..Ensimmäisen kerran vammaiseen ihmiseen.
Hän avarsi silmäni.
Aiemmin en osannut suhtautua.
En ymmärtänyt.
Mutta nyt tiedän, että me olemme samanlaisia. Anteeksi, että olin ennakkoluuloinen.
Olin vain kovin peloissani, jos vahingossa loukkaan tai olen epäkohtelias.
Olen niin onnellinen siitä, että olet osa elämääni.
Rikastuin sinun tapaamisestasi, enemmän kuin kenenkään ei-vammaisen tapaamisesta koskaan.
Kiitos.
Hän avarsi silmäni.
Aiemmin en osannut suhtautua.
En ymmärtänyt.
Mutta nyt tiedän, että me olemme samanlaisia. Anteeksi, että olin ennakkoluuloinen.
Olin vain kovin peloissani, jos vahingossa loukkaan tai olen epäkohtelias.
Olen niin onnellinen siitä, että olet osa elämääni.
Rikastuin sinun tapaamisestasi, enemmän kuin kenenkään ei-vammaisen tapaamisesta koskaan.
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Charlotta,
kuvauksesi oli kovin kaunis. Taisit huomata, että stereotyyppinen ajattelu romuttuu parhaiten oman kokemuksen kautta. Erilaisuus on pelottavaa, mutta kuvaamasi on totta: me kaikki olemme samanlaisia. Me kaikki kuulumme lajiin nimeltä homo sapiens sapiens ja meillä kaikilla on tasavertainen ihmisarvo.
Ihmettelen kuitenkin sitä, miksi elämääsi on rikastanut juri ystäväsi vammaisuus - eikä hänen ihana persoonallisuutensa... Haluaisitko kirkastaa tätä näkökulmaasi?
että vammaisuus on osaltaan vaikuttanut siihen persoonan kehittymiseen...?
Että rakastaa toista vamman takia, sekä siitä huolimatta?