Nyt olis sitten se oikea aika mennä metsään hakkaamaan talon hirret. Eikun metsään ja sieltä heti timpraamaan taloa, niin ehtii kehikko kevääksi mukavasti valmiiksi. Jos haluat vuosisatoja kestävän hirsitalon, on tärkeä tehdä siihen kuuluvat työt oikella ajalla, eli siis kaikella on aikansa auringon alla.
No niin hirsitalon rakentajat
kara .
578396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
pullo auki ja uneen......
maanantaiaamuna mennään mäntyleimikko oottaa, mökkihirret pitäs hakata, noin 100 pölliä kun löytys, 25 cm latvasta, mietin vaan tuonko rungot metän mittasena veistopaikalle.
Meilläkin on mietitty mökin tekemistä omista puista. Tuon n. "100 puuta tarvitaan" jutun olen kuullut aikaisemminkin ja sellainen määrä kyllä löytyykin, mutta kun en oikein tiedä miten nopeasti mänty kapenee, niin on pakko kysyä:
Mikä sen läpimitan pitää olla alhaalta jos latvamitta on 25cm? Tai toisinpäin ajatellen, jostakin varmaankin löytyy joku taulukko tms. siitä millä korkeudella latvaläpimitta on X jos tyvessä läpimitta on Y?
(me ei kyllä olla ihan vielä metsään menossa puita kaatamaan, kesällä varmaankin valitaan merkitään puut ja kaadetaan sitten vuoden päästä)
ja oksaiset ja kierot ei kelpaa.
ja katella sieltä sopivat puut. Muista ottaa sinne mukaan hyvät juomat niin kyllä onnistuu puiden kattominen....
Riippuu keskimääräisestä runkopituudesta. Ja tietysti jossain määrin kasvupaikasta (liian tuore metsä muuttaa männyn rungon muotoa ja oksistaa puuta) sekä metsänhoidollisten toimenpiteiden, eli lähinnä harvennusten ajoituksista.
Yli 60(-70) sentin tyvimitta voi hankaloittaa tukin käsittelyä sahalla.
metrin korkeudelta pitäs mittaluokka olla 25 cm kuoren päältä, niin rinnan kordeudelta sen tulis olla noin 27-32, riippuen jonkin verran tukin laadusta.
kuljettaa nurgot kokonaisena laanille, jos siihen vain on mahikset. Silloin sinulla on kaikki vaihtoehdot katkonnan suhteen, jotka voivat olla tarpeen rakennusta timprattaessa.
kiitos "kara,", tuo helpottaa jo paljon mahdollisten mökkipuiden valintaa. Käsittääkseni niiden puiden pitäisi olla ihan hyvälaatuisia, pylväiksikin niitä on siltä metsäpalstalta myyty. Eli suoria ja aika pitkiä pitäisi löytyä.
Jatkokysymys liittyy siihen että mitä sellaisesta 25cm ohuemmasta päästään olevasta tukista sitten saa? Pyöröhirsisen mökin tapauksessa on vähän helpompi kuvitella minkä kokoista hirttä syntyisi (varsinkin kun ei olla innostuneita sorvatuista hirsistä, vaan pitäisi löytää joku joka veistäisi kehikon vanhaan tapaan kuoritusta puusta jos pyöreää laitetaan), mutta entäpä sitten sahattu/höylätty hirsi, minkä kokoista sellaista tehdään 25cm tukista? Valinta tuon hirsityypinkään välillä ei ole vielä selvä, joskin tasaisemmat seinät tuntuisivat kivemmalta ajatukselta..ellei sahauttaminen sitten tarkoita, että puiden pitää olla paljonkin paksumpia?
Ainoa varma juttu on toistaiseksi, että mitään lamellihirsiä sinne ei tule.
Kyllä se taitaa niin olla, että tuosta 25cm järeydestä et varman päälle saa kuin 4"x7" sydänhalkaistuja (pontillisia) höylähirsiä. Voi olla, että pätevällä apteerauksella 5"x7"-8".
latvamitta on 25 cm, niin kuorittuna siitä saa 23-24 centtistä pyöröhirttä ja "lankattua" eli "pelkkahirttä", mikä se sitten kahdelta puolelta sahatun oikea nimi onkaan?Kun tukin latva on 25 cm ja alle, niin 15 cm on pelkan optimi paksuus ja jos 25 cm ja yli, niin 18 centtiä on siinä tapauksessa oikea hirsitälli. Saa siitä myös 13x200 höylähirsi aihion, mutta ei missään tapauksessa kannata sahata hyviä hirsiä parruiksi.
saa olla alusta asti mukana. Ei mee veroja eikä eläkemaksuja, kylätimpuri kun ei maksa niitä, eikä muitakaan yrittäjän niskaan sälytettyjä velvoitteita.
