Käväsin vähäaika sitten kysymässä aselupaa/rinnakkaislupaa isäni pistooliin ja menimme erään isojehun juttusille, joka totesi että pitää kuulua yhdenvuoden ammuntaseuraan että luvat myönetään. Ei siinä mitään ymmmärrän toki että vuoden kokemus pitää olla että saa HANKKITTUA aseen ja luvat, mutta mitäpä jos ase on ennestään olemassa kotona. Miksi lupaa ei saa ollenkaan silloin?
Lopuksi hän sanoi että katso että ase ei katoa, eli hän vihjas että voisin ottaa isäni aseen salaa ja tiedä mitä...
Sellaista vielä että kannattaa todella miettiä näitten typerysten että halutaanko aseet totaalikieltää, joka johtaa siihen että luvattomia aseita ilmantuu paljon.
Lopuksi hän sanoi että katso että ase ei katoa, eli hän vihjas että voisin ottaa isäni aseen salaa ja tiedä mitä...
Sellaista vielä että kannattaa todella miettiä näitten typerysten että halutaanko aseet totaalikieltää, joka johtaa siihen että luvattomia aseita ilmantuu paljon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäs menet kyselemään. Luvan saanti on helppoa kun toimit vain oikein.
Täytä hankkimislupalomake, laita liitteeksi harrastetodistukset, ampumaradan/ratojen kausikortit, suorittamiesi ampumakurssien todistukset/kortit, selvitys kilpailuistasi, seuran/seurojen jäsenkortit. Näillä eväillä olen saanut helposti luvan aseen hankkimiseen. Äläkä nyt ensimäisenä pistooliin yritä luopaa saada.
En olisi minäkään saanut lupaa jos olisin sitä noilla perusteilla hakenut, vaikka olen pistooliammuntaa harrastanut jo vuosikausia.
Se että isälläsi on hallussapitolupa pistooliin ei tee sinusta automaattisesti soveltuvaa aseen hallussapitoon. Lupa käsitellään aina yksittäistapauksena ja pistoolin osalta vaatimukset luvanhakijalle ovat varsin tiukat. Lääkärinlausunto ja todistus aktiivisesta harrastuksesta on pakollinen. Kaikille, hait 1. tai 15. pistoolilupaasi.
Totaalikielto lyhyille aseille on typerintä mitä tässä maassa on taas kehitetty lääkkeenä melkein mihin tahansa pahoinvointiin. Se todennäköisesti johtaa juuri siihen että näemme jatkossakin rikollisten aseellisia välienselvittelyjä yhä enemmän, asuntomurtoihin tulee mukaan tuliaseet jne. Näin on käynyt jo Iso-Britanniassa vuoden 1997 asekieltolain jälkeen.
JOS aloittajan mukaan poliisi on VAATINUT, että AMPUMASEURAAN PITÄISI KUULUA, että luvan saisi; KYSEISEN sammakon suustaan laskenut poliisi on syyllistynyt silloin rikokseen; Jo perustuslaki takaa sen, Suomenssa on yhdistymisvapaus . . . luvan edellytyksenä siis ei saa olla kuuluminen johonkin seuraan . . . . .
Toisaalta, ei KUKAAN lääkäri pysty TUTKIMAAN 15:sta minuutissa jonkun mielentilaa ja päättelemään kelpoisuudesta aselupaan . . . . Johan vamkimielisairaalassa yli 1/2-vuotta 24/7 tarvitaan, että ihmisen mielen liikkeet, jotenkuten pystytään tulkitsemaan . . . . . .
Poliisin harkintavalta alkaa vaan näyttää edevässä määrin mielivallalta . . . . . poliitikkojen hyvällä myötävaikutuksella.
Ei ole pakkoa kuulua seuraan, kunhan todistaa vaikkapa ampumapäiväkirjalla tai harrastustodistuksella pistooliammuntaharrastuksen. En minäkään kuulu seuraan, mutta harrastukseni olen aina joutunut osoittamaan.
Mutta jos kokee poliisin tehneen virheen niin lupapäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Sitä varten pitää tietysti hakea se lupa ensin. Poliisit tahallaan kyseenalaistavat hakijan harrastuksen, koska moni kevyin perustein lupaa hakeva jättää koko hakemisen tekemättä.
Lääkärintodistus on byrokratian kukkanen, senhän tietää jokainen. Mutta ilman sitä pistoolin lupaa ei nyt saa ja jatkossa se tulee olemaan osa uutta aselakia.
Aloittajan isineen kannattaisi liittyä seuraan. Käydä yhdessä radalla. Ratakaveriksi käy joku muukin seuran jäsen jolla vastaavan aseen lupa ja joka voi lainata isän asetta pojan ammuttavaksi. Ammunnat kirjataan ja marssitaan vuoden kuluttua hakemaan rinnakkaislupa tai jopa hankihtalupa omalle .22LR pistoolille.
Se, että Suomessa järjästäytymisvapaus kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska seuraan kuulumisella yksinkertaisinta osoittaa harrastuksensa.
Se siitä, pitääkin jo lähteä ampumaradalle. Aurinkokoin jo pilkistelee.