentunut yhteen aikaan (ei todettu, itse vedin johtopäätöksen) ja pahinta siinä oli jatkuva mielenkiinnottomuus kaikkea kohtaan. Mikään ei tuottanut onnen tunnetta lukuun ottamatta yhtä asiaa... Kaikki tuntui turhalta ilman päämäärää ja asioita, joihin olin menettänyt kiinnostukseni. Jos mikään ei tee sinua onnelliseksi, niin miksi elää? Miksi tehdä mitään, kun mikään ei kiinnosta?
Siksi neuvonkin sinua ottamaan tavoitteeksi jonkin asian, joka tuo hyvää mieltä. Liian suuri unelma voi tuntua saavuttamattomalta, joten kokeile ensin jotakin pientä. Yritä etsiä asia, joka kiinnostaa sinua edes HITUSEN ja pyri askel kerrallaan sitä kohti. Ilman tavoittetta, ei ole motivaatiota ja ilman motivaatiota ei mikään suju.