kenenkään lapsi kerrannut luokkaa? meille opettaja täräytti tällaisen tiedon ennen joululoman alkua..meillä on kakkosluokkalainen nyt ja opettajan mielestä on luokan heikoin ja hitain.odotetaan nyt pääsyä koulupsykologin testeihin,taas.Poika kävi ne ennen ekaluokkaa ja ne meni hyvin ja samoin meni ekaluokkakin..ihmettelemme kummasti että miten nyt on heikoin? saatiin eilen tietää että pojalla on keliakia joka on aiheuttanut voimakasta mahakipua ja väsymystä koko syksyn.Epäilen että tällä on ollut kovasti vaikutusta asiaan.Elikkä olisin halunnut tietää että onko ollut kiusaamista ym..kertauksen vuoksi? ps.teksti on aika tiiviisti kirjoitettu mutta kirjoittelen eka kertaa tänne =)
hei
onko
251624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joitakin kerranneita oppilaita on toki kiusattu, mutta enemmän kiusaaminen liittyy muuhun lasten mielestä poikkeavaan asiaan kuin kertaamiseen. Kokemukseni mukaan on näin.
Kiusaamisen kohteeksi joutuessa hyvällä itsetunnolla varustetut lapset pärjäävät paremmin ja osaavat olla välittämättä kiusaajista niin kauan, että kiusaajat kyllästyvät. Voi kysyä, kumpi on parempi lapsen itsetunnolle - sekö että kertaa luokan ja menestyy mukavasti koulussa ja jää voimia leikkiin ja kaverisuhteiden hoitoon vai se, että ei kertaa luokkaa ja on aina luokkansa viimeinen ja vaikeuksissa, eikä liian vaikeilta tehtäviltä jää muulle aikaa?
Kokemukseni mukaan luokkia kerranneet lapset ovat todella paljon hyötyneet kertaamisesta. Luokkansa vanhimpina he saavat usein myös mukavan aseman muita kypsempinä ja luotettavina luokkakavereina.
Kysele opettajalta näistä puolista. Ota selvää, ketä lapsia tulevalla luokalla olisi, joko lapsesi tuntee jonkun sieltä. Kysy, millainen luokka se toinen on - minkä kokoinen, tyttöjä vai poikia, onko paljon lapsia, millainen tunnelma siellä on.
Nykylapset eivät pidä kummallisena sitä, jos joku lapsi tekee eri tavoin kuin toiset. Kysymys on myös siitä, miten asia heille esitetään. Kun aikuiset suhtautuvat myönteisesti tällaiseen tilaisuuteen, useimmat lapset ymmärtävät, että ratkaisu on tehty lapsesi parhaaksi. Kolmas luokka on iso askel ison koululaisen elämään ja hyvä vaihe tehdä luokallejättämispäätös, jotta lapsesi ei joudu liian vaikeaan tilanteeseen.
Todellakin aikuiset ihmiset esim. nokialla vetää kaksi-kolme pihviä, vaikka ohje olisi 1/annos joka päivä eikä poliisi oo paikalla
Missään tapauksessa älä pane lastasi kertaamaan luokkaa ilman todella hyviä syitä! Mikään oikea syy ei ole, että lapsi on opettajan mielestä luokan huonoin. Ei ole mitään syytä, miksi tämä olisi relevantti asia ollenkaan. Monen luokan hitain oppilas on aivan normaali oppija ja hitaudellekin on monia syitä.
Minun lapselleni suositeltiin kakkosen kertaamista, itse asiassa enemmänkin kuin suositeltiin. Emme suostuneet, eikä luokalle jättämiselle ollut mitään oikeita perusteita (esim. luku- ja laskutaidon puuttuminen), joten lapsi jatkoi eteenpäin. Tästä on vuosia ja ihan hyvin on mennyt. Lapsella on nyt keskitasoinen todistus. Luokan kertaaminen olisi ollut järkyttävä virhe.
On ihan puppua, että lapselle ei kertaamisella ole väliä. Sillä aikuiset lohduttelevat itseään. Yläkoulun opena tiedän, että aihe on edelleen arka teinillekin, joka on alakoulussa kerrannut. Mieluiten lapsi ei asiasta puhu, minkä moni aikuinen katsoo todisteeksi siitä, ettei asialla ole ollut väliä!
Aiheesta luokalle jääneet ovat yläkoulussa edelleen heikompia kuin oppilaat keskimäärin. Tämä saakin minut epäilemään, ettei sillä kertaamisella mitään pitkän tähtäimen hyötyä useinkaan saavuteta.
