Joku otti yhden palan liikaa ruokaa, koulussa syntyy sekamelska. Käy ilmi, että kouluhelvettiä kärsitty, opettajakunta ei sano juuta eikä jaata.
Olen sitä sukupolvea, jolloin piti oppikouluun pyrkiä, jatko-opiskelupaikkoja ei ollut ja Helsingissä ei löytynyt vuorkra-asuntoa, ei sitten millään. Kaikesta oli taisteltava, jollei ollut "suhteita".
Nuorilla on yllinkyllin kaikkea tänäpäivänä, mistä kiikastaa, että kiusaamista, väkivaltaa on kouluissa käsittämättömän paljon?
Mitähän seuraavaksi?
Olen sitä sukupolvea, jolloin piti oppikouluun pyrkiä, jatko-opiskelupaikkoja ei ollut ja Helsingissä ei löytynyt vuorkra-asuntoa, ei sitten millään. Kaikesta oli taisteltava, jollei ollut "suhteita".
Nuorilla on yllinkyllin kaikkea tänäpäivänä, mistä kiikastaa, että kiusaamista, väkivaltaa on kouluissa käsittämättömän paljon?
Mitähän seuraavaksi?
Vastaukset 37
Vanhimmat
sitä niitetään mitä kylvetään, ei siitä minnekkään pääse.
Tuli 70-luvulla se vapaa kasvatus niin nyt nuo vanhemmat kun heillä omat lapset niin he ei saa mitään kuria lapsillensa.
lasten pitää oppia siihen että koulussa,- ja yleensä yhteiskunnassa on sääntöjä joita pitää noudattaa, niin kouluruokailussakin; ei se käy että vain nopeimmat ja röyhkeimmät vievät päältä parhaat palat, jos on sanottu että kalaa on kolme palaa per oppilas niin se on sitten niin, - kukaan ei saa poiketa säännöstä, jos moni poikkeaa, joku jää ilman ruokaa.
Vanhemmat kasvattavat lapsensa toiset huomioon ottaviksi, - ja ruokkivat lapsensa ettei lasten tarvia rohmuta toisten osuuksia.
ruoka kortilla kun niinkin halpaa kuin kalapuikkoja pitää laskea kappale per pää.
ne ei olleet kalapuikkoja, vaan isompia kalapaloja - kuulin eilen radiosta.
lohta niin ei se niin kallista ole etteikö sitä kukin saa syödä minkä jaksaa tai haluaa.
valmistukseen on budjetoitu joku summa ja sitä ei voi ylitellä, joku päivä on parempaa ja joku päivä sitten huokeampaa, niinkuin nyt kodeissakin pyritään tasapainottamaan ruokamenoja..eikähän näillä nyky kuntien/kaupunkien rahoilla syötetä määrättömiä..
koulussa nälkä kun kotona ei ole tarpeeksi ruokaa tai sitä ei kukaan viitsi tehdä.
Naapurissani asuu jo eläkkeellä oleva koulun keittäjä niin hän tässä kertoi että maanantaina oli lapsilla hirvee nälkä kun viikonloppuna ei kait oltu kunnolla syöty.
Tuon ikäisillä on jo niin pitkät koulupäivät ja ovat siinä kasvavassa ja kuluttavassa iässä.
Eiköhän mennä jo hieman liiallisuuksiin säästämisessä. Onkohan opettajilla myös rajoitus määrässä?
olen kuullut, ja sama ilmiö näkyy myös päiväkodeissa maanantaisin, - aika surullista.
maksavat ruoastaan erikseen, - ainakin luulen ..
10 eliittikoulua.
Niin meilläkin oli ennen, oli kansakoulu, oppikoulu ja joku Steiner- tai muu juttu.
Siinä tuli hyvä jako idiootteihin, älykkäisiin ja omituisiin.
Oppikouluun oli testit ja pääsykokeet.
Nyt pasha lilluu papereiden seassa.
Ei näin pienellä kansalla ole varaa hukata älykästä osaa siihen että he ottavat turpiinsa tai laitetetaan juomaan vessanpytystä.
Tai no.. tuo kuuluu kyllä eliittioppilaitosten sisääpääsyriitteihin, Kyllä eliitti pitää eroittaa massasta heti kun se on huomattavissa.
Meille pitää olla eri koulut.
viinanhinnan, roima, alennus.
vehnäjauhoa, silkkoa sisältä. Et ole tainnut niitä ikinä saada, ihan yhtä kauheita kuin kalapuikot!
tietotekniikan aiheuttamasta haitallisesta ilmiöstä.
