Olemme pitkään pohtineet koiran hankintaa. Meillä on kuitenkin ennestään nuori tyttökissa, joka elelee pelkästään sisällä. Osaako joku neuvoa, mikä saattaisi olla hyvä rotu birman kaveriksi? Ja pitäisikö osata välttää jotain rotua? Voiko kissan ja koiran ystävyyteen luottaa? Onko paras pitää kaverukset eri tiloissa, kun isäntäväki ei ole kotosalla?
koira ja kissa saman katon alla
kokemuksia kaivataan
121372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Välttäisin ainakin kaikkia sellaisia koirarotuja joissa on metsästysviettiä, pahimpana ehkäpä näistä terrierit. Ovat tunnetusti kissavihaajia, muutamaa poikkeusyksilöä lukuunottamatta. Itsellä oli sekarotuinen hauveli ja tuli hyvin juttuun kissojen kanssa vaikkeivat nyt ihan vierekkäin nukkuneet. Nyt on leonberginkoira joka aina välillä jahtailee kissaa niin sisällä kun ulkonakin. Toisina päivinä "nutustaa" yhtä kisulia ja nuolee sen päästä varpaisiin eikä kissa ole moksiskaan. Kaiketi koirat ovat rotuunkatsomatta yksilöitä ja niiden suhtautumista kissaan ei aina tiedä ennenkuin sen näkee. Yksi neuvo on ottaa koira sellaisesta kennelistä missä on ollut tekemisissä kissojen kanssa jo heti pienestä, näin on sopeutuminen helpompaa. Kissa sitten on ihan eri asia miten se sopeutuu uuteen tulokkaaseen. Ensin täytyy seurailla niiden yhteiseloa ja katsoa ettei kissa pääse raapaisemaan koiran silmiä terävillä kynsillään. Sehän se on kissan puolustusmekanismi nimittäin ja voi pahassa tapauksessa aiheuttaa vakaviakin vammoja koiralle.
Minun vehnäterrieri tulee hyvin toimeen meidän kahden kissan kanssa ja niin tulee myös minun kaverin parsonrussellinterrieri. Eikä vintti- ja ajokoirat pura metsästysviettiään kissoihin, jos tietää niiden kuuluvan samaan perheeseen. Kyllä olet, Satu, tainnut kuulla vähäsen harhaan johtavia tarinoita.
Kyllä melkein kaikki koirat rodusta riippumatta tulevat hyvin toimeen perheensä kissan kanssa, jos ovat tottuneet kissoihin jo pentuna. Ja yleensä narttukissojen on helpompi hyväksyy koiranpentuja kun kollien. Ja mitä nuorempana kissa koiraan tutustuu, sitä mieluummin se koirasta kaverin ittelleen ottaa.
Minusta on aivan turhaa etsiä semmoista kenneliä, jossa on kissoja lemmikkeinä, sillä kyllä koirat ja kissat kotona sovun tekevät, jos kumpikaan ei ole vielä ottanut talossaan eläinten valtaa pysyvästi.
Minusta jotkin terrierit olisivat hyviä valintoja kissan seuraklaiseksi, mutta tämä olikin minulta vain >>oma>> ehdotus. Minkä rodun tuo kyselyn aloittaja sitten haluaakin, sen se voi hankkia, sillä minusta on vaikea ajatella, että nuori narttukissa suhtautuisi aggressiivisesti mihinkään koiranpentuun ja että mikään koirarotu, ehkä entisiä taistelurotuja lukuunottamatta, ei viihtyisi oman perheen kissan kanssa, jos on tuntenut sen pennusta saakka. Onhan se silti viisasta testata kissan suhtautumista koiriin etukäteen, mutta yleensä kissat suhtautuvat pentukoiriin eri tavoin kuin aikuisiin koiriin, koska tietävät pentujen olevan pentuja.
Tutuillani on kissoja, jotka kohtelevat koiranpentuja kuin sijaisemot: opettavat saalistamaan pikkunisäkkäitä ja vahtivat mitä ne tekevät -pitävät huolta-.
Rotuvalinta on minusta viisasta tehdä itse, sillä kaikki vastaajat tietysti ehdottelevat juuri semmoisia rotuja, joista heillä itsellään on kokemusta.
Jotta kissakin saisi leikkikaverin, suosittelisin hankkimaan sen rotuisen koiran, joka on kooltaan jokin norwichinterrierin ja airedalenterrierin väliltä -tämäkin oli >>oma>> ehdotukseni-. Mutta rotuvalinta, kuten jo kerroin, kannattaa tehdä aina itse.
T: Vehnä-Veikko
Mutta menköön vaan edelleenkin:-))
Hyvin tulevat kissat ja koirat toimeen keskenään, silloin kun samassa kodissa asuvat ja toisensa tuntevat. Legendaksi lienee luettavissa näiden ihmisen parhaiden ystävien perinteinen jyrkkä vastakkainasettelu.
Kissalle pitää tietenkin järjestää mahdollisuus seurata ja tarkkailla koiraa / muuta uutta tulokasta turvallisesti ylempää. Valmistaa sille mukavia kaapinpäällyspaikkoja, kulkureittejä koiran ulottumattomissa ruokailupaikalleen, vessaan, yms. Saatuaan tarpeeksi aikaa tarkkailuun, se tulee itse ottamaan lähikontaktin ja tutustumaan tulokkaaseen.
