Maahan särkynyt sieluni
putoaa
viereen leijuu talvituulessa
höyhen ,kevyt taakaton
Sielua viiltää
epätoivon säro raastaa
Siipirikkona kuljen
palat kadoksissa
Aina uudellen palaan
paikkaa viimeiseen
muistot sydäntä
kaikki kerran katoaa
Huominen ,ääretön saavuttaa
En varjoja tunne
Pilvet edessä auringon
sataa lunta .valkeaa kultaa
Taakseni en vilkaise
Nousen ja riennän
kohti uusia kohtaloita
Siipirikkona
putoaa
viereen leijuu talvituulessa
höyhen ,kevyt taakaton
Sielua viiltää
epätoivon säro raastaa
Siipirikkona kuljen
palat kadoksissa
Aina uudellen palaan
paikkaa viimeiseen
muistot sydäntä
kaikki kerran katoaa
Huominen ,ääretön saavuttaa
En varjoja tunne
Pilvet edessä auringon
sataa lunta .valkeaa kultaa
Taakseni en vilkaise
Nousen ja riennän
kohti uusia kohtaloita
Siipirikkona
Vastaukset 2
Vanhimmat
haavottuvaaa
kaunis
herkkäää
Meitä on monta - siipirikkoa ja muurahaista. Siksi runoosi voi aivan eläytyä. Sinä kirjoitat hyvin.
tv: muurahainenX