minä olen nyt jo jonkun aikaa naureskellut ja itkua niellyt lukiessani kaikkea sitä mitä on alkuperäisiin teksteihini vastattu. ensinnäkin. kuka on niin kiero että tänne laittaa jotain tekstejä jos ei itse niitä aidosti läpi käy. eli minua henkilökohtaisesti loukkaa se että en voi oikeasti olla tekemässä tällaista päätöstä ja että minun on oltava vain mielikuvitusta. mistä lähtien adoptioon anto on ollut vain päihdeongelmaisten "pikku tyttöjen" oikeus?!? että minun on oltava päästäni vialla oleva hermoraunio että edes mietin kolmannen lapseni adoptioon antoa. viimeinen tikki oli se että joku kehtaa täällä väittää etten ole sopiva vanhemmaksi kahdelle muulle lapselleni koska annan kolmannen pois. että en osaa rakastaa heitäkään ja en ole äidiksi sopivaa tyyppiä, vaan ihminen keneltä voisi ottaa lapset pois. meillä lapset kulkevat kouluun ja hoitoon puhtaissa vaatteissa. joka päivä käydään ulkona ja ei vain katsella telkkaria. kumpikaan ei ole ikinä nähnyt minun juovan edes yhtä sauna kaljaa koska en hyväksy lasteni edessä juopottelua. sitä voi harrastaa silloin kun he ovat hoidossa. se että olen päättänyt näin menetellä ei ole millään tavalla omilta muksuiltani pois. päin vastoin. se että minun voimavarat riittää nyt heille molemmille ja että itse pystyn sen myöntämään että uusin tulokas muuttaisi kaiken on mielestäni enemmänkin oikea päätös kuin hullu päähän pisto. en sano että jokaisen olisi näin meneteltävä mutta yrittäkää nyt ymmärtää että minulle tämä oli helpompaa kuin tappaa viaton ihmisalku.. adoptio perheitä on hirveästi ketkä vain odottaa.. ja voitte uskoa että vauva on toivottu ja kauan haaveissa ollut perheen lisäys.
nyt alkaa riittää
mameli
462509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tsemppiä ja jaksamista sinulle tilanteeseesi! Mihin ratkaisuun sitten ikinä päädytkään, se on sinun ratkaisusi. Mitä tahansa mieltä kuka hyvänsä sitten onkin.
Meille kerrfottiin adoptioneuvonnassa, että pariskunnatkin voivat antaa lapsen adoptioon silloin kun perheen lapsiluku on jo täynnä eikä abortti ole vaihtoehto.
Kyllä Suomessa vuosittain joitakin lapsia annetaan adoptioon, joten en epäile, etteikö adoptio nyt olisi tosissaan selvitteillä ja harkinnassa. Se, mikä ei mahdu kuvioon, on vanhemmat lapset, jotka ymmärtävät, mitä tarkoittaa kun äiti odottaa pientä siskoa tai veljeä. Niin he ovat itsekin tähän maailmaan tulleet. Eivätkö he pidä omituisena tai jopa pelottavana asiana sitä, että kolmas lapsi oltaisiin yllättäen luovuttamassa pois?
lapset eivät päätä sisarustensa määrää! Eli heidän mielipidettään ei tarvitse kysyä, ei silloin kun perheeseen mietitään sisarusta eikä silloinkaan, kun syntyvä sisarus annetaan pois.
Uskon tämän nyt adoptioneuvonnan aloittaneen äidin olevan fiksu, rajansa tunteva aikuinen, joka osaa miettiä tilanteeseen sopivia vaihtoehtoja. Uskon hänen myös neuvonnassa saavan vastauksia kysymyksiinsä miten asia kerrotaan isommille sisaruksille. Uskoln hänen myös pystyvän tekemään ratkaisunsa perheen kokonaistilannetta ajatellen - oli se ratkaisu sitten adoptio, sijaisperhe tai lapsen pitäminen.
olisko sinusta tuohon?
mutta en myöskään usko, että omat ratkaisuni olisivat ainoita oikeita. Minusta ei myöskään olisi aborttiin.
Mameli kirjoitti että hän ulkoilee lastensa kanssa, se on hyvä asia.
Mutta mikko; tiedätkö että ulkoilu ei tee pahaa aikuisellekaan vaan se on järkevää. Ota nyt neuvosta vaari ja mene vähäksi aikaa ulkoilemaan ja unohda tämä palsta vähäksi aikaa.
Sinun jankkauksia ei jaksa enää kukaan lukea eikä niissä ole mitään järkeä. Sinun kirjoituksesi eivät ehkä ole vielä pelottavia, mutta ainakin omituisia ne ovat.
Hanki ihan oma elämä, joka ei liity keskustelupalstoihin.
ap edes kysynyt lastensa meilipidettä? Siinä voi käydä niin, että lapset nuoruusiässä hylkäävät äitinsä, kun äiti antaa sen mallin, että ihminen voidaan hylätä. Jos lapsi voidaan antaa pois, niin yhtä hyvin äiti voidaan unohtaa.