Pidä lapsesi puolia. Kukaan lapsi ei halua jäädä luokalleen, ja kertaaminen käy itsetunnon päälle vielä vuosien päästäkin. Jos lapsesi osaa lukea ja kirjoittaa sekä suoriutuu peruslaskutehtävistä, häntä ei voi jättää luokalle vastoin huoltajan tahtoa.
Jos lapsellasi todetaan oppimisvaikeuksia, asiaa ei auta luokalle jääminen vaan sinun on vaadittava hänelle muuta tukea ja apua ja autettava itse kotona. Luokan kertaaminen ei ole mikään poppakonsti.
Muista aina, että opettajakin on vain ihminen: hänen näkemyksensä lapsesta ja hänen potentiaalistaan ei ole mikään Totuus. Opettajalla saattaa olla jonkinlainen ennakkoluulo lapsesi kykyihin liittyen, koska on mielestäni aika erikoista, että luokalle jäämistä ehdotetaan jo joulukuussa. Puoli vuotta kun on noin pienelle pitkä aika ja periaatteessa paljonkin kehitystä voi siinä tapahtua. Miten ihmeessä opettaja on jo nyt vakuuttunut siitä, ettei lapsi kehity riittävästi ensi elokuuhun mennessä?
Mihinkään väittelyyn tai riitaan sinun ei tarvitse ryhtyä. Katso, mitä psykologi sanoo, miten koulutehtävät sujuvat ja mitkä ovat opettajan perusteet. Sen jälkeen teet oman ratkaisusi.
ihan erimieltä sinun kanssasi. Tuplaamisesta on juuri se hyöty mitä tuulatuula mainitsi. Lapsella kasvaa itsetunto kun osaa jo asioita, joita eivät muut luokkalaiset osaa. Ei luokalleen jääminen saa olla vanhempien kunnian kysymys, vaan aina pitää katsoa se mikä on lapselle parasta.
Eihän sinulla ollut vain estää luokalleen jääminen, se että olet opettaja ja opettajan lapset eivät voi jäädä luokalleen ?
Tulipa kyllä sama mieleen kuin ed. kirjoittajalla. Tyyliin "eihän open lapsi voi jäädä luokalle..."
Jos kertaus kannattaa, se on varmaan parempi tehdä juuri ensimmäisten kahden vuoden aikana. Yläkoulusta löytyy useita, jotka ovat kerranneet ekan tai tokan, ja nyt menestyvät ihan mukavasti (siis keskitasoa). Kukaan ei muista, että ovat joskus kerranneet.
On paljon "häpeällisempää", jos joutuu kertaamaan sitten yläkoulussa. Usein silloin olen nähnyt kertauksen menevän täysin hukkaan. Lapsi on vain vuoden vanhempi kuin muut, ja se taas on vain kiva juttu, kun saa olla luokan vanhin, joka ekana saa mopokortin, joka ekana joskus täyttää 18 jne...
Tuulatuula puhui asiaa. Ajattele lapsen kannalta: Onko kiva aina olla se luokan heikoin ja hitain ja saada huonoimpia arvosanoja? Vai jos saat rauhassa opiskella ja omaksua asiat, ja onnistutkin?
Jos lastasi on jo ennen ekaluokkaa testattu (vai missä välissä se oli), kertoo se jo jotain. Jotain häikkää saattaa olla, vaikkei se kotona näkyisikään.
Emme me koulussa ihan syyttä suotta lapsia oppimisvaikeustesteihin suosittele. Kyllä mietitään ja palaveerataan useamman kerran ennen kuin tällaista ilmaan heitetään. Sen verran vakava ja lapsen tulevaisuuteenkin vaikuttava juttu on.
Sinä kuitenkin olet se, joka päätöksen tekee.
Olipa erittäin asenteellinen kysymys.
Opettajuudella ei ole mitään muuta tekemistä asian kanssa kuin se, että opettajalla on työnsä puolesta ehkä enemmän tietoa koulumaailmasta ja siksi kykyä arvioida tilannetta. Muuten opettajat ovat vanhempia siinä kuin muutkin: monenkin opettajan lapsella on oppimisvaikeuksia ja luokan kertaamisia. Emme me siinä eroa muista millään tavalla.
En todellakaan sanonut enkä tarkoittanut, että kyse olisi mistään kunniasta. Mitä on kunnia tai mitä se on varsinkaan lapsen parhaan rinnalla?!
Eri mieltä kanssasi olen siitä, että luokalle jääminen parantaa lapsen itsetuntoa. Kyllä se on lapselle epäonnistumisen kokemus, tietenkin. Lisäksi lapsi menettää siinä tutuksi tulleen luokkansa ja usein myös kaverinsa. Siksi luokalle jäämistä tulee harkita, eikä siihen tule päätyä kevein perustein. Ap:n tekstistä ei mielestäni ainakaan niitä painavia perusteluita löytynyt.