Koiralle pitää toki lähemmän tutustumisen koittaessa opettaa, että kissaa ei -eikä mitään muutakaan otusta tämän katon alla- saa ajaa takaa eikä näykkiä, sille ei saa ärhennellä jne. Aivan samoin, kun koiranpennulle opetetaan kaikki muutkin hyvät tavat.
Mitään syytä ei ole pitää eläimiä erillään silloin kun itse ei ole kotona, mutta tottakai kissan pitää aina olla mahdollista saada makoilla rauhassa yksikseen vaikkapa kaapin tai uunin pankolla, jos ja kun se niin haluaa tehdä.
Itselläni on vuosikymmeniä ollut kissojen kaverina koiria, eikä mitään ongelmia yhteiselossa ole ilmennyt. On ollut monirotukoiraa, saksanpaimenkoiraa, dobermannia, basenjia. Terriereistä ei ole kokemusta omaomistuskoirana, ainoastaan hoitokoirana. Ellei sitten basenji kuitenkin ole juuri sitä lajia:-)
Terveisin Tiinamuori ja kolme Kongon terrieriä, Doberwoman ja MaineHalfCoon Elvis-Kis
Luin ihan vähän aikaa sitten tutkimuksesta, jossa ammuttiin kans alas tämä "kuin kissat ja koirat"-väittämä :)
Yhteiselo sujuu kuulemma paremmin jos kissa on ollut talossa ensin. Kissa ei ole laumaeläin joten sitä ei uusi tulokas stressaa niin paljoa kuin koiraa. Tutkimuksen mukaan nämä väittämät siis edelleen.
Meillä koira oli ensin. Kun kissanpentu tuli, oli ilmassa lieviä stressin merkkejä ja pientä levottomuutta. Sitten kun kissa oli kotiutunut niin, että liikkui kävellen jouksemisen sijaan ;) koirakin rauhoittui..
Ei sillä niin väliä ole, kumpi on ensin, kissa vai koira. Meilläkin on niitä kumpiakin tullut ja ollut, milloin mitenkin. Ja tottakai lieviä stressioireita ilmenee aina lauman hierarkian muuttuessa. Mutta ei sillä perusteella todellakaan kannata kieltää muuten toimintakykyistä perhettä ottamasta toista lemmikkiä tai tekemästä uutta ihmisvauvaa:-)
Vaan takaisin tuohon 'lukenut' kirjoittajan kommenttiin: tokihan meilläkin koirat 'ajavat takaa' kissaa, lähes joka kerta sen tekevät, kun se äityy juoksemaan lattialla tai pihalla, siis siellä missä koirat voivat sitä pyydystää... Useimmiten se ymmärtääkseni tekee sen nimenomaan saadakseen leikkikavereita. Vaan siihenhän se aina jää: kissa juoksee, koirat juoksevat perässä. Kissa pysähtyy, koirat pysähtyvät. Jonka jälkeen siirtyvät kukin omiin askareisiinsa.
Silloin kun kissa kävelee, sitä ei kukaan pyydystä. Ellei sitten emäntä, kampa kädessä:-)
Jäi siis sanomatta äskeisessä viestissä, että pitäsi varmaan tuumata käsitettä 'laumaeläin' vähän perusteellisemmin. Olen samaa mieltä, että ei kissa ole samalla tavalla laumaeläin kuin koira. Mutta ei se paljon muutakaan ole kuin laumaeläin...
Jos se ei yhtään olisi laumaeläin, niin miksi tämä nykyinenkin kissamme satavarmasti tulee tiettyyn aikaan ihan joka yö minun sänkyyn sanomaan, että nyt olen tässä Taas, ja kello on näin paljon Taas, muonaa katin kuppiin laittamaan Nyt. Tai rapsuta edes, lämmitä edes, ota edes peiton alle...
Kyllä on meilläkin aina hyvin sopeutuneet kissat ja koirat. Hieman hankalampi on kissa, jolla on jo huonoja kokemuksia koirista, esim. joku koira meinannut syödä sen. Mutta ovat nämäkin pakon edessä tottuneet: samaan huoneeseen vaan, ihmisen valvonnassa, estää koira pääsyn kissan luo, ruokkii ja hoitaa niinkuin ennenkin eikä päästä ulkosalle ennen kuin on kunnolla tottunut. Aran kissan kanssa siks vähän radikaalimmat toimet, että muuten saattaa lähtee livettiin pysyvästi.
Mutta olen kyllä monenlaiset kissat ja koirat toisiinsa totuttanut. Jos itse osaa homman, ei ongelmia.
Vähän sama on meillä.Et pörjäävät kuitenkin, vaikka alku oli haastavahkoa.
Meillä airedalenterrieri-uros ja persiankissa naaras ovat vuosikausia olleet erottamattomat ystävykset.
Minulakin on kissa ja koira, Ovat parhaita ystäviä keskeään.
Mitä rotuja?
Mikä rotu tulisi toimeen vieraiden pihalta pakenevien kissojen kanssa?
Meillä ollut metsästysrotuja, mutta se meno hirvitti.
Löytyykö koirarotua, jota ei vieraat pihalle tulevat irtokissat häiritse?