Sain kuulla että lapsellani on sairaalapaikka hakusessa Kuopiossa -Psykiatrinen.
Enempää en tiedä.
Lapsellani ollut nyt vuoden päivät onnistunut AD/HD lääkitys ja kaikki mennytkin hyvin.
Onko kellään kokemusta Kuopiosta?
Mitä odotan?
Itselläni erittäin karvasmaku suussa, kun kyseessä psykiatrinen, mutta jos vain lapseni voisi saada apua, olen positiivinen.
En tiedä olenko liikaa lukenut tätä palstaa, kun pelottaa kaikki?
Lapsi siis on jo huostaanotettu, eli siltäsuunnalta sai varmaankin lääkityksen ja nyt tulevan hoitojakson helpommin, kuin mitä olisi kotona saanut, eli en kysele siitä.
Kiinnostaa vain tuo hoitojakso.
Tuttavilta, jotka ovat sijais-ammatissa kysyin, he sanoivat että voi mennä kuukausia.
Sossuhan maksaa välimatkamme, eli siitä ei ongelmaa, mutta saako "potilaan" luo mennä? Milloin? Kuinka usein?
Toki nämä käydään läpi sossun kanssa sitten ajallaan, mutta tahtoisin tietää etukäteen, että mitä odottaa.
Sisarus jää edelleen tähän perheeseen, joten pitää miettiä kuinka tapaan molempia lapsia rasapuolisesti, en tahdo että hylkäämiskokemus pahenisi entisestään.
Toki lapsi on jo sen ikäinen, että ymmärtää TAAS hänet hylänneeksi, mutta kuinka voisin vähentää tuota tunnetta?
En tiedä tuliko tästä lainkaan ymmärrettävä teksti, mutta sekaisin olen itsekin.
Enempää en tiedä.
Lapsellani ollut nyt vuoden päivät onnistunut AD/HD lääkitys ja kaikki mennytkin hyvin.
Onko kellään kokemusta Kuopiosta?
Mitä odotan?
Itselläni erittäin karvasmaku suussa, kun kyseessä psykiatrinen, mutta jos vain lapseni voisi saada apua, olen positiivinen.
En tiedä olenko liikaa lukenut tätä palstaa, kun pelottaa kaikki?
Lapsi siis on jo huostaanotettu, eli siltäsuunnalta sai varmaankin lääkityksen ja nyt tulevan hoitojakson helpommin, kuin mitä olisi kotona saanut, eli en kysele siitä.
Kiinnostaa vain tuo hoitojakso.
Tuttavilta, jotka ovat sijais-ammatissa kysyin, he sanoivat että voi mennä kuukausia.
Sossuhan maksaa välimatkamme, eli siitä ei ongelmaa, mutta saako "potilaan" luo mennä? Milloin? Kuinka usein?
Toki nämä käydään läpi sossun kanssa sitten ajallaan, mutta tahtoisin tietää etukäteen, että mitä odottaa.
Sisarus jää edelleen tähän perheeseen, joten pitää miettiä kuinka tapaan molempia lapsia rasapuolisesti, en tahdo että hylkäämiskokemus pahenisi entisestään.
Toki lapsi on jo sen ikäinen, että ymmärtää TAAS hänet hylänneeksi, mutta kuinka voisin vähentää tuota tunnetta?
En tiedä tuliko tästä lainkaan ymmärrettävä teksti, mutta sekaisin olen itsekin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on ollut samanlainen tilanne. Eli toinen lapsi on ollut kotona ja toinen ollut huostaanotettuna ja Kuopiossa. Vai oliko sulla niin, että toinen lapsi jää kotiin?
Minulle jäi Kuopiosta ihan hyvät fiilikset. Lapsi oli siellä vuosia sitten tutkimusjaksolla 4 viikkoa. Muistaakseni kerran tai pari hän pääsi kotilomalle viikonlopuksi. Ja minä kävin sitten siellä niinä viikonloppuina kun hän ei tullut kotiin. Oikeastaan mitään ihmeellistä ja uutta ei tutkimustuloksissa ollut, mutta sain vahvistuksen omille "luuloilleni" ja asiat olivat sitten virallisesti papereissa. Lääkitystä muutettiin parempaan suuntaan.
En kokenut koskaan minkäänlaista syyllistämistä Kuopiossa, mutta vähän kaukaiseksi hoitajat jäivät.
Mulla myös lapsi oli sen verran iso, että hänen kanssaan pystyin keskustelemaan asiasta eli huostaanotosta. Päällimmäisenä itselläni oli juuri tuo huoli, että lapsi kokee tulleensa hylätyksi. Meillä sijoituspaikka oli hyvä eikä lapselle ole jäänyt katkeruutta "rumban" takia. Itse lapsi on kokenut huostaanoton myönteiseksi ja ymmärtänyt, että jotakin radikaalia piti tehdä ja ratkaisut ovat olleet hänen parastaan ajatellen tehtyjä.
Hylätyksi joutumisen kokemusta koetin välttää sillä, että joka käänteessä vakuutin lapselle, että rakastan häntä. Hän on aina minun mielessä, olipa hän fyysisesti missä tahansa. Lapsen kotilomat sujuivat hyvin ja olivat säännöllisiä. Kavereita kotipuolessa säilyi. Koetin mieltää asiaa niin, että lapsi tavallaan käy sisäoppilaitoksessa koulua ja tulee kotiin välillä. Selitin, että niinhän sitä ennen vanhaan maalla esim. tapahtui paljon.
