Tapasin yhden pojan tossa jokunen kuukaus netissä ja ollaan juteltu sen kanssa nyt pari kuukautta mesessä. Se on musta ihana ja mukava ja kaikkee :) Ollaan siis vaihettu myös kuvia.
Tää poika kysy multa sit eilen mesessä, et lähtisinks mä sen kanssa kaupungille ja kahville. Asutaan siis samassa kaupungissa. Yllätyin siitä tosi paljon, et joku poika haluis lähtee mun kaa jonnekkin.. Menin siinä vähän panikkiin enkä tiennyt mitä sanoa niin sanoin sit, et voisinhan mä ehkä joskus lähtee.. En nyt kehdannut sanoo sille, et en voi.. Ja kyllähän mä sen kaa ihan oikeesti haluaisin lähteekin.
Ongelma on vaan se, etten oo koskaan ollut poikien kanssa tekemisissä muuten kuin mesessä. Mulla ei oo koskaan ollut mitään kaveripoikia, puhumattakaan poikaystävästä.. Koulussakaan en oo jutellu kenenkään pojan kanssa tms. Mulla ei myöskään ole tyttöpuolisia kavereita.. Olen ujo, epäsosiaalinen jne.. Tyttöjenkin seurassa on vaikea olla enkä tahdo saada mitään sanaa suustani muuten paitsi jos he kysyvät jotain. Tyttöjenkin kanssa on niin vaikea olla niin entä sitten jonkun pojan? Vielä vaikeampaa.
Sit jos muhun tutustuis kunnolla niin kyllä sitten varmasti en olisi enää niin ujo ja hiljainen. Mutta tutustuminen muhun vie aikaa, eikä tähän mennessä kukaan oo edes tahtonut tutustua. Mesessä kyllä juttua syntyy tänkin pojan kanssa niinkuin muidenkin, mut livenä sit se on jo täysin eri juttu.
Mitä siis teen? Haluaisin tavata tämän pojan, mutta se pelottaa ja jännittää mua ihan kamalasti.. Ei oo mitään aikaisempaa kokemusta vastaavasta. En todellakaan voi olla mikään tuppisuu, sit jos me tavattais. En haluu antaa huonoa kuvaa itsestäni. Mesessä kuitenkin olen ollut sellainen puhelias niin kyllä se varmaan ihmettelisin kun livenä olisinkin täysi vastakohta.
En tiedä mistä me puhuttais, mitä mä sanoisin sille ym. Todennäköisesti jos me tavattais niin en 'pystyis' puhuu muuta kuin, että jos hän kysyisi jotain niin voisin vastata yhdellä tai kahdella sanalla ja sitä pelkäänkin ihan hirveästi, että sitä juttua ei tulis sit muuten. Ja se olisi todella noloa. Olen siis todella ujo, sisäänpäinkääntynyt, epäsosiaalinen ym.
Mikä neuvoksi? Haluaisin tavata hänet, mutta rohkeus ei riitä millään ja sit jos saisinkin jotenkin se rohkeuden kerättyä tapaamiseen niin viimeistään silloin mokaisin täydellisesti, kun en pystyis puhumaan sen kanssa.. Miks tän pitää olla näin vaikeeta? :/
Oon siis 17 ja poika on vuotta vanhempi.
Kiitos kaikille, jotka vastaa ja myös omakohtaiset kokemukset on tervetulleita :)
Tää poika kysy multa sit eilen mesessä, et lähtisinks mä sen kanssa kaupungille ja kahville. Asutaan siis samassa kaupungissa. Yllätyin siitä tosi paljon, et joku poika haluis lähtee mun kaa jonnekkin.. Menin siinä vähän panikkiin enkä tiennyt mitä sanoa niin sanoin sit, et voisinhan mä ehkä joskus lähtee.. En nyt kehdannut sanoo sille, et en voi.. Ja kyllähän mä sen kaa ihan oikeesti haluaisin lähteekin.
Ongelma on vaan se, etten oo koskaan ollut poikien kanssa tekemisissä muuten kuin mesessä. Mulla ei oo koskaan ollut mitään kaveripoikia, puhumattakaan poikaystävästä.. Koulussakaan en oo jutellu kenenkään pojan kanssa tms. Mulla ei myöskään ole tyttöpuolisia kavereita.. Olen ujo, epäsosiaalinen jne.. Tyttöjenkin seurassa on vaikea olla enkä tahdo saada mitään sanaa suustani muuten paitsi jos he kysyvät jotain. Tyttöjenkin kanssa on niin vaikea olla niin entä sitten jonkun pojan? Vielä vaikeampaa.
Sit jos muhun tutustuis kunnolla niin kyllä sitten varmasti en olisi enää niin ujo ja hiljainen. Mutta tutustuminen muhun vie aikaa, eikä tähän mennessä kukaan oo edes tahtonut tutustua. Mesessä kyllä juttua syntyy tänkin pojan kanssa niinkuin muidenkin, mut livenä sit se on jo täysin eri juttu.
Mitä siis teen? Haluaisin tavata tämän pojan, mutta se pelottaa ja jännittää mua ihan kamalasti.. Ei oo mitään aikaisempaa kokemusta vastaavasta. En todellakaan voi olla mikään tuppisuu, sit jos me tavattais. En haluu antaa huonoa kuvaa itsestäni. Mesessä kuitenkin olen ollut sellainen puhelias niin kyllä se varmaan ihmettelisin kun livenä olisinkin täysi vastakohta.
