Iltoja :) Mie olen 15 vuotias tyttö tälläsest pienest kylästä, käyn yläastetta nyt sellases pienes koulus (n. 70 oppilasta) ja ens syksynä olis eessä lukioon meno, vähä isompaa sellasee. Ala-asteelta asti, musta ainaki tuntuu, et miusta on jääny kaikille tosi ujo kuva, ja nyt kun mulla on tavallaa se "rooli" päällä en uskalla muuttuu siitä. Itsevarmuutta oon saanu täs kolmen vuoden aika tosi paljo lisää, pahimmasta ujoudesta oon päässy yli. Kuitenki aattelin kysellä että ku ens syksynä meen sinne lukioo, ni oisko jotain vinkkejä et mitä voisin jutella heti alkupäivinä/viikkoina uusille luokkakavereille, et musta saatais rohkeempi yleiskuva? Nyt tuntuu nimittäin et jos mä sanoisin jotain nykysessä luokassani, ni se olis tyhmää, sit taas jos joku aina puhelias ollu sanois saman asian, se olis tosi hauskaa ja kunnioitettavaa. Toivottavasti joku ymmärtää tän.. Kyl mulla kavereit on, kolme tosi hyvää ystävää ja muutama kaverii. Haluisin saada ennen ens syksyy itsevarmuutta lisää, pidän nimittäin uutta kouluu uutena alkuna, uutena mahollisuutena näyttää itestä sen puolen ku mitä _oikeesti_ olen. Nimittäin tutus porukassa oon tosi puhelias ja vitsaileva, vieraassa saatan vaa olla jonkunlainen seinäruusu, olla hiljaa ja kuunnella mitä muut puhuu. Yritän kyl aina mennä juttuu mukaa mut se ei oo helppoa. Ketää samassa tilanteessa? Toivottavasti joku ymmärs mitä tarkotin ja kiitos vastauksist etukätee :)
Lisää itsevarmuutta ujolle
Ameliééééé
11963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mul on just toi sama tilanne ku sul! Ku tulin yläasteel en ollu kovin puhelias ja sit siin parin ekaviiko aikaan must saatiin tommonen yleiskuva et oon tosi hiljanen, vaikken kyl oikeest o O.o?
Ja nyt siis on tosi paha enää täs yläasteel alkaa muuttaan tätä yleiskuvaa joka sillo alus muodostus ku se olis tiätsä sillee aika outoo ja ne vissii aattelis tällee " Mitä helvettii toi selittää "
vois mennä koisii
Jatkot
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että itsevarmuutta saa tekemällä niitä asioita, joita ei ennen ole uskaltanut tehdä. Itsellänikin oli vaikeaa keksiä mitään sanottavaa siellä, missä ennen asuin. Olin jengin tuppisuu ja siksi omasta mielestäni aika mitäänsanomaton ja muiden kannalta olematon tyyppi. Koska en ikinä saanut sanotuksi mitään hauskaa, olin jatkuvasti pettynyt itseeni ja eräänlainen eksistentiaalinen luuseri siis. Lopulta kyllästyin ja päätin, että saa riittää! Päätin että meininki muuttuu uudessa koulussa. Nyt syksyllä toiselle paikkakunnalle muuttamisen jälkeen pakottauduin tietoisesti sanomaan aina edes jotain uusille koulukavereille, kaupan kassalle jne. Nyt jopa tuntemattomien ihmisten kanssa jutteleminen on helppoa! Aluksi oli tietenkin vaikeaa aukaista suuta, mutta asiaa helpotti se että en tuntenut ketään eikä kukaan myöskään mua. Voisin siis piirtää ihmisten mieliin aivan toisenlaisen kuvan itsestäni kuin aikaisemmassa koulussa ilman, että täytyy kumittaa entistä pois. Jos ja kun saa tällaisen tilaisuuden, sitä ei kannata haaskata!