Opettaja ei ole aina oikeassa. Tätä ei kukaan paremmin tiedä kuin toinen opettaja. Kuluneet vuodet ovat ainakin minulle osoittaneet, että vastustamalla kertaamista tein lapseni parhaan kannalta aivan oikein. Kokemus on osoittanut, ettei kertaaminen ollut mitenkään tarpeen.
tietoa lapsesi kouluosaamisesta kuin lapsen omalla opella...? niin mutta sinähän olit opettajuus...
jos sinä opena ja vanhempana olet sitä mieltä että on epäonnistumisen kokemus kerrata luokka, niin onhan se silloin sitä lapsellekin.
mielenkiintoista, että opettaja asetit oman lapsesi opettajan ammattitaidon kyseenalaiseksi.
Opettaja on ihminen siinä missä muutkin, myös hän tekee arviointivirheitä, eikä osaa välttämättä ennustaa, miten lapsi tulee seuraavalla luokka-asteella pärjäämään. Tämä ennustaminenhan on itse asiassa todella vaikeaa, koska lapsi on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä otus, jota ja jonka osaamista ei kukaan, varsinkaan hänet aina laumassa näkevä opettaja, voi kokonaan tuntea.
On se kumma, kun ei koskaan voi tehdä oikein. Jos täällä joku opettaja toista puolustaa, saa yleensä haukut ja syytökset siitä, miten tässä oikein porukalla viattomia lapsia kiusataan eikä suostuta myöntämään koulun ja opettajien epätöydellisyyttä. Jos taas ääneen sanoo, että oma ammattikunta eli opettajat, eivät suinkaan ole täydellisiä, niin haukut saa siitäkin.
Mielestäni ei ole mitään mielenkiintoista siinä, etten suhtaudu kollegoideni mielipiteisiin jumalansanana. Aika mielenkiintoista olisi, jos niin tekisin. Ovatko esimerkiksi kaikki kampaajat sitä mieltä, että kaikki kampaajat ovat työssään hyviä?
Kaikki, mitä olen yrittänyt sanoa, on se, että vanhempi miettiköön asiaa myös ihan itse omilla aivoillaan, koska hän lapsensa parhaiten tuntee, ja ottakoon huomioon luokalle jäämisen merkittävyyden, ennen kuin ryhtyy sitä puoltamaan. Miten kukaan voi olla tämän kanssa eri mieltä? Eikö vanhemmilla saa olla kantaa ja mielipidettä? Eivätkö he kuitenkin tunne oman lapsensa ja ole juuri ne, joiden pitäisi lasta puolustaa? Vanhempien tulisi myös joissakin tilanteissa vaatia luokalle jättämistä, vaikka opettaja ei tällä kannalla olisikaan, mikäli katsovat sen lapsensa parhaaksi. Kaikkihan riippuu tilanteesta ja lapsesta. Vanhemman vastuu lapsesta on jakamaton; sitä ei voi siirtää opettajalle.
Oma esimerkkini kertoo, että opettaja joskus voi arvioida lapsen kyvyt aivan väärin ja että minulla vanhempana itse asiassa todellakin oli oikeampi käsitys lapsen osaamisesta kuin opettajalla. Jos lapsi ei olisikaan pärjännyt, niin en tässä näitä ap:n avuksi kirjoittelisi.
Tuo näkemys, ettei luokalle jääminen aina tuntuisi lapsesta jossain määrin pahalta, on suoranaista ikärasismia. Lapset eivät ole idiootteja, kyllä he ymmärtävät, että tarkoitus olisi suoriutua luokasta vuodessa. Varmasti se kirpaisee, kun näkee kavereiden jatkavan matkaa, kun itse jää luokalle. Eikä lapsen status ryhmässä siitä nouse, koska kyllä kaikki luokkatoverit tietävät, että tuo on isompi tai osaavampi siksi, että on vanhempi ja luokalle jäänyt. On kamalaa vähättelyä sanoa, että lapsi ei tätä surisi. Joskus luokalle jääminen on pienin paha, mutta ei silloinkaan pidä lähteä vähättelylinjalle. Lapselle on muuten myös riski lähteä hyppäämään luokkaa ylikään; sekin johtaa siihen, että on erilainen ja eri-ikäinen kuin muut, jotka saattavat sitten ottaa lahjakaan luokan ylittäjän silmätikuksi. Kannattaa aina vakavasti harkita näitä asioita, koska niillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Turvallisinta lapsen kehitykselle ja asemalle ikäryhmässä on edetä tavalliseen tahtiin, mikäli se vain suinkin on mahdollista. Valitettavasti aina ei tietenkään ole.
