Nigerialainen isänä

Isä

Nigeriassa asuvan isänsä Leke Odusogan Lola on tavannut vain muutamia kertoja.

Leke muutti Nigeriaan, kun Lola oli vasta puolivuotias.

- Tapasin hänet seuraavan kerran vasta 8-vuotiaana. Sitten menikin 10 vuotta ja olin voittanut Miss Suomi -tittelin, kun kohtasimme jälleen. Siitä saakka olemme tavanneet parin vuoden välein.

Lola matkusti elämänsä ensimmäistä kertaa Nigeriaan vuonna 2005 Se oli melkoinen elämysmatka.

- Monesti lapsena minun piti mennä tapaamaan isääni. Aina hän teki oharit, eikä lupauksistaan huolimatta lähettänytkään lippuja. Nigeriasta minulla ei ollut mitään käsitystä lapsena. En tiennyt, että asuuko siellä heimot savimajassa vai onko paikka rikas.

Lolalle isä on erittäin kaukainen hahmo, jota hän ei tunne oikeaksi isäkseen.

- Isäni toimintamalli valkeni vasta tutustuttuani Nigeriaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että tyttären tehtävä ei ole pitää yhteyttä isäänsä, vaan päinvastoin. Edelleenkään en osaa ajatella, että minulla on isä. Minulla ei ole isää, vaan meitä on vain äiti ja minä. En tiedä millaista olisi ollut, jos isäni olisi ollut perheeni arjessa mukana.

Jälkeenpäin Lola ei olisi ottanut Deniseä mukaan Nigeriaan, jos olisi tiennyt millaiset olot maassa vallitsevat.

- Maassa kaikki köyhät ja sairaat leimataan hulluiksi. Siellä on valtavan suuri kuilu eri luokkien välillä. Turvallisuuden vuoksi pysyimme tiukasti aidatulla alueella hotellin tuntumassa.

Nigeriassa Lolaa haastateltiin eri televisiokanaville ja useat lehdet kirjoittivat juttuja suomalaisen missin vierailusta Nigeriassa. Siellä Lola tapasi ensimmäistä kertaa velipuolensa, pikkuveljen.

- Ihmiset kyselivät, että koska muutamme sinne. Ei ikinä. Juureni siellä ovat todella juuritasolla. Kaikki mitä päälle on kasvanut on todella suomalaista.

Erään kerran edellä ajoi auto, jonka takaluukusta näkyi lehmien ruhon osia. Hellettä oli 40 astetta. Kylmiötä ei autossa ollut ja ruhot vietiin ravintoloiden keittiöihin.

- Ajoimme pääkaupungissa olevan sillan yli päivittäin. Mainosten ja sillan väliin jäi pieni tila, jossa makasi mies samassa asennossa liikkumatta useiden päivien ajan. Kuljettaja vain totesi, että mies on varmaan kuollut. Muut puolestaan väittivät, että ei ole kuollut, mutta kukaan välittänyt korjata mätänevää ruumista pois. Se lojui siellä lähes viikon.

- Kerran meidät vietiin isoihin bileisiin, jossa oli useiden eri kansalaisuuksien keittiöherkkuja. Kaikki olivat hienoissa juhla-asuissaan. Paikalla oli 300-400 ihmistä. Vasta juhlien jälkeen selvisi, että ne olivat hautajaiset.

Lisää aiheesta viikonvaihteen Iltalehdessä