Kaikki tämä koulukiusaaminen, työpaikka kiusaaminen, yksilön pahoinvointi johtuu yksinäisyydestä.
Ei ole enään yhteisöllisyyttä, ei käydä enään naapurissa pikku asian takiakaan.
Ennen 60v sitten, naapurit ja toiset ihmiset oli tärkeitä.
Oli yhteistyö, naapuri autto toistaan ja sitten tehtiin vastapalveluksia, nykyään ei.
Nyky ihmiset on liian eriarvoisessa asemassa.
Siitä seuraa kaunaa ja kateutta, "taistellaan leivästä ja olemmassa olemisen oikeudesta".
Nyt onkin valtava työ saada inhimillisyys ja ihmisyys ihmisten välille, kaikki tämä on heijastuu lapsissamme, ja se näkyy nyt räikeästi kouluissa.
Toivoisin nyt kaikilta aikuisilta enemmän inhimillisyyttä, sen voisi aloittaa aivan lähipiiristä.
Olkaamme ihmisiä toisillemme.
muttei välttämättä tietokoneen aiheuttamaa yksinäisyyttä; televisio jo vei perheet omiin lokeroihinsa, ei tarvinnut lähteä raatimaan naapurin kanssa asioita.
Yhteiskunnallinen kehitys agraariyhteiskunnasta, teollisuusyhteiskuntaan repi ihmiset maalta kerrostalolähiöihin, ja omiin oloihinsa, ja nyt tietenkin tämä tietoyhteiskunta, mutta tämä on edes jollain tavalla vuorovaikutteistakin, eli ihminen sielläkin koneen takana istuu - vai kuinka..moi vaan :))
jonkinlainen henkireikä nyky ihmisille.
Voi kuitenkin kirjallisessa muodossa kommunikoida ihmisten kanssa.Vaihtaa mielipiteitä.
Mutta tämä ei kuitenkaan korvaa fyysistä ihmistä, ystävää, on niinkuin sanoit tyhjää parempi.
muttei lämmitä kuin toisen ihmisen kylki ja hali :)
vika, välipohjan sähkövika.
on jonkun merkkipäivä esm.ja hän tarjoaa kakkua kahvitaulloa.
olen huomannut,että nuoremmat ottaa kakusta jättipalan,vaikka olisi pitkä jono vielä muita ottamassa kakkua.
Tästä on tullut mieleen,että ei ajatella kun itseä,ja tänä aamuna toimittaja sano,nuori nainen,radiossa,et pitää olla röyhkeä,muuten ei pärjää?
Kyllä on maailma muuttunut.
niin ihmettelen missä umpiossa olet elänyt.
Kotona ja koulussa ei saa enää kasvattaa, siitä joutuu oikeuteen ja tulee sakot tai ehdollista.
Hyvin kun kouluttaa joutuu ihan istumaan.
Ja muista: Meidän ikäluokkamme on ne lait luoneet, me 60-lukulaiset, vapaan kasvatuksen airuet.
Tosin en minä, vaan muut.
ottaa piiskat esille. Piiska, kun otetaan koivun nuoresta varvusta, ei tee kuin kipeää, ei vahingoita,(ennen riitti pelkkä sanonta että piiskaa saat jos et tottele) eikä sitä oikeesti tarvinnu edes käyttää.
Kyllä jokin oikea kuri täytyy palauttaa.
Ei ennenkään lapset vahingoittuneet kouluissa vaikka nurkkaan laitettiin seisomaan jos ei totellu.
Eikä vaikka hivenen karttakepillä ripsautettiin kynsille.
Ennen kouluissa ei kiusattu, siellä opetettiin kunnioittamaan myös toisiaan.
Kouluissa oltiin kavereita kaikkien kanssa.
Herääkin kysymys missä on tehty suuri virhe ???
Kuka on hyötynyt eriarvoiseksi kasvatuksesta ?
( Vapaa kasvatus = kaikista on tullu jollain tavalla sekoja, ihminen on kuin hukassa, korjaaminen vie monta ikäpolvea ennenkuin taas osataan käyttäytyä.)
ja roimasti ja kiusaajat olivat kylän kerman lapsia, joten kiusatut istuivat jälkkärissäkin.
ja palstallakin huomaa ketkä oli ennen kiusaajia ja ketkä ei. Kiusaajat sanoo että älkääs kitiskö ja ei saa itkeä julkisesti palstalla.
niin sille annettiin porukalla selkään jos muuten ei homma loppunut.
