Galluppia

1. yksi lapsi, iältään 10kk.

2. No minun vauva kaikkinensa. Ja erityisesti ne uudet tunteet liittyen omaan lapseen. Ihaninta myös tietää kuinka paljon lapsi tarvii äitiiän, kuinka kiva on tulla shoppailureissulta kotia ku napero hihkuu, nauraa ja kädet jalat heiluu kun äippä on taas kotona :)

3. yöheräily ja oma turhasta hermostuminen.ja kodin pitäminen siistinä :) ja ettei tunnit meinaa vuorokaudessa riittää... paljon löytyy miinuspuoliakin, mutta ei niitä pois vaihtais, kun vauvan on kerran saanut...

4. et ei oo vapaa-aikaa liiemmin. aina on päivät buukattu täyteen vaikken oo töissä nytten, enhän mä kerkee töihin :) se yllättänyt, etten tiedä vauvoista mitään, mutta kun lapsi kasvaa se opettaa minua!

5. kuinka nopeaa se vauva-aika menee ja vauva kasvaa liian nopeasti.

6.Minä kestoilen, paitsi öisin ja tein vauvalle pakkaseen kotoruokaa. minä rakastan lastani. lapsi nauraa, kun sen kanssa höpsöttelee ja leikkii. huonointa on et ku lapsi huutaa 6-7 aikaan nälkäänsä eikä rauhotu ja äiti koomassa meinaa järkensä menettää, mutta tajuaa tilanteen ja rauhoittuu. ja tämä jatkuva ein hokeminen ei oo kivaa :( Ja ruoka-aikoina meinaa pinna kiristyä ku laps ei meinaa syödä ellei ole vvihdykettä keittiö pullollaan, arrgh!

7. minun pikku poikani on maailman ihanin vauva. ja pojalla on niin komeat silmät, että nillä hurmataan vielä tyytöjä kovasti. poika on niin nauravainen ja höpsöttelijä :)

1. Montako lasta sinulla on iät?
Yksi poika 2v

2. Mikä on ihaninta vanhemmuudessa?
Touhuaminen on kivaa, yritän keksiä aina uusia juttuja ja leikkejä :) Ihanaa nähdä kun oma lapsi kehittyy ja oppii uusia asioita, yhdessä sitten iloitaan niistä. Ihanaa olla se maailman tärkein ihminen pojalle ja saada paljon pusuja ja haleja, vauva aikana hymyjä ja tyytyväisyyttä :)

3. Mikä on vaikeinta?
Vaikeinta ehkä samat arkiset rutiinit. Ruoan laitot, perässä siivoukset, nukutukset ym. ja tosiaan sillon on vaikeata kun on känkkäränkkä kylässä... :D

4. Onko jokin yllättänyt sinut vanhemmuudessa?
Näitä asioita on varmasti paljon, sanoisin että äitinä oleminen on helpompaa mitä olin ajatellut, tässä asiassa hyvänä tukena loistava isä!

5. Onko jokin yllättänyt sinut vauva-ajassa?
Vauva-aika varsinkin oli meillä paaaljon helpompaa mihin olin varautunut, ei ollut siis koliikkeja tai muita vaivoja, imetys lähti hyvin käyntiin, joka helpotti paljon asioita.

6. Mikä on sinussa parasta äitinä? Entäs huonointa?
Parasta minussa on läsnäolo ja erittäin hyvät hermot. Leikin paljon pojan kanssa, kehun usein. Huonointa on se että aliarvioin välillä pojan taitoja/kykyjä..poika kun kasvaa niin nopeaan että äiti ei pysy mukana :)

7. Kehu lastasi/lapsiasi!!
Erittäin iloinen ja reipas poika. Jaksaa yrittää uusia ja vaikeita asioita uudestaan ja uudestaan. Pitää paljon eläimistä ja luonnon ihmeistä, kohtelee niitä hyvin. Siivoaa välillä jälkiään omasta aloitteesta ja joskus vie muiltakin jääneet roskat roskiin :D Jaksaa kävellä ulkona pitkiäkin lenkkejä, eikä lähde yksinään haahuilemaan mihinkään

1.yksi lapsi 1v1kk
2.kokonaisuudessaan äitinä oleminen on ihanaa, vaikka välillä rankkaa.
3. mulle on ehkä ollut vaikeinta päästää irti siitä pinestä sylivauvasta ja huomata kuinka äkkiä lapsi kasvaa ja antaa sille tilaa kasvaa isoksi tytöksi.
4-5. oon todella paljon hoitanut siskoni lapsia ennen omaani joten kovin paljon yllätyksiä ei tullut, mutta nämä vauvat oli aika paljon pulloruokinnassa ja omaani imetin 1 vuotiaaksi ja sen sitovuus ehkä yllätti tai lähinnä se kun ei pullo kelvannutkaan.
6.parasta on kaikki mitä voin lapselleni antaa ja tehdä hänen hyväkseen. huonointa ehkä lyhyet hermot.
7 niin ihana suloinen pieni tyttö joka kehittyy kamalasti joka päivä.muistan myös kehua häntä paljon aina kun tekee jotain uutta.hän myös nauttii kovasti kehuistani ja se selvästi innostaa häntä jatkamaan.

1.   Montako lasta sinulla on iät?

Lapsia olen saanut yhdeksän. Heidän ikänsä ovat tällä hetkellä 24, 23, 21, 19, 15, 11, 3 ja 2. Hän joka, olisi nyt 13, kuoli hyvin pienenä.
Lapsenlapsia olen saanut kolme. Heidän ikänsä ovat tällä hetkellä 3 ja 1 . Keskimmäinen kuoli vajaan puolentoista vuoden ikäisenä.
Mikäli joku miettii, miksi minua kiinnostaa aina väliin lukea lapset alle 12- kk palstaa, niin sanottakoon että toivomme kovasti vielä ainakin yhtä vauvaa.

2. Mikä on ihaninta vanhemmuudessa?
Ihaninta on ilman muuta arki, perhe-elämä, lasten vilpittömyys ja luottamus elämään, etuoikeus kulkea heidän rinnallaan ja ne pienet onnistumisen hetket. Koen että minulle perhe on osa kokonaista elämää. Ilman sitä olisin vajaa.
Tämä EI tarkoita sitä, että ajattelisin jokaisen naisen tai miehen tarvitsevan lapsia kokonaiseen elämään. Ihmiset ovat erilaisia.

3. Mikä on vaikeinta?
Vaikeinta on ollut ajat, jolloin on joutunut katsomaan vierestä lapsen valtavaa tuskaa voimatta auttaa millään oleellisella tavalla.
Toinen vaikea asia, jos kohta ei läheskään yhtä vaikea kuin edellinen, mutta arjessa todellinen, on minulle ollut mentaalinen puutuminen niissä elämänvaiheissa, jolloin olen tehnyt hyvin vähän muuta kuin ”vain” kotiäitelöinyt. Olen ihminen, joka tarvitsee runsaasti älyllistä stimulanssia voidakseen henkisesti hyvin ja pitempään ”vain” kotona ollessani alan hiljalleen sammua.

4. Onko jokin yllättänyt sinut vanhemmuudessa?
Ehkä se, miten vähän äidinrakkaus on sidoksissa biologiaan. Sylvi Kekkosen sanoin: ” Sellainen äidinrakkaus, joka kattaa vain omat lapset, ei ole rakkautta lainsinkaan.”

5. Onko jokin yllättänyt sinut vauva-ajassa?
Helppous. Se miten paljon siinä elämisessä on kyse puhtaasta terveestä järjestä ja miten vähän monimutkaisista opeista ja teorioista.

6. Mikä on sinussa parasta äitinä? Entäs huonointa?
Parasta on kärsivällisyys, lempeys, läsnäolo, huumorintaju ja kyky itseironiaan. Koen myös että rakastan kylliksi osatakseni myös päästää irti kun sen aika on.
Huonointa on ajoittaiset kuvitelmat, että minä tiedän asiat parhaiten koska olen elänyt pisimpään ja kokenut eniten.

7. Kehu lastasi/lapsiasi!!

Jokaisessa lapsessa on paljon upeita piirteitä, niin kuin käsittääkseni kaikkien maailman äitien kaikissa lapsissa. Niiden kaikkinainen listaaminen veisi sivukaupalla tilaa, joten otan kustakin esiin vain jonkin tai joitain piirteitä.

Tytär -84 on taiteellinen, ahkera ja omistautuu syvästi asioille joihin ryhtyy. Hänen uransa muotoilijana on päässyt hyvään alkuun jo opiskeluaikana ja olen luonnollisesti hyvin ylpeä kansainvälisilläkin areenoilla saadusta menestyksestä. Vielä suurempi juttu kuitenkin mielestäni on kuitenkin se, miten vahva ja sielultaan kaunis hän on ollut elämänsä vaikeissa kriisitilanteissa.

Tytär – 85 on lapsistani emotionaalisesti lahjakkain. Hän on se joka näkee suoraan kohtaamiensa ihmisten sydämeen ja osaa ei vain tunnistaa piilotetunkin hädän ja surun vaan myös aidosti auttaa ihmisiä sen kohtaamisessa. Ihailen myös hänen antaumustaan vapaaehtoistyössä yhteiskunnan vähäosaisten, lasten ja vanhusten auttamiseksi.

Tytär -87 on räiskyvä, hauska ja arvoiltaan mielestäni poikkeuksellisen ehyt. Hän opiskelee elämää pelkäämättä alaa, joka ”takaa ikuisen materiaalisen köyhyyden ja arjen rajattoman rikkauden”.

Poika -89 on loistava isä, käsistään taitava ja hyvin vastuullinen ihminen. Menestys ammattiosaamisessa on luonnollisesti äidille ilon ja ylpeyden aihe, mutta ihailen myös sitä mietin hän ottaa kiireisestä aikataulustaan säännöllisesti aikaa myös muiden ihmisten auttamiseen; urheiluseuran juniorityöhön ja esim. naapuriston mummojen kuskaamiseen.

Poika -93 on visuaalisesti luova, loistava lasten kanssa ja huumorintajuinen. Tällä hetkellä hänen elämässään ykkösenä ovat osallistuvien videodokumenttien teko (suorittaa koulunsa osin sillä tavalla), musiikki ja niin omat nuoremmat sisarukset, sisarusten lapset kuin ”isovelitoiminta” lastensuojelutoimen kautta.

Tytär -97 on taiteellinen niin visuaalisesti kuin verbaalisestikin (toimittaa mm omaa lehteään joka ilmestyy kerran kuussa), tällä hetkellä intohimoinen ruoanlaittaja ja leipoja sekä huvittuneella tavalla urheilullinen.

Tytär -05 on itsenäinen, positiivinen, visuaalisesti ja hienomotorisesti hyvin lahjakas ja kovin, kovin herttainen.

Poika -07 on luottavainen niin ihmisiä kuin elämää kohtaan muutenkin. Hän on se joka saa minut tuon tuostakin muistamaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun kohtaa maailman rakkaudella, niin maailma rakastaa sinua takaisin.
Tämä pojista on juuri löytänyt hevoset ja ”hurahtanut” ratsastukseen enkä lakkaa hämmästelemästä siitä, miten hyvin hän nuoresta iästään huolimatta ”kommunikoi” eläinten kanssa.

1. 1 lapsi ja hän on 8kk.
2. Äitinä oleminen ylipäätänsä!! Se, että on jollekulle niiiiiiiiin tärkeä ja se "joku" on minulle niiiiiiiiiiiin tärkeä! Ja nähdä kuinka oma lapsi kasvaa ja kehittyy. Nähdä millainen siitä pikkukääröstä tulee vanhemmiten...
3. Hmmm...vaikeinta on varmaan "lukea" lasta. Meillä kun tuo neiti ei niin kauhean selvästi ilmaise mitä milloinkin haluaa.
4. Ehkäpä väsymys..tiesin, että lapsen myötä unet jäävät vähille, mutta että näin vähille!! Sattuu olemaan herkkäuninen/huonosti nukkuva tapaus meillä.
5. Luulin tätä helpommaksi. =) Olen hoitanut ennenkin paljon lapsia, mutta se on ollut niin paljon helpompaa. Ei tarvinnut tietenkään ottaa näin suurta vastuuuta heidän kasvatuksesta.
6. Parasta on suuri ja lämmin sydän. Empatiakyky. Rakastan täysillä! Huonointa on ehkäpä lyhyt pinnani...en oikein jaksais marinoita kuunnella, vaikka nekin tietty kuuluu tähän...eihän sitä kukaan aina hymyile!
7. Lapsemme on tietysti maailman ihanin! (Eikös ne aina ole?!) Aurinkoinen ja temperamenttinen hassuttelija!! Rakastettava tapaus kertakaikkiaan. =) Pussailee (ihania kuolapusuja) ja halailee paljon! Liikkuvainen Duracel-pupu!

1. Montako lasta sinulla on iät?
3 lasta, 9kk, parin kkden päästä 7 ja vanhin ihan juuri 9..

2. Mikä on ihaninta vanhemmuudessa?
Lapset tietysti! On ne vaan niin hauskoja ja ihania tapauksia.. Välillä saa nauraa vatsa kippurassa, välillä joutuu puremaan hammasta niin että paikat suusta meinaa lähteä irti, mutta silti niitä aina rakastaa yhtä paljon!

3. Mikä on vaikeinta?
Hmm.. Ehkä se annetuista säännöistä ja kielloista kiinni pitäminen. Joskus niin tekisi mieli sanoa että tee mitä teet..

4. Onko jokin yllättänyt sinut vanhemmuudessa?
Ei nyt mitään ihmeellistä, ehkä enemmän parisuhteen osalta tullut yllätyksenä se että paljonko työtä se vaatii molemmilta että hommat toimii!

5. Onko jokin yllättänyt sinut vauva-ajassa?
Ehkä jopa varauduin pahempaan kuin tulikaan eteen! Vaikka meillä esikoinen ei helppo vauva ollutkaan, ei silti yllättänyt..

6. Mikä on sinussa parasta äitinä? Entäs huonointa?
Parasta ehkä se rakkaus mitä äitinä voi tuntea.. Ja ne arjen pikku hetket. Sekä pystyy antamaan sylin johon toinen voi tulla..Turvan siitä että olen aina tässä teitä varten, vaikka muu maailma kuinka ruhjoisi..

Koomista ehkä mutta raskainta on myös varmaan se mikä on parasta! Joskus kaipaa omaa aikaa, ilman lapsia.. Ettei ihan jatkuvasti tarvitse elää toisia varten..

7. Kehu lastasi/lapsiasi!!
Vanhin.. mahdoton vilpertti ollut aina, aina siellä missä ei pitäisi.. Kuitenkin tämän kovan ja menevän kuoren alla on herkkä ja ajattelevainen poika, joka kaipaa kamalasti tukea, syliä ja ymmärrystä. Siisti ja tarkka! Kamalan kiinnostunut esim. avaruudesta ja luonnosta.. Aivan huippu matematiikassa. Niin ja ennen koulua testattiin, pärjääkö koulussa koska on niin villi.. Juu, pärjää. Ikätasoaan paljon fiksumpi!

Keskimmäinen, tyttö.. sosiaalinen ja kavereita piisaa. Mahdoton papupata ja ei ikinä jää sanattomaksi. Laukoo mahdottoman pikkuvanhoja kommentteja ja todella sarkastisesti.. Halailee usein, ja yleensä iloinen. Mutta kun suuttuu, ei loppua näy! Hieno neitikin olevinaan.. Mutta samalla hörhelö mekossaan ja meikeissään saattaa lähteä sammakko/ötökkä jahtiin.. tuossa kesällä vanhin tuli kotiin itkemään kun naapurin poika kiusasi. Sisko lähti siltä seisomalta ulos hartiat leväällään.. Kun ennätin perään, oli jo meidän neiti nyrkkitappelussa naapurin pojan kanssa! Eli sellanen poika/tyttö..

Nuorin vauveli on sellanen ilopilleri jota kaikki hoitaa! Ja isommat sisaret oikeastaan usein oikeen tappelee kumpi saa sen kanssa leikkiä..Vähän valvottaa öitä ja oma tahto ruvennut hyvin kehittymään.. Nyt jo liikkuu paljon ja koluaa kaappeja. Ja koska heittämään on oppinut niin kaikki käteen sattuva lentää isossa kaaressa. Mutta aiva ihana..

1. Montako lasta sinulla on iät?
Minulla on kaksi lasta, poika 2v3kk ja tyttö kohta 11kk.

2. Mikä on ihaninta vanhemmuudessa?
Nähdä lastensa kasvavan ja kehittyvän, lapsen riemu kun hän on saanut jotain uutta tai oppinut uuden taidon, lapsen suru ja itkukin siinä mielessä, että kun itkevä lapsi turvautuu syliin ja itkee siinä hetken kunnes paha olo on purettu, tulee itselle hyvä olo kun voinut toisen mielipahaa helpottaa, lasten nauru ja leikit... Eiköhän ne kaikki arjen tapahtumat mene ihanan vanhemmuuden kategoriaan.

3. Mikä on vaikeinta?
Vaikeinta on kun molemmat sairastavat aina yhtä aikaa ja välillä kun on niitä levottomia öitä, jolloin äiti herää 6-9 kertaa milloin minkäkin syyn takia. Ja se että esikoisesta sairastuin lievästi synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

4. Onko jokin yllättänyt sinut vanhemmuudessa?
Se, että vaikka kuinka hyvin yritin esikoista odottaessa varustautua kirjoista ja netistä kaikella tiedolla, niin kuitenkaan mikään ei mennyt niin kuin piti ja silti osasin hoitaa lapseni oikein... :)

5. Onko jokin yllättänyt sinut vauva-ajassa?
Vauva-ajassa minua on kummastakin yllättänyt heidän helppoutensa, kuinka asiat vain menivät hienosti ja kuinka saimme kunnolliset rytmit melkein kuin itsestään ja nopeasti. Olin varautunut kummassakin tapauksessa koliikkivauvaan.

6. Mikä on sinussa parasta äitinä? Entäs huonointa?
Syliini saa aina tulla, koskaan ei ole mitään niin tärkeää, etteikö lapsi siihen syliin mahtuisi, kummatkin saavat huomiota silloin kun sitä kaipaavat. Huonointa on minussa äitinä on todennäköisesti se että vaadin välillä liian paljon esikoiseltani.

7. Kehu lastasi/lapsiasi!!
Poikani on iloinen, kiltti ja toimelias pieni poika. Kuuntelee kiltisti ohjeet ja on riemuissaan kun huomaa kuinka jokin uusi asia toimii ja sujuu niin kuin pitääkin, hän on myös kärsivällinen. Oppi juuri kuivaksi ja jätti samaan syssyyn sen yövaipankin pois. Rakastaa iltakylpyjä, vesiväreillä maalaamista, piirtämistä ja maalaa/piirtääkin selviä hymynaamoja. Kaikenpuolin rauhallinen ja tottelevainen lapsi, kävelylläkin ollessamme pitää kiinni rattaista eikä juoksentele ympäriinsä. Pitää pikkusiskostaan tosi paljon ja on aina kovin huolissaan kun sisko itkee. Hän tykkää naurattaa siskoaan ja leikittääkin välillä häntä. Poikani syö kaikkea ruokaa ja menee kiltisti iltasadun jälkeen nukkumaan, nukkuu koko yön 1-2 pissareissua lukuunottamatta. Tykkää näpertää isin kanssa kaikenlaista.

Tyttäreni on ujo ja reipas tyttö, hän on yhtä hymyä koko ajan, oikea auringon säde! Hänellä on ihana kullanpunertava tukka ja suuret siniset silmät. Hän innostuu helposti, vaikkei olekaan ihan yhtä kärsivällinen kuin veljensä. Hänkin syö kaikkea ruokaa ja on myös todella kiltti ja helppo. Parasta hänessä on pieni esiintymistaito, kun joku vieras tulee lähettyville hän painaa päänsä minun olkapäähäni ja hymyilee ja nauraa ujosti. Sitten hän nostaa päänsä ja väläyttää ison hymyn ennen kuin kätkeytyy taas olkapäähäni. Hän nukahtaa itseksensä päivä- ja yöunille, ja on aina herätessään iloinen ja hyväntuulinen.

Että tämmöiset ihanaiset minulla! :)