Olen yläaste ikäinen tyttö...
Omien hillittömien laihdutus ajanjaksojen, yli pirteyden ja masennuksen välissä elämä sai kärsiä...
Joudun terveydenhoitajalle koska pari opettajaa kertoivat liiallisesta laihduttamisesta...
Terkka laitto mut tarkkailuun ja sanoi että olen masentunut.Se ei ollut yllätys, koska koulussa esitin todella iloista ja tollee ja oikeasti olin aivan toisenlainen...
En jaksanut enään hyvin kaikkea ja kaikki meni niin raskaaksi...
Terkka juuri pari päivää sitten sai musta esiin pienen palan tuskaa ja sen jälkee kysyi voisinko mennä terapiaan...Eka kieltäydyin mutta terkka sanoi että mutsille ei kerrota eli menin...
Terkka kysyi haluanko mennä yksin kallonkutistajalle vai haluanko terkan mukaan ja sanoin että terkka tulis mukaan...
Toivon että en saa paniikkikohtausta, koska ne on tosi inhottavii...
Kertokaa onko monilla samoja juttuja kun mulla ja minkalaista terapiassa on??
Kiitän ja arvostan kyllä terkkaani kaikesta mitä hän tehny mun vuoksi...
Omien hillittömien laihdutus ajanjaksojen, yli pirteyden ja masennuksen välissä elämä sai kärsiä...
Joudun terveydenhoitajalle koska pari opettajaa kertoivat liiallisesta laihduttamisesta...
Terkka laitto mut tarkkailuun ja sanoi että olen masentunut.Se ei ollut yllätys, koska koulussa esitin todella iloista ja tollee ja oikeasti olin aivan toisenlainen...
En jaksanut enään hyvin kaikkea ja kaikki meni niin raskaaksi...
Terkka juuri pari päivää sitten sai musta esiin pienen palan tuskaa ja sen jälkee kysyi voisinko mennä terapiaan...Eka kieltäydyin mutta terkka sanoi että mutsille ei kerrota eli menin...
Terkka kysyi haluanko mennä yksin kallonkutistajalle vai haluanko terkan mukaan ja sanoin että terkka tulis mukaan...
Toivon että en saa paniikkikohtausta, koska ne on tosi inhottavii...
Kertokaa onko monilla samoja juttuja kun mulla ja minkalaista terapiassa on??
Kiitän ja arvostan kyllä terkkaani kaikesta mitä hän tehny mun vuoksi...
Vastaukset 7
Vanhimmat
moni on saanut terapiast apua.
Moni ystäväni ja sukulaiseni.
Se tekis kuulemma kaikille hyvää.
jos jaksat aatella, että keskenkasvusen laihduttamisessa ei oo järkee...niinkuin ei ookkaan...joutusit teholle lopulta ehkä. Elikkä joudut järkeileen että kuihduttaminen johtaisi samaan tilaan kuin alikehittyneiden olojen nälkäiset on, ja tajuat sen, ja sitten kun kaikki terapiassa pyrkii samaan suuntaan niin hyvä tulee, tsemppiä!
Terapiassa ei tehdä mitään outoa. Keskustellaan vaan ihmisten kaa ja puretaan paineita sosiaalisesti. Hyvää tekee jos terapeutti ei ole täysi paskapää (kuten minun ensimmäinen terapeutti kun olin itse masentunut).
!!!VAROITUKSEN SANA!!!
Älä kerro koskaan kenellekään, että käyt kallonkutistajalla tai käytät masennuslääkkeitä tjsp. Itse menetin kaikki ystäväni kun kuulivat että olin ollut mielisairaalassa. ;(
Kaverini ovat tukeneet mua, mutta eivät usko mun ongelmiin, koska olen niille aina iloinen...
En kerro sen takia äidilleni koska äiti on sairas ja en halua aiheuttaa huolia hänelle...
On onni jos pystyn olemaan niinkuin muut...:)
Kiitti vastauksista...
Itsekin käyn psykologin kanssa juttelemassa, se on ihan mukavaa, kun voi kertoa ihan kaiken. Niinkun tuossa joku kirjoittikin niin pitää varoa kenelle kertoo terapiasta, ihmiset eivät välttämättä suhtaudu siihen aina kovin hyvin. Mutta en usko että se, joka jättää terapian takia toisen yksin, on mikään ystävä edes ollutkaan.. tsemppiä terapiaan. Se on ihan mukavaa jos on mukava psykologi ja pääset oikeasti sanomaan sen mikä kaihertaa mieltä. turhaa siellä on käydä jos ei puhu mitään. keskustelut on luottamuksellisia joten voit kyllä kertoa kaiken.
Minusta on kyseenalaista, että vanhemmille ei kerrota noin tärkeästä asiasta... Olet alaikäinenkin. En syytä sinua, vaan lähinnä tätä koko nykyajan "vanhemmille ei kerrota, että Liisa 15v teki abortin / sairastaa bulimiaa / on vakavasti masentunut" -meininkiä.
Kerrothan sentään sitten, kun terapia on päässyt jokseenkin käyntiin... Sinun on varmaan helpompi päästä "alkuun" salailemalla, mutta eiköhän tuosta pitemmän päälle ole vaan haittaa. En tiedä millainen mutsisi on, mutta yleensä äideillä on tapana auttaa / herätä, jos vaan saavat tietää, että heidän lapsellaan on ongelma.
Lisään vielä, että se on kyllä ihan ok, että psykologille jutellaan luottamuksellisia asioita. Ei niistä tarvitse eteenpäin kertoa, elleivät ne sitten ole aivan elämää mullistavan suuria.
Mutta siis vanhempien / vanhemman olisi oikeutettua tietää, että lapsi käy terapiassa. Jos äitisi mielestä siinä on joku ongelma, niin pyydä psykologia puhumaan järkeä.