Osaisko joku neuvoa missä se luonnonvarakoulutus järjestetään. Olisi tosi mukava jos osaisi poimia omat puolukat ja mustikat. Ja niistä, kun osaisi vielä tehdä hilloa tai marmelaatia. Niin ei tarvitsisi talvellakaan ostaa karamelliä tai syödä selleriä. Luin sen jostain ylen sivuilta ja en enää löydä sitä. Siinä mainittiin, että opitaan myös tuntemaan luonnonvaraiset yrttikasvit.
En tiedä mitä siitä tulisi jos kaksi keräisi marjoja ja yrttejä ja kolmas tekisi hilloja ja marmelaateja? Ja yrittäisi myydä niitä herkkusuille eripuolille tätä yksityisomisteista palloa. Jossa oleilu yleisellä tasolla on moninpaikoin kielletty ilman asiaa.
Onhan se paljon järkevänpää istua mättäälle ja antaa sääskien syödä, kuin notkua jääkaapin ja tv:n välimaastossa. Ja yksi mitä työttömyyden voima tsto voisi vielä keksiä olisi jonkinlaiset iltapala ja välipalakurssit.
Vaikka siten, että aamulla voisi käydä valmistamassa puuron ja iltapäivällä vaikka käydä grillaamassa jonkun lihapalasen. Ja ennen nukkumaan menoa vielä tehtävänä olisi joku voileipägrillin käyttökoulutus. Niin ei menisi ihmisten aika hukkaan ja opittaisiin tulemaan toimeen toisten kaltaistensa kanssa. Ja kaiken kruunaisi alan messut, jotka kuuluisi ainoana pakollisena osana kurssitukseen.
Norjassa työnhakijoille oli yhdessä vaiheessa tarjolla kahden viikon välimeren purjehdus-safareja aktivointimielessä. Miksi Suomessa, jossa järki sentään jyllää aivan eri tasolla ja sfääreissä, kuin tällä maailman toiseksi parhaimmalla kansakunnalla, pitää olla sellaiset järjestelmät ja mekanismit, että ihminen ei itse saa ehdottaa ja kokeilla jotain tekemistä sitä rahaa vastaan, jonka joutuu saamaan, kun ei ole ketään kuka maksaisi siitä, että tekisi jotain?
Paljon hyödyllisempää se on, että työttömyyden vallitessa ihminen pääsisi kokeilemaan erilaisia asioita tai opiskelemaan eteenpäin samaa rahaa vastaan, jonka muutoin joutuu ottamaan näennäisellä ja käytännössä olemattomalla työnhaun aktiivisuuden osoittamisella.
Nykyisin ihmisten pitää maata rahaa vastaan.
Tähän kuuluu erilaiset tavoitettavissa olemisen vaatimukset ja pikkutarkat säännöt ja säädökset, jotka käytännössä vievät kaiken sen energian joka ihmisillä itsellään olisi vaikuttaa omaan tilanteeseensa siten, että sen suurin ongelma, eli viranomaisten kanssa ajan viettäminen voisi saada päätöksensä kohtuullisessa ajassa.
En tiedä mitä siitä tulisi jos kaksi keräisi marjoja ja yrttejä ja kolmas tekisi hilloja ja marmelaateja? Ja yrittäisi myydä niitä herkkusuille eripuolille tätä yksityisomisteista palloa. Jossa oleilu yleisellä tasolla on moninpaikoin kielletty ilman asiaa.
Onhan se paljon järkevänpää istua mättäälle ja antaa sääskien syödä, kuin notkua jääkaapin ja tv:n välimaastossa. Ja yksi mitä työttömyyden voima tsto voisi vielä keksiä olisi jonkinlaiset iltapala ja välipalakurssit.
Vaikka siten, että aamulla voisi käydä valmistamassa puuron ja iltapäivällä vaikka käydä grillaamassa jonkun lihapalasen. Ja ennen nukkumaan menoa vielä tehtävänä olisi joku voileipägrillin käyttökoulutus. Niin ei menisi ihmisten aika hukkaan ja opittaisiin tulemaan toimeen toisten kaltaistensa kanssa. Ja kaiken kruunaisi alan messut, jotka kuuluisi ainoana pakollisena osana kurssitukseen.
Norjassa työnhakijoille oli yhdessä vaiheessa tarjolla kahden viikon välimeren purjehdus-safareja aktivointimielessä. Miksi Suomessa, jossa järki sentään jyllää aivan eri tasolla ja sfääreissä, kuin tällä maailman toiseksi parhaimmalla kansakunnalla, pitää olla sellaiset järjestelmät ja mekanismit, että ihminen ei itse saa ehdottaa ja kokeilla jotain tekemistä sitä rahaa vastaan, jonka joutuu saamaan, kun ei ole ketään kuka maksaisi siitä, että tekisi jotain?