Kylätimpurilta yhteiskunta ei niitä vaadikkaan kun hän on vain tavallinen mies.
Juuri näin. Edellisistä viesteistä käy hyvin ilmi se kuinka paljon arvokasta hirsitukkia menee pilalle kun siitä tehdään parru, josta sitten höylätään ponttihirttä.
Jos mietitään, mitä saa samankokoisesta tukista aikaiseksi käsin veistämällä tai koneella höyläämällä niin käsin veistämällä rakennuksesta tulee aina paljon jykevämpi. Eikä se edes maksa juurikaan sen enempää kuin teollinen höylähirsikehikko.
Ihmettelen sitä, että niin suuri osa hirsimökin rakennuttajista tyytyy ns. tavalliseen höylähirteen. Varsinkin kun kehikon osuus koko mökin rakennuskustannuksesta kuitenkin on varsin pieni.
Kyllä siitä silloin saa aihiot kahteen sydänhalkaistuun höylähirteen. Höyläysvaraa ei montaa milliä tarvita, koska väärästä tai lenkosta ei kutenkaan hirttä tehdä.
suuri ero. Jos Tehdään luonnon pyöreästä niin saantohan on lähes 1/1 eli 90% jos tukki lankataan, niin saanto on pelkan osalta noin 70%, mutta siitä jää hyvät sivulaudat, jotka taas nostaa saantoa 15%.
Jos pöllistä otetaan sahatavaraa, niin pieleen ei saa sahata milliäkään, jotta päästäisiin tuloksessa 50%
hirsitimpuri joutaa täällä kommentoimaan keskelläpäivää.
olokapää vaiva vihottelee taas aikalailla.
Kivitalon tekijän lähteä nyt lekan ja hakun kanssa kalliolle hakkuuhommiin, vai olisiko kesä parempi ajankohta?
hyvä aika kivimiesten mennä kalliolle, ei muuta kun koputtelee reijät kallioon ja täyttää ne vedellä, niin pakkasukko hoitelee halkaisuhommat.
kirjoittamista kohtaan tunnetkaan, vai mikä lie on syy siihen, että kirjoitat tällaista.
erottaa siis aito kivi
(kivitalo)joka on ikuista, erilaisista sementtikivistä (sementtikivitalo) joiden kestävyys ja elinkaari loppuu ennemmin tai myöhemmin. Samoin kuin aito hirsi (hirsitalo)joka on todella pitkäikäinen mutta ei ikuinen, tulis erottaa selkeästi teollisesti valmistetusta liimahirrestä (liimahirsitalo), jonka ikää ei kukaan osaa ennustaa.
olla sinun avautumisen syy?
AITO kivitalo näistä nykyajan teollisesti valmistetuista (höttökivi) lecasora taloista.
selvitäkin, ennen kun kaikki päivät on illassa. Mutta ei mitään sen erikoisempaa syytä.
Pitikö olla "hirsimökin" rakentajat?
tietysti kaikkia oikeasta hirrestä rakentajia, niin mökin kun kun kirkonkin ja kaikki siltä väliltä. Muuten meidän kaupungin hirsikirkko jossa on ainakin 1200 istumapaikkaa rakennettiin lähes 200 vuotta sitten ja on kun uusi. Kirkko timprattiin talvella hakatuista tuoreista hirsistä, Timpureita oli parhaana aikana ollut toista sataa ja metsureita sekä hevosmiehiä oli puuhuollossa useita koko talven, siis aikamoista
meininkiä kirkkotyömaalla.
hirsirakennukset veistetty tuoreesta puusta, mikähän etu siinä on?
Koitappa kuoria kuivaa puuta ja sitten tuoretta, niin huomaat eron. Myös tuoreen puun työstäminen on paljon helpompaa.
Rungon painuminen on huomattava nimenomaan tuoreessa rungossa.
Jos kuivat hirret nuijitaan kunnolla kasaan, ei se juurikaan laske.
Tosi on, että kuivasta raaka-aineesta saa paremman mökin vaikkakin kovemmalla työllä. Ei painu, eikä salvoksiin tule rakoja puun kuivuessa.