On tärkeätä miettiä asian kaikkia puolia ja kysyä mielipidettä myös lapsilta. Ap:lla on jo isot lapset, joiden mielipidettä voidaan kysyä. Tuntuu että adoptioon antamisen on kaksi syytä: Ap ei rakasta nuorimman lapsena isää ja toisaalta on jo sen verran laiskistunut, ettei viitsi "aloittaa alusta" niin kuin uuden vauvan kanssa aina pitää tehdä. Syyt adoption antoon ovat mielestäni tosi heppoiset.
ei kaikista ole adoptioon antamaan lastaan :-) ONNEKSI :-)
..kun nainen tulee raskaaksi niin hänen pitää kysyä ensimmäiseksi muilta lapsiltaan mitä hän tekee ja lapset tekevät päätöksen. Sillä kyllä lapsi kykenee päättämään äitinsä asioista!
Voi hyvänen aika, toivottavasti sinulle ei ole lapsia, sillä voin vain kuvitella kuinka heitteillä he ovat kun joutuvat kantamaan vastuun kaikista äitinsä tärkeistä ratkaisuista.
Ja jos nainen päätyy aborttiin niin siihen pitää ensin pyytää lupa muilta lapsilta ja oikeastaan olisi parempi että ennen kuin nainen edes harkitsee raskautta pitää hänen kysyä lapsiltaan saako hän tulla raskaaksi.
Kyllä lapset tietää ja osaa kantaa vastuun tekemistään päätöksistä, ei äidit siihen kykene yksinään!
Lapsi osaa huomioida päätöksissään äitinsä voimavarat ja sosiaalisen aseman. Lapsi tietää jaksaako äiti valvoa öisin ja onko äidillä varaa elättää uusia lapsia.
Kyllä teillä on järkeviä argumentteja!
kyse siitä, että tuona raskausaikana lapset näkevät, että äiti odottaa heille sisarusta, vai oletko eri mieltä? Sitten äiti tuleekin sairaalasta kotiin ilman siskoa tai veljeä, vai eivätkö he tajua sitäkään? Meillä isosisko ei malttanut odottaa pikkusiskonsa näkemistä, vai eikö sisarukset rakasta toisiaan? Kyllä lapset tajuaa ja varmasti miettivät antaako äiti heidätkin pois...
Ainoita asiantuntijoita ovat ne ihmiset, joiden äiti on antanut yhden lapsen (sisaruksen) adoptioon ja pitänyt muut. Eikö ole mahdollista kuulla sellaisen kotiin jääneen, jo aikuiseksi kasvaneen biolapsen mietteitä ja tuntemuksia siitä, että hänellä on adoptioon annettu sisarus.
Näiden ihmisten puolesta ei kukaan muu pysty sanomaan mitään, että mitä he loppujen lopuksi siitä asiasta tuntevat ja ajattelevat.
parempi tehdä abortti kuin synnyttää lapsi pois annettavaksi.
Mielestäni sinun pitäisi harkita lapsen pitämistä. Moraalistasi ei kerro hyvää se, että ole voinut antautua tuohon suhteeseen, josta kolmas lapsesi on siinnyt. Kun hylkäät nuorimmaisesi, lapsesi eivät koskaan tule kunnioittamaan sinua, ja on hyvin suuri riski, että he tulevat aikuisina hylkäämään sinut.
Ajatellaanpa toisin päin.
Jos äiti pitäisi lapsen, ja se menisi yli hänen voimavarojensa. Kun asiat ei muutenkaan menisi ihan nappiin ja lopputulos olisi äidin voimavarojen loppuminen, lapset joutuisi huostaanotetuiksi, niin hyppisivätkö lapset riemusta kun äiti otti huollettavakseen yksinään vielä yhden lapsen vaikka hän olisi ehkä juuri ja juuri selvinnyt kahden lapsen kanssa?
Ketä lapset tuossa tapauksessa syyttäisivät?
Mikä sinä olet moraalisoimaan muita ihmisiä?
Mistä sinä tiedät miten tuossa tapauksessa loppujen lopuksi käy?
Minusta jokaisen tulisi huolehtia omasta moraalistaan ja väitän että siinä on jokaísella sen verran parantamista että ei kannattaisi alkaa muita tuomitsemaan.
Minusta äidin valinnassa on parasta se että hän ajattelee kaikkien parasta, kaksi jo olemassa oelvaa lasta ovat hänelle tärkeitä, hän osaa ajatella sitä että hänen voimavarat riittävät heistä huolehtimiseen.
Tässä maailmassa on ihan liikaa lapsia joista ei huolehdita : (
Tässä maailmassa on ihan liikaa lapsia joiden elämä päättyy liian aikaisin aborttiin : (
meni sänkyyn jonkun kanssa. Yleensä tekojensa seurauksista pitää vastata.