kiitos viesteistä kaikille..olen ollut koulupsykologiin yhteydessä puhelimitse ja hän sanoi ettei mitään päätöksiä tarvi tehdä nyt kesken kaiken ja koulu ei saa jyrätä yli..myöskin lapsen luku ja kirjoitustaidot on mennyt eteenpäin hyvin,lukee samallalailla kun muutkin luokallansa.Meillä siis tehtiin aikanaan lapselle koulukypsyystestit lapsen iän takia,eli loppuvuoden lapsi on.Myöskin pojan luokalla on toinenkin samanikäinen.Ollaan karvaasti saatu kokea tämä tilanne.Tuntuu että koulu on jo valmiiksi päättänyt kaiken ja meillä ei ole siihen sanomista vaikkakin psykologi sanoi että hän tulee jokaiseen palaveriin mukaan meidän kanssa,tuntuu helpottavalta kun edes joku on tukena.Tämä tilanne on kyllä hermoja raastava välillä!Kuunnellaan tietenkin asiantuntijoiden mielipiteitä, mutta olen yläkoulunopen kanssa samaa mieltä että myös meitäkin pitää kuunnella ja opettajakin voi tehdä virhearvioita kun kuitenkin luokalla ei peräpäässä eroja ole huomattavaa ja kukaan ei voi sanoa että miten lapsi kehittyy kuluvan kevään ja kesän aikana..odotan kovasti koulupsykologin testeihin pääsyä että loppuisi jo tämä jahkailu ja miettiminen.Päättääkö koulu yksin luokan kertaamisesta?..haluan lopuksi kiittää yläkoulunopea tuesta ja jolla on koulupsykologinkin kanssa samoja ajatuksia.
Koulu ei voi väkisin jättää luokalle lasta, joka on suorittanut vaadittavat tehtävät ja saavuttanut opetussuunnitelmassa määritetyt tavoitteet. Käytännössä alkuopetuksessa tämä tarkoittaa luku- ja kirjoitustaitoa ja peruslaskutehtävistä (yhteen- ja vähennyslaskut) suoriutumista.
Jos lapsesi tosiaan osaa lukea ja kirjoittaa ja koko ajan kehittyy näissä taidoissa, eikä koulupsykologi löydä mitään kaameita vaikeuksia, niin luokan kertaaminen lienee turhaa.
Minulla ainakin riitti, kun toimitin kouluun kirjallisena perustellun näkemykseni siitä, miksi lapseni mielestäni pitää siirtää seuraavalle luokalle. Koska koululla ei ollut muita perusteita, kuin että opettajasta tuntui siltä, että kolmonen voi olla vaikea, lapsi siirrettiin luokalta. Eikä se kolmonen sitten ollutkaan yhtään vaikea. Loppuvuodesta syntynyt poika on muuten minullakin...
vastauksesta.On mukava lukea ja kuulla välillä asioita näinkin päin.Poikamme luku ja kirjoitustaito on mennyt kuukaudessa hurjasti eteenpäin ja alekkain matikan laskut(jotka nyt on alkanut)osaa ihan hyvästi.on kuitenkin hieman hidas,niinkuin minäkin olen kuulemma ollut =).Oli vaan aika järkytys kuulla silloin joulukuussa että oma poika on heikoin ja huonoin =(,monet itkut on tullut itkettyä mutta onneksi koulupsykologi on mahtava.Sitä loppuvuodesta syntynyt on kyllä tullut aika moneen kertaan kuultua =),sanoinkin koulupsykologille että pistää harkitsemaan laitetaanko toista poikaa sitten aikanaan miten kouluun(on kanssa loppuvuoden lapsi),hän meinasi että ei se pidä paikkaansa että loppuvuoden lapsi olisi hitaampi kuin alkuvuoden. Me ajateltiin odottaa koulupsykologin testien tuloksia,sitten kun ne on käyty ja niiden pohjalta tehdään sitten päätöksiä.Ollaan ajateltu että jos ne menee ihan hyvin niin sitten ei anneta lupaa kertauttaa luokkaa.Oliko teillä minkälaisia asioita minkä takia teillä olisi pojan pitänyt luokka kerrata?
Meillä koulupsykologi totesi pojan kognitiivisen kapasiteetin kauttaaltaan ikätasoa vastaavaksi, joillakin alueilla keskitasoa paremmaksikin. Mitään oppimisvaikeuksia ei tutkimuksessa löytynyt. Koulu oli kuitenkin vähän tahmeaa, koska poika oli leikki-ikäinen ja jossain määrin motivoitumaton.
Jonkin verran oli keskittymispulmia. Varmasti hän oli esimerkiksi tuntitilanteissa hitaimpia, koska ei ollut kiinnostunut koulumaisesta työskentelystä. Luokka oli suuri ja varsin levoton ja seuraava kakkosluokka pieni; ehkä tämäkin vaikutti siihen, että opettaja halusi jättää luokalleen kolme mielestään huonointa poikaa.
