Kerta se on ensimmäinen.
Lopussa seison oviaukossa ja jätän suudelman ovenkarmiin,
ikään kuin koira reviirillään.
Se on
toiselta nimeltä koti, tutut korttelinvälit, ikkunat ja verhot,
kirkkaus.
Keksin usein teennäisiä selityksiä sille että uskon kaikenlaiseen,
että näkisin seinien läpi,
lävitse ihon ajatuksien surinaan.
Minusta idea on hieno kuin trombi autiomaassa.
Vedessä kelluva roska
olikin kai silmääsi tuulen puhaltama itku.
Lopussa seison oviaukossa ja jätän suudelman ovenkarmiin,
ikään kuin koira reviirillään.
Se on
toiselta nimeltä koti, tutut korttelinvälit, ikkunat ja verhot,
kirkkaus.
Keksin usein teennäisiä selityksiä sille että uskon kaikenlaiseen,
että näkisin seinien läpi,
lävitse ihon ajatuksien surinaan.
Minusta idea on hieno kuin trombi autiomaassa.
Vedessä kelluva roska
olikin kai silmääsi tuulen puhaltama itku.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tässä oli niin hauskoja juttuja!
"Lopussa seison oviaukossa ja jätän suudelman ovenkarmiin,
ikään kuin koira reviirillään"
Tää oli niistä paras!
Mä tykkäsin, kovasti.
mulla olikin aika vapautunut tunnelma :)
(yölentäjä)
Ihanan kirpeää!
takasin, kun ykskaks muistin, että Sultakin oli
pitkästä aikaa runo.
Mitä haluat että sanon ?
No, sanon että viehätyin tuosta mistä Mantakin.
Mutta, mutta. Kyllä toi trombi autiomaassa ja
tuulen puhaltama itkukin osui ja uppos.
Mamma tykkää kyllä koko runostakin, tiedä se.
Ai puolelta?
Sun ei tarvitse sanoa mitään. Joskus musta tuntuu että kaikki on jo sanottu, ja loput on taidetta ja pääsylippuja nihkeissä käsissä :)
"mammaa morottaa ja pyytää katselemaan oikeaa trombia allek. galluriassa"
ollu lähinnä viime aikoina, jos lienen sitä ollu
ainakin mut nyt enämpi kuiteski ainakin runojen
suhteen.
Rakkaus on niin hiivatin vaikia asia, ettei siitä
tahdo syntyä nyt ei sitten yhtikäs mitään.
mun täytyy nyt olla vähän vastaan tuota väitettä että rakkaus olisi vaikea asia: se on hyvin yksinkertainen ilmiö kaikessa selittämättömässä monimutkaisuudessaan. Jotenkin vain vuosien myötä rakastaa yhä enemmän kaikkea sitä mikä ei liity suoraan mitenkään kahden ihmisen yhteiseen unihorrokseen. Sanana 'rakkaus' on ikään kuin laajentuva käsite. Ja pahoin pelkään, että se on tämän telluksen kokoinen kirjainyhdistelmä. Kun sitten lopulta (luultavsti) käsitän miten valtavat mittasuhteet tämä sana sisältää, niin mitä ihmettä mä sitten teen?
:)
- jatkan vatkaamista -
näitä runoja olenkin jo ikävöinyt..
"Vedessä kelluva roska olikin kai silmääsi tuulen puhaltama itku"
Sinä osaat sanoa niin hienosti
kerppuli
Elia Kazanin Viettelysten vaunu on sen verran ahdistava leffa, että on parempi surffata tällaisilla laineilla :)
Ai että pakkasta on... ja paljon! :o
.. tällainen ajatus vaihtoon sinulle. :)
Elämä on arvokas itsessään
iloineen, suruineen, hyvä
ystävyys, se mikä jää
kun ihmisille ikää karttuu
hyvää ei kannata hukata
kun ei tiedä milloinkaan
onko toista mahdollisuutta
ihmiselle edes olemassa
Maailma, elämä ja rakkaus on jo täynnä - on vain avattava silmät valon tulvia
:)
.. eipä tarvitse allekirjoitaa, kunhan kirjoitat. :D