Rakkauden merellä

No niin ..Oli taas satumaista tunnelmaa..
Oli oikein kaunista..Onhan se rakkaus,kuin kaappari,ei todellakaan tiedä ,mistä iskee ja koska..Välillä johdattelee satumaahan ja välillä hajoittaa koko laivan..Semmoistahan se rakkaus on..
Kiitokset kauniista runostasi ja yritä tareta siellä pakkasen kourissa..Täällä on 3 ja siellä -30
joten suuret erot ovat, lämpötilassa, maassamme.
Siitä huolimatta,oikein ihanaa päivää,voimia ja Iloa! t.Irkku

.. käy ihmiselle, on enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaan oppiiko sukeltamaan vai hukkuko, kas siinä kysymys. :)

tämä runo on kuin
rakkaudenprofetia.

Jos aiot eteenpäin
ulapalle keinuvalle
niin katkaise hopeisin
saksin menneisyyden
siteet ja painolastit
eivät estä matkaasi.

Rakkaus on oleva purtesi
kompassi ja ankkuri.

Tee siis näin sinäkin,
unelmien kapitaano,
merellä rakkauden on
haaveet vain utua ja
harhaa, vievät
Bermuudan kolmiolle.

Kiitos runostasi : ) .... niin se on jos unelmien ja haveiden lähteenä on liika sidoksia menneeseen niin ennenpitkää sitä painiskellaan tyrskyissä aaltoja vastaan.

kylläpä vie runosi sulosille merille, rakkauden
teille tähtien saattelemana.

Kun aikansa harhailee ja lopulta kompassi näyttää
oikean suunnan, ruuma täyttyy hyökyvillä myller-
ryksillä - onkin onni ja rakkaus läsnä.

Hienoa, hienoa työtä jälleen Jouni.

Ennen kuin sinä olit, olin minä
vain mies, joka Rakasti maataan,
jossa asteli. Mutta jossa eli jossain
hermoratojen ja ajatusreittien seassa
unelma. Joku miehen fiktio.

Uniini tuli aina sama kuva ulapasta.
Laivasta ja Rakkaudesta. Kummalinen
ajatusten ja unelmien mekanismi, johon
koetin saada psyykkisen yhteyden. Löytää
rakenteen ja sulkea rajoittuneisuuteni.

Kun Rakkauteni sinuun heräsi, tajusin,
tunteeni oli se laiva. Sisälläni vellovat tunteet
ja tarpeet. Sinun maailmassasi kohtasin meren
ja sen vyöryvät mainingit. Suolan makuiset
suudelmasi. Öidemme vaahtopäät tyrskyt.

Maa, se tuttu, katosi jalkojeni alta. olin
Rakkautemme kannella. Ja sinä annoit minulle
sen. Soit tilaisuuden minulle viimein koostua
mieheksi. Naiselle purjeeksi joka kuljettaa ja
suojaa. Ottaa myrskyn itseensä kuin Mies.

Rakkaus ei muuten kulje,
tunteet liiku.


http://www.youtube.com/watch?v=7ItYVn2jcGU


Kiitos runostasi.

Kun myrsky on nousemassa,
on tarkkaa, milloin irroittaa
laivan rediltä ja lähtee seilaamaan.

Kun miehelle tulee Rakkaus,
on tärkeää, milloin irrota
menneestä ja tyysti ja
lähteä Rakkauteen.

Kyllä oli hieno runosi ja
ikänsä laivojen kanssa
tekemisissä ollut kehveli
suorastaan aistii meren
äänet.

Hienoa ja sujuvaa tekstiä
säkeineen. Tunnelmaa ja
tunnetta.

Kaikki tärkeät elementit
kohdallaan.

Hieno runosi.

Perskutarallaa, tulee mieleen
vaan, että ollaankohan Alfredin
kannalla liiaksi odottavalla
kannalla Rakkauden suhteen?

Pää kekallaan katsoo Alfred,
no, jäädään miettimään..

Iloa ja voimia päivääsi.