Koska oma lapseni kärsi lähinnä motivaation puutteesta, en tajua, miten luokalleen jääminen olisi tilannetta kohentanut. Luultavimmin motivaatiosta loputkin olisi hävinnyt. Tämä oli yksi niistä syistä, miksi suhtauduin skeptisesti luokan kertaamisella saavutettaviin hyötyihin.
Aika on hoitanut enimmän osan näistä ongelmista ihan itsestään, ilman kertaamista, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Opettajan vaihtuminen taisi myös auttaa tilannetta.
takaisin..oletkin vastannut asiallisesti takaisin niinkuin nuo toisetkin alkupäästä..meillä myös oli pojalla koulukypsyystesteissä pari vuotta sitten ei-kielelliset keskitason yläpuolella ja kielelliset keskitasossa,siksi myös koulupsykologi ihmetteli, kylläkin puhelimessa että miten voisi nyt olla asiat noin huonosti..meillä on myös pojan luokassa yli 20 oppilasta,tulevia kakkosia on n.15..myös levottomuutta on luokassa.Ihmettelenkin että miksei lapsi saisi "katsella" luokassa ympärille ja miten se ei saisi "häiritä" tekemistä jos luokassa pölistään ja vihellellään.ei mekään muuten oltu ainoita joille opettaja oli ilmaissut "huolestumista" ja kyllä hekin niinkuin mekin otettiin asia vastaan tosissamme eikä heti ajateltu että opettaja on väärässä..opettajaa ym asioista tietäviä pitää tietenkin kuunnella ja kuunnellaankin mutta kuten kirjoitin aiemmin,myös meitä vanhempiakin..meilläkin poika oppii ja kehitys on mennyt eteenpäin kovasti,minun mielestä pojalle pitää antaa mahdollisuus näyttää uudet taitonsa ja osaamisensa.pojalle on myös tullut hurjasti lisää itseluottamusta ja halua näyttää että osaa,nytkin teki matikan tehtävät(uusi kirja)itsenäisesti ja reippaasti.(tietenkin tarkistin=)).On mukava olo itselläkin pojan puolesta,kyllä tämä tästä.
Olkoonkin tulos mikä hyvänsä,mahtava poika meillä on =)
voi rakkauden päivät. äiti on liikuttavan onnellinen kun yläkouluope vahvistaa äidin omaa mielipidettä, äiti on jo päättänyt ettei lapsi kertaa ja etsii vain vahvistyuksia sille.
yläkouluope kertoo miten hän ei antanut lapsensa kerrata, vaikka lapsen oma ope niin suositteli. opettajat kun ovat ihmisiä ja tekevät virheitä. mitähän jos joku olisi kyseenalaistanut yläkoulunopen ammattitaidon???
kaksi äitiä tukee toistaan ja kaikki hyvin?
mutta entäs se lapsi?
äiti ja ope ovat päättäneet, että on häpeä kerrata luokka. näin annetaan myös lasten ymmärtää. siispä heillä ei kerrata. yläopen lapsi on selviytynyt hienosti vaikkei ole kerrannut. hieno asia. toivottavasti näin käy myös aloittajan lapselle. ellei mitä sitten? lapsi on entistä enemmän ulkona kouluasioista ja tuntee sitä huonommuutta, mita nyt yritetään välttää.
minä en ymmärrä tuommoisia äitejä ja opettajia. minä en menisi kyseenalaistamaan jonkun kollegani tai lapseni mielipiteitä kovin äkkiä. kaikki toki tekevät virheitä, mutta suosittelu kertaamisesta on niin paljoon vaikuttava, ettei sitä kukaan opettaja tee ilman painavia perusteluja.
enkä ymmärrät tuota kiusaamista ja huonommuutta. tyttäreni luokalla on poika, joka kertaa luokkaa ja sitä ei kukaan luokassa pidä kummallisena. asumme tosin maalla, että osataanko täällä opettaa lapset suhtautumaan luonnollisesti asioihin toista merkitsemättä. myös eräs tyttäreni kanssa samaan aikaan eskariin tullut poika on nyt tyttöäni kaksi vuotta alempana. eikä siinäkään ole mitään kummallista. ja näille pojille tämä on ollut oikea ratkaisu.
me vanhemmat käytöksellämme kerromme paljon lapsille mikä on oikein ja mikä väärin.
siis kollegani ja lapseni OPETTAJAN mielipiteitä..
