Kadotettu

Kadotettu

”valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”
sen olen kuullut ainakin seitsemänkymmentä kertaa tänään.
Hengitykseni alkaa kohista päässä ja tunnen viiltävää kipua sydämmen vierestä sehän lyö niin että on pakko läpsästä itseään että se loppuisi en osaa tehdä mitään, tekisi vain mieli heittäytyä maahan ja ruveta huutamaan.

Ekan kerran yritin viimeviikon perjantaina soittaa Santelle mun kaverille mutta silloin jo tuo sama naisääni toisti samaa ”valitsemaanne numeroon ei juuri nyt sada yhteyttä.” ajattelin että siltä on akku loppu mutta nyt kuuden päivän jälkeen en olisi niinkään varma sillä se ei koskaan ilman ilmottamista ole koulusta pois se saattaa lintsata monta päivää mutta ilmoittaa aina kavereille. Soitin sen porukoille mutta se ei ollut siellä eikä sen porukat tuntunut välittävän vaikka sanoin että se on ollut jo neljä päivää kateissa helppohan se on kun ne ei ole täällä kokemassa sitä tyhjyyttä


Tunnen oloni ihan hervottomaksi ja avuttomaksi miks mun pitää olla niin huolestuvainen ihminen muut ei tunnu välittävän vaikka olen kysellyt kaikilta ja käynyt sanomassa reksille että ilmottaa poliisille, mutta ne vaan sanoo että kyllä se taas kohta tulee onhan se ennenkin lintsannut. Tänään kävin kävin sen asunnon ovella solukaveri sano että se ei ole nähnyt sitä sen jälkeen kun se torstaina lähti kouluun.

Lähdin kävelemään takasin omalle kämpälle ohitin pururadan siellä ajeli jotain ala-astelaisia pyörillään ja huuteli mulle en kuullut mitä huusivat jotain hävyttömyyksiä varmastikkin. Tulin vanhan varastorakennusalueen luokse päätin oikaista kotiin sen lävitse kun ei oikein ollut intoa kävellä pitemmän kautta pääsin kolmen rakennuksen ohitse kun kenkääni osui jotain kiiltävää lehtien seassa pysähdyin ja nostin sen ylös, sydämmeni löi taas tuhatta ja sataa se oli puhelin aivan samanlainen kuin Santella laitoin puhelimen lapaseeni käännyin takaisin ja menin lähimmälle bussipysäkille en uskaltanut kävellä varastorakennusten lävitte pelkäsin että löydän Santen muitakin tavaroita Tai itse Santen ei niin hyvässä kunnossa. Bussi keskustaan oli vähän aikaa sitten mennyt jouduin odottamaan seuraavaa bussia vartin, sinä aikana kerkesin pelätä jokaista ohokulkijaa ja koiran haukahdusta.

Kun viimein olin päässyt asemmalle ja selitänyt tilanteen
Pyysin poliiseilta luvan että saan aukaista puhelimen ja koittaa soittaa siihen sillä saataisiin selville olisiko se Santen puhelin. Sain luvan soittaa, laitoimme puhelimen laturiin ja avasimme kun näppäilin numeron ja kuulin ekan tuuttauksen omasta puhelimestani ja santen puhelimesta ekat sävelet minun kyynelkanavani eivät enää kestäneet tiesin ettei asiat enää olleet ollenkaan niin valoisat kun ne olivat ollet kun löysin puhelimen

lähdin poliisien pynnöstä näyttämään paikan mistä puhelin löytyi näytin paikan ja annoin santen hupparin poliiseille ja koira lähti maata nuuhkien eteenpäin. Minä menin poliisien maijaan syyssateelta suojaan hermoilemaan ja pelkäämään pahinta.
Ajattelin että mitä teen jos sante löytyy elävän entä jos se on kuollut kuka sen olisi tappanut vai olisiko se ollut itsemurha mietin miksi Sante olisi itsensä tappanut sehän on aina niin positiivinen ja iloinen ja mitä se tolla varastorakennuksilla teki oliko se tulossa mun luokse ja oikaissut tosta kanssa lävitte mutta huonommin seurauksin.

Havahduin siihen että poliisien radiosta kuului isolla äänellä KOHDE LÖYDETTY !

Taas huomasin itkeväni.

-Lila