Aika rientää, sanotaan.
Joskus tuntuu siltä, että ei millään tahdo pysyä kyydissä mukana.
Päivät pitenevät. Joulusta on vasta kolmisen viikkoa ja päivä on jo noin 40 minuuttia pitempi, kuin joulun aikaan.
Tänään uutisoitiin Utsjoelta, että aurinko näyttäytyy taas sielläkin kaamoksen jälkeen.
Ajan riennon voi nähdä ja kuulla uutisvirrastakin.
Sotia, terroritekoja, rikoksia, murhia ja suuria taloudellisia väärinkäytöksiä. Siinä lyhyesti uutisotsikoiden avainsanat.
Pienen ihmisen on lähes mahdotonta pysyä mukana tässä myllerryksessä.
Elämä on monimutkaistunut ja mutkistuu yhä edelleen. Eduskunta säätää lakeja liukuhihnalta joko lähtien maan omista lähtökohdista tai sitten EU:n vaatimuksesta.
Meillä alkaa olla jo niin paljon erilaisia lakeja, asetuksia ja määräyksiä, että tavallinen tallaaja tarvitse lakimiestä, selviytyäkseen elämässä kunnialla.
Se EU onkin aika epeli. Sieltä tulee isopalkkaisten virkailijoiden tehtailemia direktiiviä (paskasana)solkenaan, joista täytyy säätää lait jäsenmaissa.
Niitä tulee sitä tahtia, että ihmetellä täytyy, miten eduskunta voi lomailla näin keskitalvellakin viikkotolkulla.
Mutta jospa ne kansanedustajien työt ovat niin raskaita, että ne vaativat pitkät lomat?!
Ajan rientoon kuuluu sekin asia, näin ikäihmisen kantilta katsottuna, että meillä ei enää riitä vain eläkeläisten viihdetoiminta. Sitähän ovat tarjonneet puolueiden kainaloihin perustetut eläkeläisjärjestöt. Eläkeläisten edunvalvonta on jäänyt juhlapuhetasolle.
Nyt on mitta täysi ja onneksi on löytynyt riittävän arvovaltainen ja pätevä nainen, joka on ryhtynyt sanoista tekoihin ja tarmokkuudellaan aikaan saanut uuden senioreiden etujärjestön.
Toivotaan menestystä uudelle Senioriliitolle ja sen puuhanaiselle.
Talven selkä on taittumassa.
Ajan rientoon ja ajan tietoon perustuen, ennustettiin ennen vanhaan kesän säitä talven säiden perusteella.
Esim. tammikuun säästä ennustettiin tulevan heinäkuun sää, lukuun ottamatta tietty lämpötiloja.
Mitä tästä meneillään olevasta tammikuun säästä voisi ennustaa?
Jos haluaa ennustaa varman päälle, niin sanotaan näin. Heinäkuun sää tulee olemaan vaihteleva. Välillä paistaa ja taas välillä sataa..
Joskus tuntuu siltä, että ei millään tahdo pysyä kyydissä mukana.
Päivät pitenevät. Joulusta on vasta kolmisen viikkoa ja päivä on jo noin 40 minuuttia pitempi, kuin joulun aikaan.
Tänään uutisoitiin Utsjoelta, että aurinko näyttäytyy taas sielläkin kaamoksen jälkeen.
Ajan riennon voi nähdä ja kuulla uutisvirrastakin.
Sotia, terroritekoja, rikoksia, murhia ja suuria taloudellisia väärinkäytöksiä. Siinä lyhyesti uutisotsikoiden avainsanat.
Pienen ihmisen on lähes mahdotonta pysyä mukana tässä myllerryksessä.
Elämä on monimutkaistunut ja mutkistuu yhä edelleen. Eduskunta säätää lakeja liukuhihnalta joko lähtien maan omista lähtökohdista tai sitten EU:n vaatimuksesta.
Meillä alkaa olla jo niin paljon erilaisia lakeja, asetuksia ja määräyksiä, että tavallinen tallaaja tarvitse lakimiestä, selviytyäkseen elämässä kunnialla.
Se EU onkin aika epeli. Sieltä tulee isopalkkaisten virkailijoiden tehtailemia direktiiviä (paskasana)solkenaan, joista täytyy säätää lait jäsenmaissa.
Niitä tulee sitä tahtia, että ihmetellä täytyy, miten eduskunta voi lomailla näin keskitalvellakin viikkotolkulla.
Mutta jospa ne kansanedustajien työt ovat niin raskaita, että ne vaativat pitkät lomat?!