Jos nyt jotain ohjeita antaisin niin seuraavat:
1) riko tapasi olla hiljaa
2) palaa kohtaan 1
Toivottavasti näistä nyt oli jotain ajattelemisen aihetta.. Tsemppiä! Ota henkiseksi esikuvaksesi rohkea leijona ja pidä aina rento asenne, niin mikään ei pysäytä sua =)
Kiitos, tietenki on apua :) Jo pelkästää siitä et tietää ettei oo ainoo. Mieki tajuun kyl ton ettei kannata hukata sitä tilaisuutta, mut sen takia mietin sitä nyt jo, just siks et se on niin hyvä tilaisuus, haluun ettei se just menis hukkaa (: pitää ottaa itteää niskast kiinni, toivottavasti onnistuu :) ni ja kiitti molemmist vastauksista ;)
lisääs mun mese, nii voidaan jutella :D tiedän kyllä mitä tarkoitat. [email protected]
eli mulla on ihan tuo sama ongelma, kaikki luokassani pitävät minua hiljaisena ja onnettomana varmaankin, en ikinä pääse juttuihin sisään ja minun on vaikea rikkoa se kuva minkä olen alussa antanut heille. Odotankin innolla että kun pääsen ysiltä nyt keväällä, aloitan lukion ja todennäköisesti muutan jonnekkin isompaan paikkaan. Voin luoda itsestäni semmoisen kuvan kun oikeesti oon :) Mä tiiän ettei se tuu olemaan helppoa ku oon muutenkin niin ujo, mutta aion oikeesti yrittää ihan tosissani! :) Tsemppiä sulle!
Kiitti ja sulle kans! :) Ihmettelen oikeesti et niin moni on samas tilanteessa :o toisaalt ku aattelen ni en oo ainoo ees meiän luokalla välttämättä, ainakaa mitä ihmisist ulonpäin näkyy. Hyvä et oot päättäväinen, mun pitää olla myös.. kanttii varautuu siihe ettei oo helppoo, mut sit jos ja kun onnistuu siinä ni sit on varmaa aika voittajafiilis ^^
olen just samassa tilaneessa! paitsi ettei mulla ole luokalla ku kaksi parempaa kaveria.
oon myös ihastunu yhteen meidän luokan pokaan mutta hänkin on niitä äänekkäämpiä nii tuskin on koskaan edes huomannut minua. ja vaikka oliski nii kaikki muutki äänekkäämmät varmaan vähän ihmettelis jos me juteltas ja sillain.
en myöskään harrasta mitään sellaista jossa sais helposti kavereita joten odotan vaan sitä lukiota ja toivon että saisin sieltä uusia kavereita. (Ennen minulla olikin enemmän, mutta lähtivät eri kouluihin ala-asteen jälkeen)
*poikaan :DD
Tosta harrastuksista, mie käyn musiikkiopistos soittaas mut ne on sille yksityistuntei et ollaa opettajan kans kahestaa eli siinäkää ei saa kavereita.. Nii sitäki oon miettiny että pitäisköhä alottaa joku uus harrastus, ehkä koripallo tai jotain vastaavaa, mis toimitaa niinku joukkueena. :) Tsemppii sulle syksyks ;) Ja pääsenpäs mieki sanomaa et oon tasan samassa tilanteessa! :D tai siis olin, seiskalla tykkäsin meijjän luokan "pellestä", puheliaimmista pojasta jonka koko koulu tuns ja en oikeestaa ees yrittäny et siit tulis mitää joten se meni ohi.. Mut toisaalta, yks mun kavereista on melko ujo, se tykkää yhest niistä "suosituista" tyypeistä ja ei se niin huonost menny, se poika lähetti sille viestii ja nyt ne on yhes :p ne on kyl sillee et ne on yhes vaa koulun ulkopuolel, en usko et kovin moni tietää niitten seurustelevan.
Kun mää olin tossa tilanteessa ja olin menossa ammatikouluun, päätin että nyt se ujo rooli lentää veke ja heti uudessa koulussa ku melkein kaikki oli toisilleen tuntemattomia, ni aloin vaan jutteleen kaikille kaikkee ja vitsailee. Ja sit musta tuli meen luokan äänekkäin ihminen xD Ei kyllä olis uskonu, kun olin ylä-asteen se "ujo ja hiljainen", mutta anna ittestäs sellanen avoin kuva ni kyl ne tulee sulle juttelee ^^ Onnea!
Juu pakko yrittää.. ton oon huomannu et avoimille ja valmiiks puheliaille tyypeille on helpompi mennä juttelemaa, siks ymmärränki ettei kaikki meiän luokan tyypit suin päin ryntäile juttelee mulle.. mut kiitos vastauksest (: Jos saan kysyy ni minkälaisii juttui suunnillee menit juttelee uusille tyypeille? oon aika huono tutustuu uusii ihmisii..