En voi muuta kuin syvästi halveksia sellaista ihmistä, joka antaa oman lapsensa pois.
että lapset tulevat aikuisena hylkäämään äitinsä. Tunnen omasta suvustani perheen, jossa yksi lapsista on köyhyyden takia annettu pois, eikä sillä ole ollut vaikutusta vanhempien ja muiden lasten suhteeseen. Meidän suvussamme ei olekaan koskaan ollut tapana hylätä ketään, vaan ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita on ymmärretty. Au-lapsikaan ei ole ollut este kunnioitukselle. Ikävää, jos sinä toimit toisin ja tuomitset ihmiset heidän virheidensä perusteella.
pakkotilanteessa on eri asia. Mamelihan aikoo antaa lapsen pois, koska ei rakasta sitä, eikä enää halua aloittaa perhe-elämäänsä alusta, mitä vauvan tulo perheeseen aina merkitsee. Urakin voisi äitiyslomasta kärsiä.
Lisäksi vauva on äpärä, mikä voi käydä kunnialle, mutta adoptioon antaminen ilmeisesti ei? Mitähän muuten hänen vanhempansa, lapsen isovanhmmat ajattelvat asiasta? Onko mameli itse orpo tai kenties adoptoitu?
lastaan automaattisesti. Sen eteen tehdään työtä aina, vaikka sitä ei yleensä huomaakaan, sillä toimimme ja tunnemme useimmiten sillä tavalla, mitä kaikki meiltä odottavat. Esimerkiksi masennuksesta kärsineet äidit tietävät oikein hyvin, mitä lapsensa rakastamisen opettelu merkitsee. Jos sellaiseen ei ole voimavaroja eikä tukea saatavilla, voi adoptio olla varteenotettava ratkaisu.
ja kondomihan ei voi mennä rikki tms.
tiesitkö ettei ole muuta sata % ehkäisyä kuin selibaatti??????
eli parempi tappaa lapsi kuin antaa se rakastavaan perheeseen???
DAAAAAAA!!!
luin sun juttus ja itse saman ikäisenä(25v) ja KOLMEN pienen lapsen äitinä sait mut aivan kyyneliin!!luoja kuinka VOIT antaa oman lapesi pois??en ihan voi ymmärtää sua ja sun tunnemaailmaa.en todellakaan...oma lapsi,siinä missä ne kaksi muutakin lastasi.
ite sain esikoisen 5v (olin yksinhuoltajana)(vahinko\huolimattomuus)takaperin suhteeseen jossa oli väkivaltaa,huumeita ja muuta ja siitä eroon pääsinkin pian lapsen syntymmän jälkeen ja tapasin uuden nykyisen mieheni ja saimmekin kaksi muuta lastamme peräkkäisinä vuosina.
halusimme kovasti sisaruksen esikoiselle ja en siis yllättäen saanutkaan luomuna joten hedelmöityshoito oli ainoa ratkaisu.
rankka vauva-aika väsytti ja sterssasi ja pian huomasin olevani uudelleen raskaana vauvan ollessa vasta 4kk!!järkytyin ja itkin melkein koko raskauden ja itseasiassa olin aborttiin menossa kun peruinki koko homman kun ei musta ollukkaan siihen.
inhosin tilannetta jossa olin kun en ollutkaan valmis kolmanteen ja en halunnut kolmea lasta,mutta SE SENTÄÄN ON MUN OMA LAPSI ja ainoastaan sillä on väliä!!!näin mä loppupeleissä ajattelin.
nyt poika on 8kk ja en voisi häntä enempää rakastaa!!on niiiin helppohoitoinen ja pitää sisarustensa seurasta-rakastaa niitä! ja jos olisn antanut\abortoinut tämän rakkaan pienen pellavapäisen poikani,niin olisin murtunut myöhemmin ja vielä monesti päivässä käy mielessä se hetki kun olin hänestä luopumassa..tekee ihan pahaa.
tää poika on äitin pieni rakas ja mä sitä niin rakastan,parasta on kun mun pikkupoika kattoo mua silmiin ja mä äitinä tunnen kuinka tärkea mä ÄITINÄ sille olen.se katse on niin ihana!!!
mä en vaan tajuu niitä ketkä voi olla noin tunneköyhiä\kylmiä että voi noin raakasti päättää lapsistaan ketä aikoo rakastaa ja ketä ei.
ja mun on sulle pakko sanoo et en oikeesti usko et kykenet kahta muuta lastasi tunnetasolla rakastamaan kuten normaali\tavallinen\ongelmaton äiti tekee.sulla ei voi olla kapasitettia sille rakkaudelle,et muuten olisi antamassa OMAA lastasi pois.
tulet vielä monesti ajattelemaan lastasi ja katumaan sisimässäsi jos pois pienen annat.