Ajan rientoon kuuluu sekin asia, näin ikäihmisen kantilta katsottuna, että meillä ei enää riitä vain eläkeläisten viihdetoiminta. Sitähän ovat tarjonneet puolueiden kainaloihin perustetut eläkeläisjärjestöt. Eläkeläisten edunvalvonta on jäänyt juhlapuhetasolle.
Nyt on mitta täysi ja onneksi on löytynyt riittävän arvovaltainen ja pätevä nainen, joka on ryhtynyt sanoista tekoihin ja tarmokkuudellaan aikaan saanut uuden senioreiden etujärjestön.
Toivotaan menestystä uudelle Senioriliitolle ja sen puuhanaiselle.
Talven selkä on taittumassa.
Ajan rientoon ja ajan tietoon perustuen, ennustettiin ennen vanhaan kesän säitä talven säiden perusteella.
Esim. tammikuun säästä ennustettiin tulevan heinäkuun sää, lukuun ottamatta tietty lämpötiloja.
Mitä tästä meneillään olevasta tammikuun säästä voisi ennustaa?
Jos haluaa ennustaa varman päälle, niin sanotaan näin. Heinäkuun sää tulee olemaan vaihteleva. Välillä paistaa ja taas välillä sataa..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika rientää ,ja uutisvirta pitää huolen , ettemme pääse ummistamaan korviamme maailmanmelskeeltä. Virtaava vesi on merkinnyt muinoin pääsyä muuhun maailmaan, emme ole ennenkään olleet yksin saarekkeellamme, maailma on muokannut meitä, ehkä mekin maailmaa. Lastu ylävirralta merkitsi muinoin uhkaa.
Joki on kautta historian merkinnyt elämänehtoa ihmisille. Meilläkin jo runsas jokisanasto viittaa tiiviistä suhteesta virtaavaan veteen : eno, köngäs, niva, kymi, vuo, suvanto… Runoilijat käyttävät sitä elämän symbolina, iskelmien haikeat virran partaalla istujat ovat ikivanhaa perua. Raamattu kuvaa paratiisin kristallivirtaa, jonka äärellä lammas ja leijona laiduntavat sovussa, hedelmäpuut kuvastuvat veteen. Maailmanrauha voisi olla se paratiisimainen olotila, mutta nyt se tuntuu olevan kauempana kuin koskaan.
Joki on tuonut kalaa, tukkeja uitettu, se on pyörittänyt viljamyllyjä, sahoja , ruukkeja ja sähkövoimaa. Onnettomat ovat syöksyneet kalliolta sinne kuolemaan. Sellaisena joki elää suomalaisessa kirjallisuudessa ja vanhoissa filmeissä.
Nytkin joki on monen kaupungin sydänväylä, keräten elämää rannoilleen. Erämaajoet kutsuvat vaeltamaan ja kalastamaan. Paljon vanhaa hyvää on kuitenkin mennyt ikuisiksi ajoiksi. Ajan rientoa ei voi pysäyttää, aika muuttaa meitä kuin joen vesi uomaansa ja veden liike kiviä.
Me tänne kirjoittajat hipaisemme hiukan toisiamme ajan virrassa, toivottavasti emme kolhi toisiamme.
Ajan virta, hiekka tiimalasissa, veden virtaaminen,
kaksi viimeksi mainittua tekevät konkreettiseksi tuon ensimmäisen.
"Et voi astua kahta kertaa samaan virtaan" kuvaa
kaiken jokahetkistä muuttumista.
Mitkä ovat elämäsi rakkaimmat joet?
Missä olet kokenut onnellisimmat hetket elämässäsi?
Minulle Seinä- ja Seine-joki.
Lapsuuden lukuisat uinnit edellisessä ja nuoruuden jokiristeilyt iltavalaistulla Seine-joella.
ajan virrasta,ja joesta.meillä täällä Raumalla on meidän ikioma kanaalimme. Sen partaalla kasvoimme,talvisin luistelimme,kesäisin pudottiin veteen, kun urheilimme putouksella, maattiin mahallamme kivetyksellä ja katseltiin piisameita ja vesirottia,hypittiin toisten veneisiin, johon ei ollut lupaa. Kun piiri vähän kasvoi,saatiin mennä meren rantaan ja se olikin asia erikseen.
Mitkä ne virrat ovatkaan siinä "Maa ponteva Pohjolan äärillä on... "
Nämäkö : Oulu Siika Pyhä Kala Lesti Perho Ähtävä Lapua Kyrö...mutta näitä on vain 9.
on yläjuoksullaan tuon niminen,
laskee sitten Kyrönjokeen lähempänä merta.