Meillä homma meni kylläkin niin päin, että ensin lapsi pääsi tutkimusjaksolle ja sen jälkeen päädyttiin huostaanottoon ja lääkityksen muutokseen. Miellä diagnoosina adhd ja käytöshäiriö.
lapsen laiminlyönti, jonka sossu oli psykalle väittänyt tapahtuneen. Tätä ei ollut tapahtunut, vaan lapsesta oli pidetty normaalisti huolta.
Hei!
Millainen oli ADHD lapsen hyvä sijoituspaikka?
Kai paras paikka adhd-lapselle kuitenkin kaiken kaikkiaan on oma koti. Mutta minä ainakin jouduin tekemään sellaisen ratkaisun, että annoin adhd-lapsen huostaan.
Jos sanon, että sijoituspaikka oli hyvä, perustan sanomani siihen, että pystyin puhumaan sijaisvanhempien kanssa hyvin lapseni asioista. Emme olleen mitenkään kilpailevat tahot. Ennen huoltopalaveriin menoa sanoin lapselle, että hän voi itse kertoa kaikesta, mistä haluaa "valittaa" jos sellaiseen on aihetta. Tai hän voi kertoa minulle ja minä toimin hänen puolestapuhujana.
Lapseni kyllä tiesi, että olen aivan varmasti hänen puolellaan oli sitten kyse mistä tahansa. Mutta koskaan lapseni ei valittanut mistään. Ja vieläkin vaikka huostaanotto on päättynyt, lapseni ei ole valittanut sijoituspaikassaan oloa.
Minä en koskaan sanonut pahaa sanaa sijaisvanhemmista eivätkä hekään puhuneet minusta pahaa. Ei ollut sellaiseen aihetta. En myöskään koskaan asettanut lastani sellaiseen tilanteeseen, että hänen olisi pitänyt miettiä lojaalisuutta minua kohtaan. Hän sai vapaasti kehua sijaispaikkaa ja sijaisvanhempia.
Huostassa ollessa lapseni sai minun vaatimukseni perusteella terapiaa. Katsoin, että tämä oli tosi tärkeää hänen kuntoutuksen takia.
Joskus elämässä joutuu tekemään aika kauheitakin ratkaisuja. Ja väitän, että lapseni huostaanantopäätös oli elämäni rankin päätös. Ja sen päätöksen kanssa minä joudun elämään elämäni loppuun asti.
Mutta meillä lapsen oleminen huostassa oli jotenkin pelastava ratkaisu. Nyt elämämme on asettunut hyviin uomiin ja jatkamme lapsen ja sisaren kanssa elämää eteen päin. Minulla ei ole ollut koskaan tukena esim. lasten isää tai isovanhempia. Tai ovat he olleet olemassa, mutta mitään tukea tai apua heiltä ei ole herunut.
Ja se, että kykenin välittämään lapselleni sen tunteen, että en häntä hylkää, on varmaan ollut yksi ratkaiseva tekijä homman onnistumisessa.
Adhd-lapsen huostaanantamisella ei ratkaista mitään, jos hän ei saa esim. terapiaa tai muuta kuntouttavaa. Ilman em. toimenpiteitä ongelmakimppu vaan siirretään kasvamaan toiseen paikkaan.
perässään paperit,jossa ollut psykiatrisessa hoidossa,Menee monta työpaikkaa sivu suun,samoin opiskelu paikkaa,
Eikö terveydenhuollon palveluita pidä tarjota lapsille ja nuorille ehdottomasti jo siinä vaiheessa, kun he asuvat kotonaan?
Onko tämä tälläinen "terveydenhuollon" hoitoketju virallinenkin malli
lastensuojeluviranomaisten toimittamana
ADHD -lapsen tai nuoren kohdalla?
järjestää jo silloin kun lapsi oli kotona. Mutta jotenkin asiat menivät aina mönkään. Ensin oli vaikeutta löytää vapaata terapeuttia. Kun lopulta saatiin, lapsi ehti käydä jonkun kerran ja jonkinlainen luottamussuhde lapsen ja terapeutin kanssa pääsi alkuun.
Sitten terapeutti jäi äitiyslomalle. Samassa paikassa olisi ollut vapaa terapeutti, mutta eihän se byrokratiamaailmassa käynyt tuosta vaan siirto vaan piti aloittaa hakurumba uudestaan.
Sitten Kela kadotti kaikki paperit ja ei kun taas uusiksi. Hoitavaa tahoa ei meinannut löytyä millään kun kenenkään mielestä mihinkään hoitoon ei ollut aihetta. Lapsi oli yrittänyt mm. itsemurhaa, oli erittäin itsetuhoinen, aggressiivinen jne. Eli apua oli etsittävä sitten lopulta yksityiseltä puolelta.
Ns. tukitoimet eivät olleet kunnollisia. Paljon hienoja sanoja ja lupauksia, jotka katosivat taivaan tuuliin. Koulu ei suostunut yhteistyöhön jne.
Tässä kaikessa kamppailussa minä yksinhuoltajana paloin aivan loppuun. Huoli oli adhd-lapsesta ja muista sisaruksista.
Ei meidän kohdalla kaikki mennyt siis ihan pykälien mukaan. Mutta sijoituspaikka oli mielestäni hyvä ja sijoitus on auttanut minua ja lastani löytämään taas hyvän polun jatkaa elämää.
Ja sijoitusta puolsi sekin, että lapsi oli vaan saatava kaikista entisistä kuvioista pois. Ongelmia aiheutti vääränlaiset kaverit ja ongelmallinen isäsuhde.