-mä muistan mun pojan syntymä,se ei ollut niin tunnelatauksellinen kun kesimmäisen,mutta kun mä vihdoin sain sen lämpimän ja limaisen vauvan mun rinnalle ja kuulin sen ensi parkasun,niin mä sulin ja tunsin että näin piti vaan mulle käydä-olin mä valmis tai en.mä rakastuin mun pieneen poikaan.
tämä sinun pieni haluaa äitin syliin,oman äidin syliin-sun käsivarsille.
sun on pakko olla tunneköyhä.
otappa selvää miten ja kuka hoitaa niitä lapsia sairaalassa ketkä annetaan adoptioon syntymän jälkeen,mä tiedän ja näinkin sellasen kun poikani joutui teholle-samassa huoneessa vauvani kanssa oli yksi pieni hylätty vauva vailla äitiä ja tuntui niin pahalta kun se yksin oli kaikenaikaa.paitsi syötöillä.
mulla on ystävä tällä alalla ja on aivan hirveaa kuinka ne vatasyntyneet jäävät yksín vailla syliä sinne sairaalaan.sitten ota selvää kauan lapsi on misäkin paikassa ym.
en haluasi olla se kenet hylätään heti syntymän jälkeen,uskon,että kyllä sä pärjäisit jos niin päättäisit.
ei,enkä mä oo mikää uskovainen nörtti tällä ruudun toisella puolella,vaan ihan tavis vähän enempi ehkä elämää kokenu kolmen lapsen äiti.
Kauhistuneena luin, millaista sontaa täällä syydetään toisten niskaan. Niin kuin nyt esimerkiksi tuo sinun kirjoituksesi. Ihan hirvittävän julmaa syyllistämistä. Miten voit verrata omaa tilannettasi AP:n tilanteeseen. Sinähän olet parisuhteessa elävä ihminen, lapsellasi on kaksi vanhempaa ja sinulla joku joka jakaa arjen, kustannukset, vastuun, jne. Ja silti sinä olit ahdistunut ja itkit koko raskausajan! Lyö siinä sitten vielä lyötyä. Ei kyse ole todellakaan siitä, että ap ei rakastaisi lastaan, vaan juuri siitä, että rakastaa ja ajattelee lapsen parasta kun tuntee omat resurssinsa. Jokainen meistä tekee ratkaisunsa omien arvojensa mukaan. Rakkauttakin on hyvin erilaista, joillakin se on epäitsekkäämpää kuin toisilla. Tunneköyhyyttä -sekin on omien näkemysten varassa, jotkut taas näkevät asian laajemmassa mittakaavassa.
Tuo väitteesi sairaalaan hylätyistä lapsista on myöskin naurettava. Provokaatiooko sinä sillä hait. Itse olen ollut vuosia työssä niin lapsivuode- kuin lastenosastollakin, ja voin vakuuttaa sinulle, että näitä lapsia ei hylätä. Itse asiassa he ovat kaikkien hoitajien lemmikkejä,siitä kilpaillaan kovasti kenen vuoro on kulloinkin sylitellä. Jos olet nähnyt VTO:lla lapsen inkubaattorissa, niin eikö mieleesi tullut että on olemassa hyvä syy miksi hän on kaapissa. Koskettaa voi muutenkin kuin sylissä pitämällä.
Aivan uskomatonta tekstiä aikuiselta ihmiseltä!
Kirjoitit että:
" tapasin uuden nykyisen mieheni".
Se on ihan hieno asia ja onnea teille!
Mutta kaikki eivät ole löytäneet miestä rinnalleen. Jotkut ovat yksinhuoltajia. Se ei ole mikään helppo homma. Sinä olit yksin yhden lapsen kanssa, mutta entä jos olisit ollut loppuelämäsi yksinhuoltaja? Mitä jos sinulla olisi ollut kaksi lasta?
Tai niin kuin toivot että tuo odottava nainen olisi yksinhuoltaja KOLMELLE lapselle! Hei haloo! Eihän sinun tilanne ole / ole ollut samanlainen kuin tuon odottavan naisen.
Sinun kirjoituksesi on sydämetön. Miten voit kirjoittaa tuollaista toiselle ihmiselle?
Etkö tunne pistosta sydämessäsi?
Miksi et voi olla onnellinen omasta tilanteestasi? Miksi tulet tänne tuomitsemaan muita joiden elämäntilannetta et varmasti omalle kohdalle huolisi vaan haluat olla onnellinen oman perheesi kanssa jossa sinulla on arkea jakamassa kahden lapsesi isä.
kylmä on tämä "kätilön" viestin sisältö.
ai,ettäkö voi oikein koskettaa muutenkin kuin vain sylissä pitämällä?jooh niin aivan.pöljäkö olet?
kosketus on ensiarvoisen tärkeää meille kaikille ja eritoten vauvoille.
sylissäpitoa ja oman äidin rakkautta ei kukaan kätilö voi korvata.
vastasyntynyt tarvitsee aktiivista ja aitoa kosketusta ja hellyyttä.
Miksi hyökkäät kätilöä vastaan joka kertoo totuuden? Etkö kestä sitä?
