Eilen tv:ssä mainittiin ongelmat, jotka kohtaavat avopareja, eron tai kuoleman sattuessa. Pahimmassa tapauksessa kuolleen avopuolison perilliset heittävät jäljelle jääneen ovesta ja pitävät koko irtaimiston asunnosta puhumattakaan.
Itse kuulun siihen ikäpolveen, joka ei nuoruudessaan avoliitosta ollut kuullutkaan. Jos joku eli "susiparina" sai koko yhteisön epäluulot päälleen.
Siksi en ole oikein tajunnut, miksi avoliitot ovat niin yleistyneet, vaikka laki ei niitä ole mitenkään tuntenut tähän saakka. Verotus on jollakin lailla kai herännyt avoperheiden verottamisessa, mutten tiedä miten.
Koska suuri osa lapsista nykyisin syntyy avoliitossa, he lain edessä ovat avioliiton ulkopuolella syntyneitä, eli aviottomia lapsia.
Miten heidän asemansa eroaa aviolapsista?
Tv:n haastateltava sanoi painokkaasti, että jos on pysyvän liiton solminut, se pitää virallistaa monien vaikeuksien välttämiseksi.
Mikä on kokemuksen antama tieto?
Itse kuulun siihen ikäpolveen, joka ei nuoruudessaan avoliitosta ollut kuullutkaan. Jos joku eli "susiparina" sai koko yhteisön epäluulot päälleen.
Siksi en ole oikein tajunnut, miksi avoliitot ovat niin yleistyneet, vaikka laki ei niitä ole mitenkään tuntenut tähän saakka. Verotus on jollakin lailla kai herännyt avoperheiden verottamisessa, mutten tiedä miten.
Koska suuri osa lapsista nykyisin syntyy avoliitossa, he lain edessä ovat avioliiton ulkopuolella syntyneitä, eli aviottomia lapsia.
Miten heidän asemansa eroaa aviolapsista?
Tv:n haastateltava sanoi painokkaasti, että jos on pysyvän liiton solminut, se pitää virallistaa monien vaikeuksien välttämiseksi.
Mikä on kokemuksen antama tieto?
Vastaukset 4
Vanhimmat
lainsuojaton kuin awioliitossa olewa tjn
samoin woi perilliset waatia osaansa toisen awiopuolison kuollessa
mutta awoliitossa ei ole mitään osuutta ellei ole niinkuin awioliitossakin keskinäistä testamenttiä tjn
se että awoliitossa ei ole perimisoikeutta awokkiin :=)
taaskin yritetään työllistää lakimiähiä lisää :=)
ja sinne se omaisuus katoaa :=)
lapset owat aina wahwoilla siis awopuolisoiden
mihin tarwii papin aamenta?
en usko että kuulen sen kun se sanoo->
mullasta olet tullut ja mullaksi olet taas tuleman tjn
kokemuksen antama tieto on se että awokki waati enemmän ja lakimiäs ystäwä ihmetteli että miksi annan puolet isompituloisena :=)
Aloitetaan lapsista; on ihan se ja sama, onko lapsi syntynyt avio- vai avoliitossa. Hänen asemansa on periaatteessa sama. Eli vahva.
Ja kun puhutaan laista, laki on heikomman puolella. Jos lapsi saa alkunsa yhden illan suhteesta tai vaikka syrjähypystä, nainen voi vaatia miestä verikokeeseen > lapsen isyyden selvittäminen ja tunnustaminen antaa lapselle samat oikeudet isänsä jäämistöön kuin tämän avioliitossa syntyneillä lapsilla. Testamentilla tähän voi tehdä muutoksia, mutta siitä huolimatta lakiosan saa jokainen siihen oikeutettu ja sitä vaativa.