Jaa että mitä jos joku olisi kyseenalaistanut minun ammattitaitoni. No hehheh, kyllä tässä ammatissa saa ja pitääkin varautua kritiikkiin itsekunkin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Itse kuuntelen kyllä mielelläni huoltajienkin näkökulman.
Kumpikaan meistä (minä ja ap) ei ole mielestäni edes rivienvälissä sanonut, että luokalle jääminen olisi häpeä. Miten olet onnistunut näin lukemaan? Taitaa kertoa lähinnä omista ajatuksistasi. Luokalle jääminen ei ole häpeä vaan joskus ihan paikallaan.
Mikään toimintatapa ei takaa sitä, että lapsi ei joutuisi kokemaan huonommuutta. Näin voi hyvin käydä jäi hän sitten luokalleen tai ei.
Mielestäni me vanhemmat ilmaisemalla omia mielipiteitämme kerromme lapsillemme, että olemme kiinnostuneita hänen asioistaan. Mikä vanhempi se sellainen on, joka siirtää omat aivot narikkaan koulun kanssa keskustellessaan? Yhdessä useammalta kantilta tuumien se paras päätös yleensä syntyy.
Ap:n lapsi on oppinut normaalisti lukemaan ja laskemaan ja kehittyy tällä hetkellä nopeasti. Jos koulupsykologi ei hänen oppimiskyvystään löydä suuria ongelmia, miksi hänen pitäisi jäädä luokalleen? Ja kuten jo aiemmin sanoin, on omituista, että luokan kertaamista ehdotellaan joulukuussa, koska eihän silloin voi vielä nähdä, mikä voisi olla ensi elokuun tilanne. Luokan kertaaminen on kuitenkin lapsen maailmassa iso asia, johon ei pitäisi suhtautua hälläväliäasenteella.
nokka vaan tukossa kun et tiedä asioista kunnolla kaikkea! me vanhemmat emme MISSÄÄN nimessä olla sitä mieltä että lapsen on HÄPEÄ kerrata luokka ja emmekä missään nimessä ole vielä mitään päätöksiä tehty! Luotan kuitenkin koulupsykologin mielipiteeseen joka on jo aikaisemmin tehnyt pojalle koulukypsyystestit ennenkuin sinun lausuntoihisi.Tarkoitin yläkoulunopelle siitä kiitoksia kun joltakin kuulee jotain positiivista(tarkoitan tätä palstaa).Empä olisi uskonut että tuommoisiakin ihmisiä on kuin sinä!.Mutta kiitoksia mukavasta viestistäsi. Olempa ensimmäistä ja viimeistä kertaa hakemassa täältä "vertaistukea",kiitos siitä sinulle =).
sitä "myötätuntoa" sinulle niinkuin tuossa äsken niin sanottiin =).Justiinsa tämmönen tympii kun ei lueta kunnolla tekstiä ja sanotaan että äiti on jo päättänyt ettei lapsi kertaa luokkaa.Minähän sanoin että menemme ensin testeihin ja sitten yhdessä teemme päätöksiä.Pitäähän koulunkin kuunnella ensin koulupsykologia ja niinkuin meitä vanhempia. Jyräämisen tuntua vaan on kovin..ei tunnu vaan mukavalta että jos lapsi oppii keskitasoisesti ja vaan hitaus olisi sitten se syy kerrata luokka..kyllähän sen jokainen ymmärtää että jos kertaamiseen aihetta on niin se on vaan lapsen parasta,ei muuta.Sen verran on palavereistakin kokemusta että niissä saa ja pitääkin saaha sanoa omakin mielipide..mutta sittenhän sen näkee kun pojan kanssa tulee kohta asia eteen.ja kiitoksia taas kerran vaikka joku voi vetää hernukan nenää tästä..
Otettiinpa sitä herne itse nyt nokkaan!
Kun tämä opettaja yläluokilta oli ah niin empaattinen ja kertoi ettei kannata kerrata, niin voi kun olit onnellinen. Ihanaa saada omille ajatuksille tukea. Muunlaisiin vastauksiin et viitsinyt edes vastata tai sitten kimpaannuit, kuten nyt.
Häpeä on ehkä liian voimakas sana, se, jota edellinen käytti. Mutta itse epäilit kiusatuksi tulemista ja kyllä tämä ope piti kovasti negatiivisena kertausta, "lapsi tuntee huonommuutta". Eiköhän se lapsi jo tunne valmiiksi sitä huonommuutta, koska jostain syystähän sitä kertausta nyt suunnitellaan.
Minä en ota kantaa mikä olisi paras ratkaisu. Mutta sen verran sanon sinulle, että eriäviin mielipiteisiin tulee varautua, ne eivät välttämättä ole vääriä, jos eivät aina oikeitakaan.
