Talvi on lyhyt kuin lapsen paita,
mustana maisemat hohtaa.
Kirkkain kohta on valkoinen aita,
jonka ei silmäni kohtaa.
Jänisten väri on väärä vallan,
helppoja saaliita kettukin saa.
Kesken pyryn, lumen ja hallan
keväisen paljaana paistaa maa.
Pitääkö iloita, surrako pitää,
että hallakin väistyy pois.
Että täälläkin vihdoin itää,
mikä ei muuten kasvaa vois?
mustana maisemat hohtaa.
Kirkkain kohta on valkoinen aita,
jonka ei silmäni kohtaa.
Jänisten väri on väärä vallan,
helppoja saaliita kettukin saa.
Kesken pyryn, lumen ja hallan
keväisen paljaana paistaa maa.
Pitääkö iloita, surrako pitää,
että hallakin väistyy pois.
Että täälläkin vihdoin itää,
mikä ei muuten kasvaa vois?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun lukee tällaista runoa, se on kuin kuuntelisi kaunista musiikkia. Esitän pienen toiveen: kirjoita lisää vain tällaisia...
kerppuli
Kun lukee sinun vastaustasi, on kuin kuin kuuuntelisi kerttusen laulua.. Sellaisia kestäisi enemmänkin. Mutta mitallinen runo - kaikki eivät ole sen ystäviä. Sattaa silti olla, että viisikynnentä vuotta vapaamittaista runoa jo vaikuttaa niin, ettei se ole enää modernia. Ehkäpä on aika synteesille. Otetaan se mikä on parasta kummassakin ja yhdistetään - vapaasti.
niin kuin kokee. Minä pidän monenlaisista runoista. Mutta mielestäni loppusointuinen runo edustaa katoamatonta kauneutta.
Kiitos,
tämän luen tyttärelleni
iltasadun yhteydessä:)
Mukava!
Kiitos mukavasta vastauksestasi, mutta jos luet sen tytölle, poista ensimmäisen säkeistön viimeisestä säkeestä sana "ei" se unohtui sinne sommittelussa, enkä soisi että tytön runokorva särkyy heti alkuunsa.
:))
Nöpön-nuukia ei olla,
mutta tottakai teen,
kuten taiteilija ohjailee.
Tekijää itseään
pienet vipat tahtovat häiritä
Hyvää yötä :)
ajankohtainen, harmillisen ajankohtainen runo.
Siis siinä mielessä harmillisen, että ei ole tal-
vea niin kuin pitäisi kalenterin mukaan olla.
Mielestäni jo ensimmäinen lause kaappaa mukaansa,
se on aivan ihana oivallus. Sekin on pohdittava,
pitääkö iloita vai surra. Sitä kukin miettinee
omassa pienessä mielessään.
Talven odotuksessa,
linda
Unohdinko sanoa, runosi viehätti.
Synkältähän se musta talvi talvi näyttää eikä siihen ehkä ihmisiässä totu. Pitää vain lohduttautua sillä, että luonto on kokenut monenlaisia muutoksia.
Litorinakaudella Suomessa kasvoi puita Pohjoislappia myöten ja etelässä jaloja lehtipuita ja vesipähkinöita.
Saharakin oli savannia. Eivätkä muutokset olleet ihmisen aikaansaamia. Ilmastokaudet vaihtelevat.