Minuakin kun kauppiaan poika tarpeeksi kaun härnäsi niin kerran koulusta kotiin, annoin sille kunnon selkäsaunan ja vielä hänen housuihin pistin lunta heti monta kourallista ja lähdin karkuun.
tätä aikaa, miettikääs mikä ikäpolvi on nyt yläasteikäisten vanhempia. Ketjussa etsitään syyllisiä (aiheellisesti)mutta voidaan poimia myös sen vapaan kasvatuksen lisäksi, edellisen laman seurauksista tulleita kerrannaisvaikutuksia.Toisten ihmisten arvostus opitaan kotona jne. omaisuuden koskemattomuus ym.
(Miniäni on opettaja ja saa kuulla haistattelua ym. vanhemmilta kun lähettää jälki-istuntolapun kotiin. (ensimmäinen virka) Hänen urheilukaveri on vaihtamassa alaa koska jotkut vanhemmat tuovat juristin pohtimaan koulun rangaistuskäytäntöjä joita helsinkiläispiltteihin sovelletaan.(yläaste))
Lisäksi olen sen koulukiusaajan äiti ja kyllä siitä kiusaamisesta tulee asianmukaiset rangaistukset kuten asiaan kuuluu.
Kyllä se malli on kotoa, omilta vanhemmilta tai vanhemmalta. Huonosti vihaansa hallitseva isä selitti käyttämäänsä väkivaltaa vanhanajan kasvatukseksi. Tämän isän isä käytti myös väkivaltaa kasvatuksessa ja varmasti hallitsi myös huonosti vihaansa. Kaikkihan tietysti omia vanhempiaan kunnioittavat ja rakastavat ja uskovat omalle kohdalleen osuneen väärinkohtelunkin oikeutetuksi?????
Toivoa sopii, että yläasteikäinen nuoreni oppisi vielä vihanhallintaa paremmin, koska isä ei ole enää kasvattamassa.
Onneksi alistava kasvatus on tänä päivänä lastensuojelurikos.
Tietysti alistamalla saadaan aikaiseksi yhteiskunnan tarpeisiin hyviä tekijöitä. Jos ei elämän laadulla ole mitään merkitystä. Kyllä minusta kodin pitää tuntua kodilta eikä rangaistuslaitokselta.
Sitäpaitsi yleensä näiden kiusaajien kotiolojakin tutkitaan tänä päivänä, koska ymmärretään lasten oireilevan käytöksellään jotain. Olen minäkin kerran lastensuojeluviranomaisille kahvit keittänyt juuri em. syistä.
Nuoreni ei onneksi ole sentään varsinainen ongelmanuori.
Miten ihmeessä tämän palstan muuten fiksun oloiset ihmiset muuttuvatkin yht´äkkiä lasten kasvatuksesta puhuttaessa väkivallan (koivuniemen herrakin on sitä) puolestapuhujiksi? Olisiko kivaa, jos te tekisitte jotain tyhmää ja teitä joku tulisi nyt kasvattamaan antamalla piiskaa? Lapsilla on ihan samat ihmisoikeudet olla sitä piiskaa saamatta. Jos ajaisit ylinopeutta, saisit vaikka sata raipaniskua sakkojen sijaan. hmmm... säästyisihän siinä rahaa.
mielipiteesi. Uskon että nykyisin yritetään tehdä kaikkia osapuolia *tyydyttäviä ratkaisuja.
Murrosikä oli itselleni vaikea ja pyristellä yritin, purin urheiluun sitten niitä suurimpia paineita, mutta vääriä ratkaisujakin tein.
Ikä on yksi vaikeuttava tekijä nykynuorille kun kokemusta ei vielä ole ja vaateet joka saralla on kovat.
Pärjäile, aikanaan helpottaa ja ole hänelle se aikuinen............
Olen itse saanut oikein piiskaa pienenä noin4--5v tarkkaan en muista, mutta muisten sen että oppi AINA ottamaan huomioot toistenkin mielipiteet. AINA on oppinut neuvottelemaan kaikista asioista. Olen silti päättäväinen puoliani pitävä, mutta kuten sanoin on oppinut huomioimaan muunkin ja toiset ihmiset. Täällä elää muitakin kun vain minä. Päättele siitä onko kuri pahasta.
Olen menestynyt hyvin koulutukseen verrattuna.