JOKI
Se joki. Muutaman metrin levyinen uoma täynnä tummana virtaavaa vettä. Ei siitä sentään hyppäämällä kuivana yli selviäisi. Tuolla alempana parissakin kohtaa kiviä pitkin ja ylempänä keskellä pieni saareke parin kilometrin päässä. Siellä selviäisi loikkimalla tai sitten tietä pitkin, autolla vaikka niin kuin minä tänään. Silloin lapsena vain ei ollut tietä tänne, sillasta puhumattakaan. Ei sitä tietä vielä silloinkaan, kun siskontyttären matka päättyi tämän joen rantaan. Olisi pitänyt päästä kirkolle sairaalaan mutta yön aikana lähteneet jäät tekivät ylityksen mahdottomaksi. Silloin vielä tulvakin. Viisi vuosikymmentä sitten, silloin oli ylittänyt Helsingin Sanomien julkaisukynnyksen. Itse näin tulva-alueen rajan kävellessäni tänne joelle. Vesijättömaalla liian tiheästi kasvavat koivunruipelot ja ruohikon keskellä suomuuraimen reheviä mättäitä, kevättulvien käyntikortti.
Sama joki. Silloin lapsena se oli tuntunut suurelta. Sen takana oli kirkko ihan näkymättömissä. Niin kuin Helsinki tai Ameriikka tai isi. Sanoivat, että isi on sodassa, vaikkei se sodassa ollut. Rovaniemellä nostomiehenä se oli, muttei se tullut kotiin, vaikka minä huusin. Ja se joki oli niin suuri, ettei sen yli jaksanut heittää edes kiveä.
Ja joen takana asuivat karhu ja susi ja ne molemmat söivät pieniä lapsia, siksi minä en saanut mennä joelle ja siihen olisi voinut vaikka hukkua. Vaikkei kukaan kertonut, mitä se hukkuminen oikein oli.
Sitten kerran minä eksyin sinne joen rantaan. Kenenkään huomaamatta minä sinne taapersin, en tiedä miksi. Yht´ äkkiä minä huomasin, ettei kotia näy. Ja minä muistin sen karhun ja suden ja se vesi siinä joessa oli niin mustaa, että minä pelkäsin sitä yhtä paljon kuin karhua ja sutta. Ja minä huusin isiä, mutta isi ei tullut. Ja sitten vanhemmat sisareni löysivät minut takertuneena pajupensaaseen. Jälkeen päin he kertoivat, että heidän oli ollut pakko vääntää minun sormeni yksi kerrallaan siitä pajusta irti.
Toisen kerran minä koin sen joen isin kanssa, silloin vain en ymmärtänyt miksi isi otti mukaansa sahan, kirveen, viikatteen ja sen pitkän raudan, jolla se oli iskenyt reikiä maahan ja laittanut niihin sitten sellaisia teräväkärkisiä puita. Mutta nyt isi otti ne esineet veneeseen ja minä sain istua siinä isin kanssa. Ja isi souti yhden vajan luokse ja laittoi ne tavarat sinne vajan alle piiloon. Ihan pian me lähdettiin kotoa pois ja äiti sanoi että evakkoon, vaikka minä en halunnut lähteä.
Kun viisitoista vuotta myöhemmin kävin siellä, se joki oli tuollainen kapea uoma ja kotimökin suuret ikkunat olivat kummasti kutistuneet niihin seiniin sopiviksi. Ja kirkko oli muuttanut paljon lähemmäksi kotitaloa. Eikä Helsinki ollut enää yhtä kaukana kuin Ameriikka. Isi oli tullut kotiin mutta vain hetkeksi. Uusi äiti oli vihainen minulle heitettyäni oman ruusuni sinne arkun päälle.
Ihmeen rauhallista on purjehtia elämän virran loppupäässä, missä ikuisuuden ranta jo häämöttää. Sitä puoliksi astuu ulos itsestään katsoen tätä maailmaa ulkopuolisen silmin. Tänne ovat jäämässä kosket ja kuohut. Vähän surullisin mielin tämä matka tulee päättymään. Itseä helpottaa, mutta uusille, tänne jääville maan lapsille ei hyvää ennustetta ole näköpiirissä.
90-luvun alkumetreillä elämäni oli todella yhtä vuoristoraa tunnelmineen. Lapset lensivät opiskelujensa jälkeen maailman tuuliin, siippa oli siirtynyt tuonpuoleisiin.
Elon taival näytti olevan paksussa usvassa. Olin todella päämäärätön kulkija, odotin vain mitä seuraavaksi tapahtuu ennen muutaman vuoden kuluttua tapahtuvaa eläkkeelle siirtymistä.
Siihen saumaan sain ystävältäni kirjan, Paolo Coelho, Pyhiinvaellus, saatetekstein "Minut kilvoittelemaan auta täällä oikea kilvoitus...".