Kaikki äidit eivät kykene/pysty hoitamaan vauvaa sairaalassa. Osalla on täysi työ selviytyä synnytyksestä tai lapsi voi olla keskoskaapissa.
Ne lapset jotka eivät saa oman äidin läheisyyttä saavat onneksi muuta läheisyyttä.
Ja ihan varmasti jokainen vauva joutuu olemaan välilä yksin, myös sinun vauvasi, et voi koko ajan antaa läheisyyttä.
Ja sama asia on kun olet kotona, monella äidillä menee aikaa ennen kuin he jaksavat olla koko ajan vauvan kanssa. Ja ei vauva kuole vaikka ei 24h saakaan sitä läheisyyttä
Ymmärrän että kätilöt pitävät sairaalassa huolta adoptioon menevistä vauvoista, sillä he ymmärtävät että oma äiti ei ole lähellä. Niin minäkin varmasti toimisin jos olisin töissä kätilönä; aina kun olisi vapaata hellisin pientä. Siksi luotan että adoptiovauvat eivät jää yksin.
Ennen kuin adoptiolapsi menee adoptioperheeseen hänet annetaan sijaisperheeseen jossa voidaan huolehtia hänen tarpeistaan. Ja siellä on ihminen joka ei ole väsynyt synnytyksestä, vaan täynnä intoa hoitaa pientä. (Ihan niin kuin kätilökin.) Eli adoptiolapsi voi saada saman verran tai joskus jopa enemmän läheisyyttä ja hellyyttä kuin muut vauvat.
Mutta yhtä asiaa en ymmärrä: sinun törkeää kirjoitustapaasi. Mitä se kertoo sinusta? Mistä sinä olet jäänyt paitsi?
jossa isä lähti karkuun. Muilla lapsillani on isä elämässään. Raskausaika oli tosi raskas ja raskasta on ollut yksin vauvan vanhempanakin. Sisarusten ja muiden läheisten, jopa sisarusten isän asteittainen sulaminen häpeävauvan (exän ilmaisu) edessä on ollut silminnähden ilahduttavaa seurata. Aluksi tuntui hurjalta ajatella, että lapsella ei ole toista vanhempaa, joka itkisi, jos lapselle jotain sattuisi. Nyt kuitenkin koko sukuni ja tuttavapiirini on ottanut pikkuiseni aivan erityisellä tavalla silmäteräkseen. Tavalla, joka ei arkeani konkreettisesti helpota, mutta saa kyllä mieleni kevyemmäksi. Tästä lapsesta tullaan pitämään huolta joukkovoimalla! Sisarukset rakastavat häntä ehdoitta, vaikka ärsyyntyvätkin vauvan itkuun tai vauvan tuhoamisvimmaan aina välillä.
Kaiken kaikkiaan tässä yhteiskunnassa on liian kovat odotukset sille, että vauva on sellainen yksityisasia, jonka kanssa äidin tai äidin ja isän pitää yksin jaksaa. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa kasvatusvastuu jakaantuu useammalle aikuiselle ja jotenkin se on minusta aika tervettä, vaikka siinäkin voi olla nurjat puolensa. Äitiä ei kuitenkaan jätetä yksin selviytymään tulokkaasta.
Älä välitä kaikista muiden mielipiteistä. Lapset ovat meille kaikille kamalan tärkeää, ja monien on vaikea käsittää, että joku voisi tehdä erilaisia päätöksiä näin tärkeissä asioissa kuin he itse.
Jokainen kuitenkin elää omaa elämäänsä, ja tekee omat päätöksensä ja joutuu/saa niiden kanssa elää.
Minun mielestäni on hienoa, että päätit antaa lapselle elämän sen sijaan että abortoit sen. Siitä iso hatunnosto. Voi olla, että ei ole ideaalia antaa lasta adotoitavaksi, mutta olen varma, että lapsi saa vanhemmat, jotka ovat häntä suuresti halunneet. Ja että hän tulee saamaan riittävän hyvät eväät elämään.
Elämässä kaikki ei aina mene niin kuin olisi täydellisen hyvä, mutta riittävän hyviä vaihtoehtoja on olemassa, ja mielestäni sinä olet tekemässä päätöksen, joka on kaikille osapuolille riittävän hyvä.