Piiskasta huolimatta useimmista kasvoi kunnon kansalaisia. Jos kurilla tarkoitetaan rajoja, niin voihan ne tekojen ikävät seuraukset olla muutakin kuin piiskaa.
Piiskan käytössä on yksi ongelma. Varmaan voi toimiakin, jos lapsi ymmärtää syyn ja seuraukset. Täällähän ei saanut kehoittaa ketään väkivaltaan ja piiska kyllä luokitellaan siihen.
No, onhan sekin ääripää, joka ei mahda mitään sille mahallaan kaupan lattialla makaavalle ja karkkia tahtovalle 4-5 v:lle mitään. Omat lapseni eivät järjestäneet niitä esityksiä, koska se ei tehonnut.
Olen kuullut perheen nuorimmaisen selviytyvän parhaiten kasvatuksesta, kun isompien kanssa ovat vanhemmat jo harjoitelleet ja virheensä tehneet. Itse pääsin kuopuksena vähimmällä, en juurikaan saanut piiskaa, mutta isommat saivat minunkin edestäni.
Moni nuori on paljon yksin kotona. Vanhemmat ovat muualla. Töissä, harrastuksissa tai jotkut voivat olla vaikka ryyppäämässä. Jääkaappikin voi olla tyhjä. Kyllä sellaiset turvattomiksi itsensä tuntevat nuoret varmaan ajautuvat porukoihin, missä kehitellään tihutöitä. Varmaan sellainen kun ei oikein tiedä, missä omat vanhemmat ovat, aiheuttaa samanlaista turvattomuutta kuin väkivalta.
Kiitos, olen tilanteeseeni nähden yllättävän tyytyväinen tällä hetkellä elooni ja olooni. Ihmettelen sitä hiukan itsekin. En ole itsekään täydellinen vanhempi ja tiedän puutteeni. Parit usein täydentävät kasvattajinakin toistensa puutteita. Tarvitsisin pientä ohjausta tai kuria itsekin välillä, kunhan ei väkivaltaa :)
Niiden nuorten kotona on huonosti vihaansa hallitseva vanhempi antamassa mallia. Mitä isot edellä sitä pienet perässä.
puoliväkisin raahaa poikansa jäähalliin lätkä ottelua katsomaan, itse hän sinne sitä tappelua haluaa mennä katsomaan ja siinä smalla pojalle näyttämään"tämä on sitä oikeaa miesten touhua".
Mistäkö kiikastaa, että kiusaamista, väkivaltaa on kouluissa paljon?
Minulla on myös muutama sananen sanottavana aiheeseen. Olen ajatellut paljon tätäkin asiaa.
Koko yhteiskunta on muuttunut arvoiltaan. Suomalaista yhteiskuntaa rakennetaan:
rikkaille ja menestyville
terveille
itsekkäille.
Yhteiskunnassa vallitsee kovat arvot; kaikkien pitää/pitäisi kilpailla keskenään, kaikkien pitäisi vaan kuluttaa ja ostaa koko ajan uutta ja hienompaa.
Köyhät ja köyhät perheet on unohdettu. Päättäjät ovat heidät hylänneet.
Mielestäni yleisellä tasolla inhimillisyys on unohdettu ne pörssikurssithan ovat jotka kiinnostaa.
Kaikki vaikuttaa nuoriin; just tää yhteiskunta, media kaikkinensa, liian suuret koulut ja liian suuret luokat. Kaikille oppilaille isot luokat eivät sovi.
Tässä joitakin ajatuksia jotka ovat minun näkemyksiäni, en kirjoittanut niitä minään totuuksina enkä pyri muuttamaan muiden näkemyksiä jokainen pitäköön omat näkemyksensä, minä pidän omani.
Sanoisin vielä; olen huolestunut yhteiskunnan tilasta ja arvotyhjiöstä.
mutta vain osa.
Pörssiyhtiöt (kuullostaa ahneelta pahalta itsekkältä)tuovat niitä VEROTULOJA joilla sosiaaliturvaamme hoidetaan. Hyvätuloisia ei tarvi kadehtia, koska myös he ja yrityksensä maksavat HYVINÄ AIKOINA paljon veroja, kun nyt on huonot ajat he ovat henkilökohtaisella tasolla tiukalla (pankkien lainansaanti ym.)Henkilöstöä ei saisi lomauttaa saati irtisanoa ja palkka on maksettava sotuineen.Riskit ovat yrittäjillä ihan toista luokkaa kuin palkansaajilla ja kyllä vastuuta kannetaan joka suuntaan. Tuttua yli 30v ajalta....