Paljon hyödyllisempää se on, että työttömyyden vallitessa ihminen pääsisi kokeilemaan erilaisia asioita tai opiskelemaan eteenpäin samaa rahaa vastaan, jonka muutoin joutuu ottamaan näennäisellä ja käytännössä olemattomalla työnhaun aktiivisuuden osoittamisella.
Nykyisin ihmisten pitää maata rahaa vastaan.
Tähän kuuluu erilaiset tavoitettavissa olemisen vaatimukset ja pikkutarkat säännöt ja säädökset, jotka käytännössä vievät kaiken sen energian joka ihmisillä itsellään olisi vaikuttaa omaan tilanteeseensa siten, että sen suurin ongelma, eli viranomaisten kanssa ajan viettäminen voisi saada päätöksensä kohtuullisessa ajassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
työttömiä vaan sellaista massaa tai toimintakenttää johon on juurtunut paljon erilaisia toimijoita.
Työttömyys on mielestäni alkanut entistä enemmän toimimaan oman kehyksensä sisällä. Siellä toimii erilaisia toisiaan tukevia projekteja, yrityksiä ja viranomaistoimijoita joiden toiminta on toisistaan riippuvaista ja jotka hyödyttävät toisiaan.
Työttömyydestä on tullut on yksi tämän yhteiskunnan toimintakenttä, aivan samalla tavalla kuin on maatalous tai teollisuus. Minusta tällaisen loiskulttuurin syntyminen työttömyyden yhteyteen ei ole terveen yhteiskunnan merkki. Tuntuu, että tällaisella projektinikkaroinnilla ja suunnittelulla ei ole enää mitään rajaa, uusia toimintamalleja syntyy kuin sieniä sateella.
Minä uskon, että kevyellä organisaatiolla ilman välikäsiä saataisiin paljon tehokkaammin pidettyä ihmisiä työnsyrjässä kiinni.
Uskon minäkin, mutta siihen, että jos organisaatiota ei olisi niin ihmiset saisivat itse valita sen minkä he parhaimmaksi tietävät. Ja vain ne, jotka tätä eivät haluisi saisivat olla osana nykyistä järjestelmää ja sen näennäisen tekemisen meininkiä.
Syy ei ole aina ihmisten, se voi myös olla niiden tahojen, jotka supattavat korvaan, että elämä on kevyt huviretki ja valtio pitää huolen pois siitä, ettei nälkä pääse kurnimaan kansalaisten suolistossa.
Sellaiset helppoheikit ja ohjelmanikkari pitäisi itse saada sen alaiseksi, että hakisivat palkkansa samalla tavalla kuin heidän asiakkaansa, kuten nykyään hallintoalamaisia niin kauniisti kutsutaan.
Työttömät eivät todellakaan ole massaa, vaan jokaisen ihmisiä. On suorastaan typerää väittää, että olemassa oleva ammattien ja alojen kirjo ja tapa olisivat ne ainoat asiat, joita tekemällä voidaan hyväksyttävästi olla yhteiskunnan jäseniä siten, ettei pieni epäilys takaraivossa kokoajan paukuttaisi sitä, että vähemmillä veronmaksuilla et ole yhtäkelvollinen kansalainen kuin suuremmalla varustettu.
Mitä sitten, jos joku päättää elää hetken aikaa vähemmillä tuloilla, autoilla ja muulla roskalla? Ja keskittyä vaikka auttamaan suhteellisen pientä korvausta vastaan lähiympäristönsä iäkkäitä ihmisiä heidän arjessaan. Eikö tällainenkin ole jotain sellaista, jota täällä tarvittaisiin?
Ja on monta muutakin asiaa, jotka olisi hyvä tehdä, mutta niitä ei voi. Ja vielä kun lisää tässä notkutaan, niin kohta ei edes kukaan osaa sanoa, miksi asioita pitää tehdä.
Meillä on olemassa ja tarjolla ainoalaatuinen tilaisuus unohtaa kaikki se mikä elämässä on tärkeää ja sen kantavana voimana. Jos me alistamme sen tyhmyyden alttarille ja materialismille. Hyperihminen tietokoneen ääressä, kännykkä toisessä kädessä, jossa on personal assistantin numero, että joku voisi hoitaa oikeita asioita, ei ole enää kaukana.
Aika on jo aika lähellä sitä, että me olemme menettäneet kaiken kykymme olla ja toimia kuten ihmisten pitäisi.
Tavarat, seläntakana supinat, juonet ja toisten kamppaamiset ovat arkista arkea paitsi tv:ssä niin myös nykyajan ihmisten mielissä. Terveitä ei enää näe kuin sairastuneiden joukossa. Sellainen on kulkurin osa täällä pakkasten keskellä ja umpihangessa.
taas asiantuntijana keskustelun. Muuthan ei tiedä mitään.
olisiko kenties itse Justin Case muuttanut tyyliä?
Suvuttain.On siis vanhemmilta opittua helpon rahan hankkimista.Toivottavasti sitä jaetaan mahdollisimman niukasti.