Oikein paljon voimia sinulle teetpä sitten millaisen päätöksen tahansa.Olen itse bio- ja adoptioäiti ja voin sanoa vain, että näitä lapsiani rakastan enemmän kuin pystyn edes sanomaan.Itse olen monesti ajatellut, millainen rikkaus se olisi, jos biologisesta äidistä(tai perheestä)olisi antaa lapselle edes jotain tietoja.Yksi valokuva, ehkä jokin pieni kirje häneltä tai jotain.Siispä jos siihen kykenet, voisit tehdä lapsellesi jonkin pienen muiston itsestäsi.Adoptoidulla kuitenkin on aina paljon mietteitä, miksi näin tapahtui ja ehkä sinulla olisi mahdollisuus auttaa lastasi niinä vaikeina hetkinä hänen elämässään.En tiedä mikä Suomessa on mahdollista ja sosiaalityöntekijät eivät "helposti" suvaitse ajatusta, mutta sinulla on myös oikeus avoimeen adoptioon, jossa saat tietoja lapsesta ja perheestä ,johon lapsi sijoitetaan.Vaikkakin lapsi on adoptiovanhempiensa ikioma lapsi ja olet luopunut muista oikeuksistasi lapseesi, antaessasi hänet adoptoitavaksi.Tässä ehkä ajattelen enemmän sinua, koska uskoisin sinun kuitenkin paljon ajattelevan lastasi tulevaisuudessa ja epätietoisuus lapsen kohtalosta voi myös olla kova paikka.Jos maailma sen meille suo, saamme jonain päivänä vielä adoptoidun pienokaisen syliimme ja sydämiimme, voin siis sanoa että adoptoidut lapset ovat vuosien suuren odotuksen takana ja valtavalla rakkaudella toivottuja.Sinulle toivon vain kaikkea hyvää ja annan lämpimän halauksen!
avointa adoptiota. Lainsäädäntö ei sitä tunne. Adoptio on peruuttamaton. Sen jälkeen bioäidillä ei enää ole mitään oikeuksia lapseen.
avoin adoptio on nykysuomessa suhteellisen yleinen käytäntö.
joten sitä ei ole olemassa.
missä kohtaa lakia avoimen adoption mahdollisuus kielletään. Missä kohtaa lakia sanotaan, että adoption tulee olla ei-avoin?
Ei missään, sillä laki ei määrittele sitä, pitääkö adoption olla suljettu vai avoin. Sinun logiikkasi mukaan myöskään suljettu adiotio ei ole mahdollinen, sillä laki ei tunne sitä.
on "suljettu" eli toisin sanoen, peruuttamaton toimenpide, joka katakaisee lapsen ja biovanhempeien suhteen ja antaa kaikki oikeudet lapseen siitä lähtienadoptiovanhemmille. Vahvaksi adoptioksi sitä yleensä kutsutaan eikä suljetuksi.
Adoptiota ei voi peuuttaa enää mistään syystä. Ennen kun oli ns heikko adoptio, peruuttaminen oli mahdollista. Laki ei tunne myöskään adoptiovanhempien ja biovanhempien välisiä sopimuksia esim tiedon saannista tai biovanhempien tapaamisoiksuksista. Jos tällaista halutaan, lapsi on parempi antaa sijaikotiin kuin adoptioon.
heikon ja vahvan adoption vs. avoimen ja suljetun adoption.
Avoimella ja heikolla adoptiolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Avoimessa adoptiossa on samat säännöt kuin vahvassa adoptiossakin ts. vanhemman oikeudet ja velvollisuudet ovat vain ja ainoastaan adoptiovanhemmilla. Samoin adoptio on peruuttamaton.
Avoin adoptio tarkoittaa sitä, että biologinen vanhempi tietää lapsensa adoptiovanhempien henkilöllisyyden ja tietää lapsen olinpaikan. Samoin hän voi halutessaan pitää lapseen yhteyttä ennalta sovitulla tavalla, esim. saa tietyin aikavälein kirjeen ja kuvia, tai jopa tapaa lapsen. Tästä tehdään erillinen sopimus ennen adoptioasiakirjojen allekirjoittamista. Mitään sijaisvanhemmuuden kaltaista tapaamisoikeusjärjestelmää ei avoimeen adoptioon kuitenkaan kuulu. Mikään kohta adoptiolaissa ei myöskään estä erillisen sopimuksen tekemistä tällaisesta avoimesta adoptiosta. Yleensä avoimessa adoptiossa on myös kolmas osapuoli, sopimuksen tekoa valvonut viranomainen. Posti kulkee yleensä hänen kauttaan ja hän valvoo sopimuksen toteutumista.
Avoimen adoption idea on se, että biologisen vanhemman yhteys lapseensa säilyy tietyllä tasolla. Usein kuulee biologisen vanhemman toivovan, että riittäisi kun tietäisi missä lapsi on, mitä hänelle kuuluu ja että kaikki on hyvin. Tähän avoin adoptio on ratkaisu. Täytyy ymmärtää, että avoin adoptio ei liity mitenkään vanhaan heikkoon aoptioon. Vaikka avoimen adoption sopimuksen tehnyt biologinen vanhempi olisi yhteyksissä lapseensa, ei hänellä ole mitään oikeusia lapseen, eikä päätäntävaltaa lapsen asioihin. Avoin adoptio ei myöskään sido adoptiovanhempia esim. asumaan tietyssä paikassa. Heillä on täysi oikeus muuttaa vaikka Timbuktuun lapsensa kanssa. Mutta biologinen vanhempi tietää tästä ja yhteys säilyy esim postitse.