Jos noin otat sydämellesi jonkun sinulle täysin vieraan ihmisen kommentin, niin kannattakohan tänne kirjoitella ollenkaan. Tämä "yläkoulunopekin" voi olla jotakin ihan muuta todellisuudessa kuin opettaja. Ja tämä edellinen kirjoittaja saattaa sittenkin olla oikeassa jossakin asiassa. Ainakin siinä, että et taida oikein hyvin sietää eriäviä mielipiteitä.
Selvitä ensin itsellesi mitä on luokan kertaus. Selvitä itsellesi että siitä ei kiusata tai jos siitä kiusataan, niin sitten kiusataan monesta muustakin asiasta. Lapset saattavat kiusata toisiaan vaikka etunimestä tai vääränvärisistä vaatteista! Selvitä itsellesi että se ei ole huonommuuden osoitus, vaan osoitus siitä, että me kaikki emme ole samasta muotista. Ethän yritä lastasi väkisin tiettyyn malliin? Kun olet itse sinut tämän kanssa, niin sitten vasta olet valmis käsittelemään asiaa muiden kanssa.
omaa viestiäsi,oliko se asiallinen ja mietippä nyt tätä jonka vastasit.Empä olekkaan ikinä saanut tämmmöistä vastaan keneltäkään,en edes tutuilta.Olit heti valmis syyttelemään että me hävettäisi kertausta ym..eikä todellakaan pakoteta lapsiamme mihinkään muottiin. Et halua näköjään ymmärtää ajatusta, mutta antaapa asian olla,ei tarvi enään vastailla jos et sitten itsellesi halua vastata..ja vielä,osaan ottaa kyllä muutakin kommenttia vastaan kuin positiivista eipä elämä aina ole niin kun kirjoissa menee mutta se on asia erikseen miten toinenkin vastailee takaisin..olen kyllä muillakin palstoilla huomannut miten joku vastailee jollekkin toiselle nasevia vastauksia takaisin..mutta jätetäänpä tällaiset omaan varjoonsa tuossahan tulikin monelta takaisin fiksuja vastauksia joista kyllä kiitin takaisin ja otan kyllä huomioon esim.tuulatuulan viestin ja kokemuksen..oikein hyvää kevättä kaikille vastaajille.
Nimenomaan Tuulatuulalle et vaivautunut vastaamaan. Miksi? No, ilmeisesti vastaus ei miellyttänyt. Mutta kun löytyi hengenheimolainen, niin heti alkoi mielipiteidenvaihto ja pään silittely.
Edellisessä ei ollut mitään asiatonta. Hän vain herätteli pikkaisen sinua ja ajatuksiasi.
Ja väität että osaat ottaa kielteistäkin kommenttia vastaan. Eipä siltä näytä kun tähänkin heti haukahdit.
Se on näissä nettikeskusteluissa valitettavasti vaarana, että joku tosiaan saattaa näpäyttää takaisin jotakin mikä ei niin miellytä. Sitä voi silloin yrittää perustella kantaansa toiselle tai olla huomioimatta. Sinä tosin itse reagoit kuten osa nasevasti vastanneista varmaan toivoikin; ärsyynnyit heti ja aloit itkemään täällä miten väärinymmärretty olet. Sitä yleensä saa mitä tilaa!
Vastaapa esim tähän viestiin, ja kerro vaikka että miten olet sen negatiivisen palautteen ottanut vastaan? ............. Sitä minäkin.
Fiksu vastaus = itseä miellyttävä vastaus.
Säälin lastasi!
Luin läpi vain sinun viestisi, en vastauksia mitä olet saanut.
Ensinnäkin kiinnitti huomiota tuo, että opettaja olisi jo joulukuussa "päättänyt" että lapsesi kertaa. Ettet nyt vain olisi ymmärtänyt väärin.
Meillekin aikanaan joulukuussa opettaja kertoi palaverissa, että lapsemme ei meinaa pysyä muiden tahdissa luokassa ja ellei asia parane, hän suosittaa kertaamista.
En myöskään usko, että opettaja olisi suoraan sanonut että lapsesi olisi heikoin ja hitain luokassa. Ja vaikka olisi niin antanutkin ymmärtää, niin miksi et uskoisi että niin on?
No, keväällä sitten meillä tahti parani ja tulokset sitä myöten ja enää ei kertaamisia otettu puheeksi muuten, kuin että ope uskoi, että poikamme selviää kolmannesta. Ja jos sitä kertaamista olisi suositeltu, niin enpä usko, että olisin alkanut psykologeilta tukea hakea, vaan olisin keskustellut asiasta opettajan kanssa.