Olet oikeassa arvomaailman keventymisestä, mutta sitä ei voi missään nimessä yleistää.
Oliko totta vain osa?
No mikä siinä kirjoituksessani sitten oli totta mielestäsi?
Ainakaan minä en kadehdi rikkaita.
Arvomaailma on muuttunut, ei pelkästään keventynyt.
mielipidettäsi, enkä kuulu varakkaisiin ihmisiin, en ole koskaan kuulunutkaan.
Yrittäjiä tunnen sitäkin enemmän (ex-mieheni on heitä isänsä jälkeen poikamme jatkaa)Olin yli 30v naimisissa ja itse muualla työssä, mutta tasan tarkkaan tiedän mistä kirjoitan.
Arvomaailmamme on muuttunut *individualismin rantauduttua agraarikulttuurin jälkeiseen yhteiskuntaan, missä perheyhteys ja sosiaalinen välittäminen on laitostettu mm. vähänkin apua tarvitsevista huolehtivat palkatut henkilöt.
Yksi syy hajallaan olevat perheet joissa on erottu ja kukaan ei kohta tiedä kuka on kenellekin sukua, eikä kunnolla kuuluta mihinkään. Kouluissa luokattomuus lisää tuota tyhjän päällä oloa, hyvät ystävät puuttuvat jne.
SIIS niitä vaikuttavia tekijöitä on leegio yhteen ihmiseen vaikuttaa jonkun mielestä mitätön asia pommin lailla.........
ARVOMAAILMA ON SEKÄ KEVENTYNYT ETTÄ MUUTTUNUT lopullisesti olen varma että tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella tiedämme sen........
Hyvä, että näit kuitenkin jotakin mielipiteissäni.
No, mun vanhempani ovat yrittäjiä. Ja olen nähnyt mitä on kun perheen isä on ns "naimisissa" firman kanssa niitä firman asioita sitten puitiin kotonakin. Sen sijaan minusta ei oltu kiinnostuneita. Se taisi olla vanhemmilleni tärkein asia, se firma...
Olin alottamassa yläasteen kun isästäni tuli kauppias. Ja siihen sitten loppuivat hänen kunnon kesälomansa. Kesälomilla reissasimme paljon ympäri Suomea koko perhe tai olimme minun isovanhempieni kesämökillä. Nämä kesämökillä vietetyt ajat ovat parhaita lapsuusmuistojani.
Ja onhan se hienoa kun niin moni Suomen kaupunki ja moni seutu tuli tutuksi.
Tietenkin se on hieno asia kun on vakavarainen firma joka työllistää ihmisiä. Mutta mielestäni pitäisi olla muutakin elämää.
Itse en ihannoi yrittäjyyttä nostan kyllä hattua niille jotka ovat yrittäjiä ja työllistävät myös muita.
Mutta olen nähnyt myös sen kun vanhemmat eivät ole millään tavoin kiinnostuneita nuorestaan.
On nuoria jotka saattavat häiriköidä kun vanhemmat eivät anna rakkauttaan eivätkä ole kiinnostuneita, se voi vaikuttaa johonkuhun nuoreen niinkin, että tämä on häirikkö.
Itse taas olin hiljainen, itseeni sulkeutunut ja anteeksipyytelevä nuori. Olin hiljainen enkä juurikaan tuonut mielipiteitäni esille, ei minulla juurikaan tainnut olla mielipiteitä.
Tuskin ne olisi vanhempiani kiinnostanutkaan vaikka olisi ollut.
Itse kun olen kolmen nuoren vanhempi minua kiinnostaa jälkikasvumme ja kaikki heidän asiansa ja mielipiteensä. Olen mielestäni hyvin mukana heidän elämässään. Ja he kyllä tietävät, että heidän vanhempansa rakastavat heitä.
He eivät ole koskaan kiusanneet ketään, heillä on hyviä kavereita jotka tiedämme, tiedämme missä ja kenen kanssa ovat ja on tarkat kotiintuloajat. Kaikki pärjäävät koulussa hyvin.
On ehdottoman tärkeää, että me ihmiset jotka ovat nuorten elämässä ovat näistä kiinnostuneita sellaisina kuin nuoret ovat, eikä erinomaisten suoritusten ansiosta tai menevien harrastusten takia yms. vaan ihan heidän itsejensä takia.
Tiedän omakohtaisesti millaista on kun ei olla kiinnostuneita millään tavoin.