Avointa adoptiota toivovat adoptiovanhemmat ovat sellaisia, jotka pitävät lapsen yhteyttä biologiseen sukuunsa tärkeänä ja ymmärtävät biologisen vanhemman tarpeen saada tietoa lapsestaan sekä kunnioittavat sitä. Adoptioneuvonnan aikana käydään läpi avoimen ja suljetun adoption vaihtoehtoja ja pari saa itse päättää kumman adoptiotavan he haluavat. Adoptiovanhempien osalta avoin adoptio perustuu siis heidän omaan valintaansa ja vapaaehtoisuuteen. Ei ole mitään syytä, miksi he yhtäkkisesti haluaisivatkin muuttaa kantansa. Ja aikalailla mahdotontakin olisi pyyhkiä biologisen vanhemman muisti, jos hän kerran jo tietää adoptioanhempien henkilöllisyyden ja lapsen olinpaikan.
Adoptiossa on jo aikaa sitten oivallettu avoimuuden merkitys. Lapselle aletaan jo varhaisessa vaiheessa kertoa adoptiotaustastaan. Adoptio ei ole enää mikään häpeällinen salaisuus, muuta kuin joidenkin hyvin suppeakatseisten ihmisten mielestä. Myös biologisen vanhemman näkökulma on alettu ymmärtämään entistä paremmin. Tähän on ollut ratkaisuna edellä kuvaamani avoin adoptio. Nykyisin joillakin adoptiopalvelunantajilla kotimaisissa adoptioissa avoin adoptio edustaa jopa suurinta osaa adoptioista. Toisin kuin tässä keskustelussa annetaan ymmärtää, avoimissa adoptioissa ei ole ollut ongelmia, etenkään adoptiovanhempien taholta. Ainoat ongelmat joista itse olen kuullut ovat sellaisia, että biologiset vanhemmat eivät ole tulleet sovittuihin tapaamisiin tai että yhteydenpito on lakannut biologisten vanhempien osalta siihen, kun he ovat löytäneet uuden parisuhteen ja saaneet uusia lapsia.
Tässä keskustelussa on ihmisiä/ihminen, joka jatkuvasti jaksaa toitottaa sitä, että Suomessa avoin adoptio ei ole mahdollinen. (Ihme sinänsä, sillä se on hyvinkin yleinen). Hän ei kuitenkaan pysty tätä perustelemaan muuta kuin sillä että adoptiolaki ei sitä tunne. Olen ennenkin vastannut, että laki ei määrittele sitä, saako biologinen vanhempi olla yhteydessä lapseensa jos adoptiovanhemmat ovat siihen suostumuksensa antaneet. Laki ei itse asiassa sano sanaakaan yhteydenpidosta. Missään kohtaa lakia ei myöskään määrätä salaamaan adoptiovanhempien henkilöllisyyttä biologiselta vanhemmalta. Se, että laki sanoo, että adoption jälkeen lapsi on adoptiovanhempien lapsi, ei ole este avoimelle adoptiolle, jos adoptiovanhemmat siihen suostuvat. Keskinäinen sopimus voidaan tehdä vaikka siitä, että joku saa niittää ruohon naapurinsa pihalta ja syöttää kaniineliilleen. Sopimus on pätevä, vaikka sitä varten ei erillistä laikia olisikaan säädetty. Sopimus ei kuitenkaan päde, jos on olemassa laki joka estää kyseisen asian. Avoimen adoption kohdalla tälläistä lakia ei ole!!!
Kertaakaan en ole viime vuosien aikana nähnyt esimerkiksi tässä keskustelussa mainintaa siitä, että avoin adoptio olisi peruttu jälkikäteen tai että sopimusta ei olisi adoptiovanhempien osalta noudatettu. Sen sijaan olen lukenut tekstejä onnistuneesta avoimen adoption toteuttamisesta. Kun kerran avoin adoptio on nykyisin niinkin yleinen, niin luulisi täälläkin kuullun näitä epäonnistumistarinoita. Sen sijaan täällä on ihminen, joka nähtyään sanan avoin adoptio alkaa aina jankuttamaan samaa virttä: "Avointa adoptiota ei ole olemassa, koska laki ei sitä tunne". Saman logiikan mukaan myöskään suljettua adoptiota ei ole olemassa, koska laki tunne sitäkään. 80-luvulla, jolta adoptiolaki on peräisin, ei vielä pidetty tärkeänä biologisen vanhemman yhteydenpitoa lapseensa, joten on hyvin yksinkertaista, miksi adoptiolaki ei määrittele avointa- ja suljettua adoptiovaihtoehtoa erikseen.
Suosittelen, että tämä vahvan käsityksen avoimen adoption oikeudellisuudesta muodostanut ihminen (Mikko?) perehtyisi avoimen adoption käsitteeseen sellaisena, kun sitä adoptiopiireissä käytetään. Samoin hän voisi olla yhteyksissä adoptoituun/bio- tai adoptiovanhempaan, jotta pääsisi hieman lähemmäs adoptiotodellisuutta.