Luin kirjan, tulin vakuuttuneeksi matkani jatkuu.
-93 kesällä lähdin parin työkaverin kanssa melontaretkelle Ruunaankoskelle.Kaikilla oli vaikeuksia elämässä. Kanootissa miltei virran vietävänä tajusin, jokainen pitää oman elämänsä peräsintä niin se on tehtävä minunkin. Vettä tuli niskaan, maisemat olivat mahtavia, reilu viikko matkalla vierähti.
Ei nyt aivan näin hurjia kokemuksia ollut, kuten linkki osoittaa, silmät tosin avautuivat elämä on tässä ja nyt:
http://personal.inet.fi/palvelu/loma-lieksa/koskiretket/index.htm
Paluumatkalla rentouduimme Paimentytön tuvassa Tuupovaaralla:
http://www.kolumbus.fi/paimentytontupa/esittely.htm
Meille matkaajille reissun anti kovin vaiherikkaana antoi puhtia tuleville päiville. Melontaretki poisti hämäryyden elämän suunnasta, elon matka jatkuu....
Kun joskus olen alamaissa, silloin kuuntelen Pankakoskea, sävelmän ryöhyt antavat päiviin uutta puhtia:
http://www.youtube.com/watch?v=Qx50PSiG828
ihmisen kuvitelmaa,
ihminen on kehittänyt laitteita olemattoman mittaamiseen: tiimalasi, kello...
Suora aikakäsitys tarkoitta aikaa, joka kulkee tasaisesti eteenpäin, koskaan palaamatta takaisin. Tätä edustaa kreikkalaisen Herakleitoksen "panta rhei", kaikki vistaa, ei ole mitään pysyvää, vaan alati muuttuvaa palaamatta takaisin.
Buddhan opissa on : " Mies ei voi astua kahta kertaa samaan virtaan, sillä virta ei ole sama eikä mieskään ole sama."
Raamatun käsityksiä elämänkierrosta:
Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen, ei ole mitään uutta auringon alla.
kello
eivät ole ainoita mittareita
esim. ihmisen iän tai terveyden suhteen.
On olemassa nuoria 70 vuotiiaita ja vanhoja 50 vuotiaita.
Ramoonan kommentin viimeiseen kappaleeseen on helppo yhtyä.
Historiasta tunnettu ennustaja, 1600-luvulla elänyt Nostradamus ennusti tulevia samalla periaatteella.
Hänen ennustusmenetelmänsä perustui syklisyyteen ts. siihen, että historia toistaa itseään sykleissä.
Esimerkiksi taloushistoriasta voidaan todeta, että taloudelliset nousut ja laskut seuravat toisiaan sykleissä.
Näin ollen, ei tarvitse omata Nostradamuksen ennustuslahjoja, kun voi sanoa, että nyt elettävää taloudellista taantumaa seuraa jälleen taloudellinen nousukausi.
Lohdullista, eikö totta?
Tällaisen tavallisen tallaajan pää menee pyörälle, jos rupeaa pohtimaan aikaa käsitteenä.
Ihmiset liikkuvat hetkessä mannerten yli tai poikki. Aikavyöhykkeeltä toiselle siirtyvä palaa (kalenterin ja kellon) ajassa taaksepäin. Vuodenvaihteessa voi lentäen palata vaikka edelliseen vuoteen. Silti matkaaja vanhenee niiden tuntien verran, mitä paluu kesti!
Sama mihin suuntaan liikkuu, ajassa eteenpäin tai taaksepäin. Ei siinä ikä pitene eikä lyhyne. Tai sitten pitäisi ylittää valonnopeus. Siihen emme vielä kykene. Sanoisinko: Onneksi!
yllättivät kaikki syvyydellään:
konkursseja, takausten kautta velkaantumisia, itsemurhia, asuntojen hintojen (ensimmäisen kerran historiassa) romahtamisia...
Se oli jotain ennenkokemattoman karmeata aikaa.
Suomessa siihen tarvittiin laman lisäksi tietty presidentti aikaansaamaan kaiken tuon, näin sanoi
monien muiden muassa esim. Claes Andersson eräässä TV-esiintymisessään.
Eli kaikki ei ole vain historian itsensä toistamista.
toinen kaksosista, Hupu, lähtee avaruusmatkalle ja Tupu jää kotiin, palatessaan Hupu on nuorempi,
sillä avaruusaluksessa aika kuluu hitaammin...
jne...enpä nyt ehdi kirjoitella ...
Hyvää illan jatkoa!
Muutos ei tule, jos odotamme jotain muuta ihmistä tai jotain muuta aikaa. Me olemme niitä, joita olemme odottaneet. Me olemme muutos, jota etsimme.
Barack Obama