Kun avoparin yhteinen tai jomman kumman lapsi asuu samassa taloudessa avoparin kanssa, ei verotus tai mikään muukaan rahaan liittyvä asia erota tilannetta avioliitosta. Paitsi erotilanteessa tai jomman kumman avopuolison kuollessa. Mutta silloinkin asia on voitu hoitaa kuntoon ennalta esim. hallintaoikeustestamentilla tai ostamalla omaisuus puoliksi kummankin nimiin.
Ja ihan vain kuriositeettina; vaikka olisi naimisissa, voi avioehdolla tehdä toisen puolison aseman kovin tukalaksi erossa tai varakkaamman kuollessa. Toki laki kohtuullistaa, mutta... erotilanteessa varakkaampi voi maksaa tasingon vaikkapa museoautoina tai arvotauluina.
Avoliitto on vieläkin kummallisessa asemassa. Viitisentoista vuotta sitten, valtiolla joissain asioissa avoliittoa ei huomioitu tietyissä virka-jutuissa. Käytännössä oli pakko mennä maistraattiin, saadakseen saman kohtelun kuin muutkin joissain tapauksissa.
Hullunkurista, avoliitto oli jo silloin ihan virallinen parisuhde muutoin. Jotenkin oletan kirkolla olevan sormensa pelissä näissä asioissa.
Näin ohimennen po. telkkariohjelman. Se lähestyi asiaa varsin perinteisist ja kirkollisista näkökulmista. Siviilivihkiminen vastaa lain mukaan täysin kirkkonaintia. Sitä ei mainittu, puhuttiin naimisiin menemisestä, ei siviilivihkimisestä laisinkaan.
Lopussa oli virkamiehen suusta kehotus mennä naimisiin. Avoliitossa on nykyäänkin mahdollista samoihin oikeuksiin kuin rekisteröidyissä liitoissa. Pitää olla kirjallinen sopimus omistussuhteista sekä etenkin testamentit. Näitä ei edes mainittu.
Rintaperillisen asema on aina vahva, siihen ei tarvita kuin, että on olemassa tunnustetut vanhemmat. Jos isää ei tiedetä, asia on sitä
myöten selvä. Äiti on aina tiedossa.
Po. ohjelma vaikutti olevan osa kirkon meneillään olevaa propaganda-kampanjaa. Hyvä kuitenkin, että asia otettiin esille. Avoliitosta ei jaeta riittävästi informaatiota, se kai ei oikein kuulu kenellekään. Kirkko kyllä mainostaa itseään kaikin tavoin. Asia ei minua kylläkään haittaa, mutta Jungerin aikana YLE:ssa olen ollut havaitsevinani vvarsin runsasta uskonnollisten asioiden käsittelyn lisääntymistä. Tänäänkin aamuteeveessä oli jokin lähetystyöntekijä sekä jokin aihe, missä oli piispa ja muita selittämässä jotain kirkon juttuja.
Niin, siis luterilaista propagandaa, muista uskontokunnista tai uskonnottomista ei juurikaan puhuta.
Eikä siis avoliitostakaan asiallisesti, kuin kielteisellä asenteella. En huomannut, että ohjelmassa olisi puhuttu mistään valtiovallan suunnitelmista mainittujen epäkohtien korjaamiseksi. Kyseessähän on selkeästi lainsäädännöllinen eriarvoisuus erilaisten, kuitenkin samanarvoisten perhesuhteiden välillä. Siis ainoa neuvo oli mennä naimisiin....
=DW=
oikeita asioita. Onneksi emme enää elä yhteiskunnassa jossa jonkun kirkon edustajan muka siunaama liitto on ainoa oikea. Olkoonkin, että itse olen ollut papin siunaamassa liitossa yli neljäkymmentä vuotta, niin en missään nimessä tuomitse nykymenoa...ei rakkauteen pappeja tarvita. Avoliitot ovat nykyisin jo niin yleisiä ja mikä tärkeintä, kahden ihmisen keskenään päättämiä, mikä suuresti poikkeaa vanhakantaisen agraariyhteiskunnan moraaleista, ja hyvä niin.