"Totta kai adoptio on "suljettu" eli toisin sanoen, peruuttamaton toimenpide, joka katakaisee lapsen ja biovanhempeien suhteen ja antaa kaikki oikeudet lapseen siitä lähtienadoptiovanhemmille. Vahvaksi adoptioksi sitä yleensä kutsutaan eikä suljetuksi."
Heikko adoptio = vanha adoptiomuoto, jossa mm. lapsen oikeudet adoptiosukuunsa nähden olivat paljon nykyistä heikommat.
Vahva adoptio = peruuttamaton toimenpide, joka katkaisee lapsen ja biovanhempeien suhteen ja antaa kaikki oikeudet lapseen siitä lähtien adoptiovanhemmille
Suljettu adoptio = vahva adoptio, jolloin biovanhempi ei tiedä mihin lapsi on adoptoitu ja kaikki yhteydet lapseen katkeaa. Lapsi voi halutessaan saada biovanhemman tiedot ja ottaa yhteyttä 18 vuotta täytettyään.
Avoin adoptio = vahva adoptio, jolloin biovanhempi tietää adoptiovanhempien henkilöllisyyden ja lapsen uuden nimen asuinpaikan. Mahdollisesti hän saa kuulumisia lapsesta tai jopa tapaa tämän.
mitään merkitystä. Adoptiovanhempia ei voida vetää oikeuteen, vaikka he rikkoisivat lupauksesna. Tullaislla lupauksilla vain yritetään houkutella vanhempia (äitejä) antamaan lapsensa adoptioon.
merkitystä. Kyllähän sopimukset ovat sopimuksia. Jos se vielä laatii viranomainen, niin eiköhän ne päde.
sopimuksen rikkojat voivat saada sakkoja oikeudessa, mutta mitään muuta sanktiota ei heille siitä koidu.
sopimus haluttaisiin rikkoa? Sehän perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen että adoptiovanhemmat haluavat bion tietävän. Miten sopimuksen rikkominen käytännössä tarkottaisi? Sitä että biovanhemman pää tyhjennettäisiin tiedosta?
että adoptiovanhemmat lupaavat vaikka kuun taivaalta lapsen saadakseen. Helppo on lupaukset kuitenkin unohtaa.
tähän "adoptiovanhemmat ovat epätoivoisia riistäjiä, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen lapsia adoptioon" -teemaan.
Voi sinua, et taida edes tuntea yhtään adoptiovanhempaa.
mutta en yhtään kotimaasta adoptoinutta.
Minä tunnen monta kotimaasta adoptoinutta, tunnen kotimaasta adoptoituja aikuisia ja he ovat järkevän oloisija fiksuja ihmisiä.
Mutta samaa en voi sanoa niistä ihmisistä jotka tänne kirjoittaa toisia haukkuvia kirjoituksia.
vaikka ne eivät muita miellyttäisikään. Sitäpaitsi aloittajlle (nimimerkki mamelille siis) tekee palveluksen, kun panee hänet miettimään motiivejaan.
Mutta jos lukee kriittisesti niin voi todeta että osa teksteistä on asiattomia.
Ne jotka halauvat adoptoida tai antavat lapsensa adoptioon joutuvat käymään läpi neuvonnan jonka aikana selvitetään taustat ja motiivit. Ja adoptoitiota toivovista seulotaan pois osa.
Mutta tänne voi kirjoittaa kuka vain, heille ei anneta mitään neuvontaa.
Toivoisin että he itse miettisivät ensin ennen kuin kirjoittavat toisia haukkuvia viestejä, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun ihmisten taustoja selvitetään kunnianloukkaussyytteiden vuoksi.
Ihan harmittaa tämän palstan kirjoitusten taso. Eivätkö ihmiset keksi muuta tapaa purkaa pahaa oloaan?
täällä kukaan ole haukkunut ap:ta. Sinä sen sijaan haukut aivan estottomasti niitä kirjoittajia, jotka ovat eri mieltä kanssasi.
päätöksesi. Itse en moista pystyisi tekemään, en voisi luopua omasta lapsestani.
En ota mitään kantaa tähän nimimerkki mamelin kuvaamaan tilanteeseen. Saattaa olla totta tai tarua.
Mutta sen vain sanon, että kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa lapsiaan adoptioon sen takia, että lapsettomuudesta kärsiviä ja adoptiolasta sen vuoksi odottavia pariskuntia on satoja (jopa yli tuhat, niin minäkin olen kuullut). Adoptio on adoptiolapselle aina myös tragedia, kuten biolapsettomuus hänen adoptiovanhemmilleen ja lapsesta eroon joutuminen hänen biosuvulleen.
Kenenkään ei tarvitse muuttaa omaa elämäänsä, jotta tekisi toisen onnelliseksi. Ylivastuullisuuskin on sairautta.