Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Hiljaisuuden metsä

    Kun äänekkäät linnut
    viimein olivat vaienneet
    ja painaneet raukeina
    päänsä siipiensä alle,

    Minä lähdin yksin
    kulkemaan lasinkirkasta
    polkua hiljaisuuteni
    metsikkööni,

    missä sananjalat
    suojelivat toistensa
    herkkiä siipiä

    ja puut antoivat niille
    kumartaen tilaa
    olla oma itsensä, nauraa,
    itkeä ja hengittää

    Ja kun tuuli huojutti
    puiden latvuksia,
    niiden oksistoista
    pyrähti lentoon
    runojen parvi

    Ja yksi niistä
    laskeutui kämmenelleni
    ja minä suljin sen
    sisimpääni
    kuin pienen, hennon
    elämän laulun

    14.1.2009 kerppu.
    7290
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 7

    Vanhimmat

    Kaunista. Pidän tästä tyylistäsi. Saada runoon taianomaista tunnelmaa. Kiitokset.

    Äänestä

    • Runoystäväni !

      tv kerppuli

      Äänestä

    • kerppulintu kirjoitti:

      Runoystäväni !

      tv kerppuli

      Ja tälla palstalla pysytään valomerkkiin asti ;). Niin kuin toivotaan pysyvän kaikkien muidenkin runoja kirjoittavien.

      Äänestä

    tämä meni aiemmin täällä täysin silmieni ohi,
    mutta onneksi se nyt osui slmiini.

    Tässä on jotain rauhoittavaa,
    elämän laulua kuten itse sanot runossasi.

    Kiitos että sain lukea ja nauttia.

    Äänestä

    • kiva, että ehdit pysähtyä lukemaan. kerppuli

      Äänestä

    Viihdyn runossasi,
    ja viihtyisin myös
    luomassasi tunnelmassa,
    "hiljaisuuden metsikössä".

    Kaunista!

    Äänestä

    • hiljaisuus on kaunista. Se tekee joskus hyvää ihmiselle. Se metsikkö on oikeasti tuossa puolen kilometrin päässä. kerppuli

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kerppulintu kirjoitti:

    Kun äänekkäät linnut
    viimein olivat vaienneet
    ja painaneet raukeina
    päänsä siipiensä alle,

    Minä lähdin yksin
    kulkemaan lasinkirkasta
    polkua hiljaisuuteni
    metsikkööni,

    missä sananjalat
    suojelivat toistensa
    herkkiä siipiä

    ja puut antoivat niille
    kumartaen tilaa
    olla oma itsensä, nauraa,
    itkeä ja hengittää

    Ja kun tuuli huojutti
    puiden latvuksia,
    niiden oksistoista
    pyrähti lentoon
    runojen parvi

    Ja yksi niistä
    laskeutui kämmenelleni
    ja minä suljin sen
    sisimpääni
    kuin pienen, hennon
    elämän laulun

    14.1.2009 kerppu.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu