Mikähän voisi olla syynä pian 18-vuotiaan, leikatun narttukissan jatkuvaan öiseen mouruamiseen? Mitään fyysisiä vaivoja ei katilla ole todettu, minkä vuoksi mieleen hiipiikin ahdistava ajatus, että onko kissa jotenkin psyykkisesti masentunut tai turhautunut?
Kissamme tottui nuoruudessaan olemaan paljon ulkona rauhallisella kylä- ja maaseudulla, kunnes muutimme vilkkaaseen kaupunkiin. Sen jälkeen alkoi tuo mouruaminen sekä juoksentelu ja ryntäily pitkin asuntoa. Nyt hän on ollut sisäkissana jo noin 7-8 vuotta, mutta vieläkin tekee samaa.
En ole itse enää hoitanut kissaa, koska olen asunut yksiössä jo monta vuotta. Äitini luona kisulla on huomattavasti enemmän tilaa liikkua - ja vähän enemmän virikkeitä. Mutta ei ole mukavaa, että nyt äiti joutuu joka yö heräämään siihen samaan konserttiin. Ja pelkäämään, mitä naapurit ajattelevat. Itselläni on jatkuvasti kaamea omatunto, kun pelkään että kissa on jotenkin ahdistunut. Ja minun takianihan äiti oikeastaan kissan hoidon otti kontolleen, kun se on minulle niin tärkeä. Kun katin kanssa on koko lapsuutensa kasvanut ja viettänyt, niin sen lopettaminen tuntuisi hirveältä.
Ollaan kyllä sitäkin mietitty, että voisiko syynä olla karvat, joita kissa ei tahdo saada oksennettua, vaikka söisikin ruohoa. Ymmärtääkseni mouruaminen ei ole ollut niin pahaa sitten, kun karvat lopulta ovat tulleet ulos. Niitä oksennusta helpottavia nappeja (vai mitä ne nyt olivat) on kokeiltu ujuttaa ruoan seassa, mutta kun neiti on niin kertakaikkisen nirso ja vielä teräväkin, että huomaa heti huiputuksen... :) Muutenkin tämä meidän prinsessa on äärettömän tarkka ruoastaan. On kyllä usein vinkumassa keittiössä, mutta jos ateria ei ole ihan viiden tähden ravintolan luokaa, niin puolet jää aina kuppiin.
Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa, että kissa mouruaa öisin? Ja onko sen suhteen mitään tehtävissä? Komentaminen ei ole auttanut kuin hetkellisesti. Vessassa on välillä pidetty yöt, mutta ikävää sekin on kissan kannalta ja mouruaminen kuuluu sitten kuitenkin naapureille. Yöllisiä konsertteja ja ajoittaista asunnossa ryntäilyjä lukuunottamatta kissa on tuntunut olevan kuitenkin ihan kunnossa ja tyytyväinen. Kovasti tunkee äidin syliin ja ikävöi ja osoittaa mieltään, jos joutuu olemaan jonkin aikaa yksikseen. Ehkäpä katti mouruaakin mustasukkaisuuttaan, jos ei saa koko ajan huomiota osakseen...?
Kissamme tottui nuoruudessaan olemaan paljon ulkona rauhallisella kylä- ja maaseudulla, kunnes muutimme vilkkaaseen kaupunkiin. Sen jälkeen alkoi tuo mouruaminen sekä juoksentelu ja ryntäily pitkin asuntoa. Nyt hän on ollut sisäkissana jo noin 7-8 vuotta, mutta vieläkin tekee samaa.
En ole itse enää hoitanut kissaa, koska olen asunut yksiössä jo monta vuotta. Äitini luona kisulla on huomattavasti enemmän tilaa liikkua - ja vähän enemmän virikkeitä. Mutta ei ole mukavaa, että nyt äiti joutuu joka yö heräämään siihen samaan konserttiin. Ja pelkäämään, mitä naapurit ajattelevat. Itselläni on jatkuvasti kaamea omatunto, kun pelkään että kissa on jotenkin ahdistunut. Ja minun takianihan äiti oikeastaan kissan hoidon otti kontolleen, kun se on minulle niin tärkeä. Kun katin kanssa on koko lapsuutensa kasvanut ja viettänyt, niin sen lopettaminen tuntuisi hirveältä.
Ollaan kyllä sitäkin mietitty, että voisiko syynä olla karvat, joita kissa ei tahdo saada oksennettua, vaikka söisikin ruohoa. Ymmärtääkseni mouruaminen ei ole ollut niin pahaa sitten, kun karvat lopulta ovat tulleet ulos. Niitä oksennusta helpottavia nappeja (vai mitä ne nyt olivat) on kokeiltu ujuttaa ruoan seassa, mutta kun neiti on niin kertakaikkisen nirso ja vielä teräväkin, että huomaa heti huiputuksen... :) Muutenkin tämä meidän prinsessa on äärettömän tarkka ruoastaan. On kyllä usein vinkumassa keittiössä, mutta jos ateria ei ole ihan viiden tähden ravintolan luokaa, niin puolet jää aina kuppiin.
Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa, että kissa mouruaa öisin? Ja onko sen suhteen mitään tehtävissä? Komentaminen ei ole auttanut kuin hetkellisesti. Vessassa on välillä pidetty yöt, mutta ikävää sekin on kissan kannalta ja mouruaminen kuuluu sitten kuitenkin naapureille. Yöllisiä konsertteja ja ajoittaista asunnossa ryntäilyjä lukuunottamatta kissa on tuntunut olevan kuitenkin ihan kunnossa ja tyytyväinen. Kovasti tunkee äidin syliin ja ikävöi ja osoittaa mieltään, jos joutuu olemaan jonkin aikaa yksikseen. Ehkäpä katti mouruaakin mustasukkaisuuttaan, jos ei saa koko ajan huomiota osakseen...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
eläinlääkärillä ja tarkistuta kilpirauhasen toiminta. Sen liikatoiminta pistää huutamaan ja on hyvin yleinen vika vanhoilla kissoilla. Lääkkeillä asia korjautuu jos vika on kilpparissa.
Kissasi on jo vanha, kuuluukohan mouruaminen ikään. Miltä kissasi vaikuttaa mourutettaan, näyttääkö poissaolevalta ja loppuuko mouruaminen kun mene paikalle. Minun kissani mourusi saman ikäisenä, nyt enää vähemmän. Myös kissoille tulee dementiaa ja kuulo voi heikentyä, ne yhdessä lisää vanhan kissan äänekkyyttä. Jos katti vaikuttaa muuten onnelliselta, tuskin on syytä huoleen.