En tiedä mistä me puhuttais, mitä mä sanoisin sille ym. Todennäköisesti jos me tavattais niin en 'pystyis' puhuu muuta kuin, että jos hän kysyisi jotain niin voisin vastata yhdellä tai kahdella sanalla ja sitä pelkäänkin ihan hirveästi, että sitä juttua ei tulis sit muuten. Ja se olisi todella noloa. Olen siis todella ujo, sisäänpäinkääntynyt, epäsosiaalinen ym.
Mikä neuvoksi? Haluaisin tavata hänet, mutta rohkeus ei riitä millään ja sit jos saisinkin jotenkin se rohkeuden kerättyä tapaamiseen niin viimeistään silloin mokaisin täydellisesti, kun en pystyis puhumaan sen kanssa.. Miks tän pitää olla näin vaikeeta? :/
Oon siis 17 ja poika on vuotta vanhempi.
Kiitos kaikille, jotka vastaa ja myös omakohtaiset kokemukset on tervetulleita :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan ensinksi: Älä nyt ihmeessä jätä tapaamista väliin!!! Itse olen miespuolinen ja olin täsmälleen samassa tilanteessa vuosi sitten kun olin 18v. Itseasissa myös tyttökin (nykyinen tyttöystävä) oli myös samanlaisessa tilanteessa.
Tiedän kyllä tunteen, että jännittää mennä ensimmäistä kertaa tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Hauska huomata että joku muukin ajattelee samalla tavalla, sillä nytkun jälkeenpäin on tullut puhuttua tyttöystäväni kanssa, niin hänkin aluksi ei meinannut millään uskaltaa lähteä juuri tismalleen tuosta samasta syystä.
Itse neuvoisin, että kysyt kävisikö pojalle kahvin tilalta, että menisitte katsomaan jotain leffaa. Tuossa tilanteessa kun sinua jännittää (mikä on aivan ymmärrettävää) leffa olisi siitä parempi, että sinun ei tarvitsisi kovin pitkää ennen leffaa jutella pojan kanssa, eikä itse leffan aikana tokikaan ja sitten leffaa katsoessa varmasti jännitys pikkuhiljaa lähtee laskemaan. Toki voit sitten ehdottaa leffan jälkeen, ja mielestäni kannattaakin, ehdottaa että käytte vaikka kahvilla tai vaikka vaan kiertelemässä kauppoja jne.
En toki tiedä kuinka ujo poika on jne, mutta todennäköisesti hänkin jännittää tapaamista melkein yhtä paljon, ainakin itse jännitin. Ei sinun tarvitsekkaan odottaa että keskustelua syntyisi aivan taotta eikä lyhyitä hiljaisia hetkiä tulisi ollenkaan. Kannattaa toki pyrkiä aina vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman pitkästi, eikä vain "kyllä"/"ei" -tyylillä kun tällöin on pojankin varmasti vaikea keksiä juteltavaa. Itse ainakin aina silloin jos puhumisen aiheet meinasi loppua aloin juttelemaan jostain sellaisesta asiasta, josta jo aiemmi olimme mesessä jutelleet pitkää. Tällä tavoin ainakin sai luontevasti jatkettua keskustelua ja tiesi aiheenkin miellyttävän molempia. Tottakai muista itsekkin kysyä jotain pojalta välillä, ettei hän vain joudu yksin "pommittamaan" sinua kysymyksillä, sillä hänellekin tulee siitä varmasti jossain vaiheessa kiusaantunut olo!
Vaikka ehkä haluisit vielä jutella lisää mesen kautta, niin itse tosiaan Ehdottomasti suosittelisin että menet nyt tapaamaan pojan ihan livenä. Mesessä keskustelu ei kuitekaan ole sama asia kuin livenä ja jossain vaiheessa sitä kuitenkin on livenäkin tavattava jos haluaa että suhde pysyy ja etenee. Itse tapaamisen hetkellä näin aivan selvästi, että tyttö jännitti aivan tajuttomasti, mutta ei se tietenkään mitään haitannut vaan pikemminkin se toi rohkeutta itselle kun huomasi, etten ollut ainoa jota tilanne jännittää! Jos ja kun poika pitää sinusta niin häntä ei taatusti haittaa, vaikka puhetta ei paljon sinulta tulisikkaan. Kyllä sitä puhetta alkaa sinultakin sitten pikkuhiljaa tulemaan kun tapaatte uudestaan jne.
Kun (ei enää jos ^^) olette sitten treffeille menneet niin kysy ihmeessä treffien lopuksi haluaako poika vielä nähdä toistekin! Varsinkin jos sinua on jännittänyt koko tapaamisen ajan etkä paljon ole saanut sanaa suustasi, voi poika tietenkin ajatella väärin ettet välittäisi hänestä. Jos kuitenkin keräät loppuun sen verran rohkeutta, että sanot vaikkapa että "kivaa oli ja mukava olisi tavata toistekkin!" tulee varmasti pojallekin viimeistään tässä vaiheessa hyvä mieli tapaamisesta ja ymmärtää että hiljaisuutesi on johtunut vain jännityksestä!
Loppuun pitää vielä korostaa, että tulet 100%:sti myöhemmin katumaan jos et nyt käytä tilaisuuttasi hyväksi ja lähde kun poika on vielä kysynytkin sinua! Muista että todennäköisesti hänkään ei uusiksi kehtaa kysyä vaan silloin on jo sinun itse kysyttävä mikä varmasti vaatii entistä enemmän rohkeutta! Typerästi siis teet jos et mene :)
Tsemppiä ja kysy jos jokin jäi askarruttamaan!