Kyllähän nyt jo koenumerot ja esim tehtyjen tehtävien oikeellisuus kertoo jotakin. Myös se, miten pitkä aika kotitehtäviin menee. Kyllä äidillä pitää olla jonkunlainen käsitys siitä pärjääkö lapsi. Minäkin huomasin syksyllä ettei pärjännyt. Kotitehtävät eivät sujuneet kunnolla, käytti aikaa paljon, ja numerot olivat luokan heikoimpia, sai esim 7 kun suurin osa luokasta sai 9 jne. Keväällä tahti parani selvästi. Hän löysi uuden mielekkään harrastuksen ja se varmaan antoi potkua koulutyöhönkin.
Eli se, mitä yritän sanoa, että älä hae väkisellä taustatukea sille, ettei pojan tarvisi kerrata. Kyllä sinä äitinä tiedät tilanteen. Jos sinusta tuntuu, ettei poika ihan oikeasti pärjää kuten luokkalaisensa, se ei ole huono vaihtoehto. Opettajalla on varmasti ollut syynsä asia esille ottaa. Mutta jos tuntuu siltä, että kertaus ei ole aiheellinen, puolusta silloin kantaasi.
Ja vielä; ei täällä netissä sinua kukaan oikeasti voi auttaa, itse sinä tiedät tilanteen tosielämässä, toiset eivät, he lukevat vain tekstiäsi (joka, anteeksi vain, oli vähän vaikeaselkoinen kirjoitus- ja lausevirheineen).
PS: Kerrotko myöhemmin täällä mihin päädyitte?
...todella asiallinen ja hyvä kommentti! Kiitos siitä. Et ole ilmeisesti näitä muita lukenut, mutta niissä tuntuivat monet olevan aivan yksioikoisesti sitä mieltä, että luokalle jääminen on ainoa oikea vaihtoehto, jos ope sitä joulukuussa ehdottaa. Mutta kuten sanoit, kyllä sitä vanhemmillakin jotain tietoa asiasta on ja lastaan seuraava äiti tietää, missä mennään.
Eri mieltä olen kanssasi siitä, etteikö tällaisessa tapauksessa kannattaisi lasta koulupsykologin tutkia. Todellakin kannattaa, jäätiin sitten luokalle tai ei. Se voi poikia lapselle tukea ja apua tai sitten lisää itsetuntoa, kun huomataan, että rahkeita kyllä olisi. Meillä esimerkiksi selvisi ristiriita kykyjen ja suoriutumisen välillä. Tutkimuksen jälkeen oli kiva, kun saattoi sanoa lapselle, että sinulla on mustaa valkoisella siitä, että kykyjä on, eli tehdään vaan töitä, niin hommat järjestyvät.
On todella surkeaa, että täällä yläkoulussa on monia oppimisongelmien kanssa painivia nuoria, joiden vaikeuksien taustaa ei ole koskaan tutkittu! On vanhemman tehtävä tässäkin pitää lapsen puolta. Systeemin läpi luiskahtaa väkisinkin moni lapsi, jonka vanhemmat eivät ole tehtäviensä tasalla.
kyllä opettaja sanoi minulle että lapsemme on luokan heikoin ym..valitettavasti.Hän sanoi sen siinä yhteydessä kun ihmettelin että tiedän että luokassa on myös samalla lailla oppivia lapsia(olen äitien kanssa jutellut).Myös opettaja sanoi että koulupsykologin luona pitäisi myös käydä,jolle tietenkin soitinkin heti koska niin suositeltiin. Meillä on lapsi tehnyt aina kotitehtävänsä huolellisesti ja oikein,emme ole nähneet että olisi mitään vikaa ollut.Mutta lapselle oli tehty kuten muillekkin luokalla, äidinkielen kokeita ja ne olivat menneet huonosti.Enhän minä voi niistä tietää kun ei niistä mitään tietoa kotiin tullut,esim.ei tullut kotia näytille niinkuin matikan kokeet on tullut. Meillä on lapsella kuten olen jo kirjoittanut,taidot menneet kovasti eteenpäin ja tarmoa on tullut kovasti lisää,lapsi on ollut mahakipuinen ja väsynyt(keliakia löytyi). En tietenkään hae täältä ratkaisuja,nehän tulevat sitten esille kun mennään palaveriin opettajan,koulupsykologin ym..kanssa..mutta väkisinkin on tullut tunne että lapsi kertaa,en nyt tässä ala enempää sanomaan.Tietenkin poika kertaa luokan jos tulee esille semmoisia asioita että pojan olisi hyväksi kerrata luokka.Lapsen parhaaksihan se vaan on,ei huonoksi. Tiedän että tekstini ei ole virheetöntä ja on yhteen kirjoitettua,en vaan ole aikaisemmin tänne kirjoittanut =).Ilmoittelen kuulumisia oli ne kumpaa vaan.Kiitoksia sinulle =)