"Perinteisesti" helpomman veistämisen lisäksi myös kiireellä on ollut suuri merkitys siihen, että on tehty tuoreesta. Piti päästä äkkiä katon alle eikä ollut aikaa kuivatella hirsiä.
Hirsistä on ne esim. pohjalaistalot rakennettu joiden ikä saattaa olle satoja vuosia, mutta kuitenkin ovat vielä haluttuja kohteita siirettäväksi ja entisöitäviksi jä kyllä entisajan timpurit tunsivat puun ominaisuudet, ehkä paremmin kun tänään.
He tiesivät että puu on tuoreena suoraa ja helpommin veistettävää se myös laskeutuu paremmin todella tiiviiksi ja kuivuessaan avaa nurkkaan 1-2 millin raon eristeen asentamista ja tilkitsemistä varten. He myös tiesivät, että hirsi seuraa tarkasti ilman suhteellista kosteutta ja reagoi eli elää omaa elämäänsä seinässä keneltäkään siihen lupaa kysymättä ja juuri tämä,, ravistuessa nurkkaan tullut rako on se tila jonka hirren terve elämä vaatii.
He myös tiesivät sen tosiasian, että hirsi kuivuessaan tuo pintaan pihkakerroksen, joka on puun oma kylläste ja se menetetään jos kuivan puun pinta poistetaan vuolemalla, vestämällä, höyläämällä tai jollakin muulla konstilla. Siis he olivat tietomiehiä, entisajan hirsitimpurit
Aika kultaa muistot...
Kyllä se on ollut niin, että silloin ei ollut moottorisahoja sun muita nykyajan vempeleitä veistotyön apuna. Tuoretta ja pehmeämpää hirttä oli paljon helpompi veistää ja pirttiin pääsi asumaan paljon nopeammin kun tuoreesta tehtiin.
Ei salvos mitään 1 - 2 millin rakoja tarvitse nurkissa, mutta jos sellaiset sinne tulee puun kuivuessa, niin ne pitää tilkitä.
ei, mutta aurinko paistoi ehkä kirkkaammin ja kuivat kevättuulet puhalsivat samoin, joten mahdollisuudet hirsien kuivaamiseen olivat siis samat, mutta eivät kuivanneet. Huonekalu ja muu rakennus värkki kuivattiin jopa useampia vuosia, mutta ei hirsiä ja olettas että ilman nostokalustoa käsipelillä kuivat hirret olis ollut helpompi nostaa yläkerroksiin, mutta kun ei,, tuoreita hirsiä vaan ylös kovalla meiningillä. Kiireellä ei entisaikoina ollut tämän asian kans mitään tekemistä, se on tämän ajan keksintö.
Todellakin nurkat tulee tilkitä tiukasti ja huolella, mutta jos nurkka on niin kireä, että siihen ei eristettä saa kun lämpöloveen, niin nurkka jää auttamattomasti harvaksi jossain hirren elämisen vaiheessa. Siis oikea tapa perinteisessä hirsirakenmisessa on, että eriste on nurkassa koko hirren vahvuudelta ja se myös näkyy kummaltakin puolen hirttä.
Muuten siitä elämisestä vielä, että tapeissakin annettiin entisaikaann pieni elämisen vara,nimittäi tapit oli tosi tiukat, mutta ne ohennettiin keskeltä, jotta laskeutuminen olis aina maksimaalinen. Suora tiukka tappi sattaa estää täydelliden lskeutumisen joka kosteustilanteessa.
Mites se kun tämä tapitus on melkoisen uusi "keksintö", ei ollut mahdollisuutta kamalasti tapitella kun ei ollut oikein sopivia poria. Ainakaan siihen malliin kun me nykyään tehdään läpireikinä. Kierreporan kehityksen ja yleistymisen jälkeen niitä on vasta tehty, napakairalla ilmeisesti päätykolmioihin nakerrettu jonkinlaisia "apuvaarnoja" jotka menee puoleenväliin kahta päällekkäistä hirttä.
Onkos sinulla kara siitä tietoa
Hirsitalot on muinoin veistetty jo puiden kaatopaikalla. Hevospelillä ei ole tarvinnut kuljettaa pois veistettävää puutavaraa. Tässä lienee merkittävin syy. Rungot on pystytetty veistopaikalla parina kolmena kehikkona niin ei ole nostotkaan olleet korkealle. Keveyttä on myöskin ajateltu, kun on esimerkiksi tehty vuoliaiset kuusesta.
Kuusen kimmomoduuli on mäntyä suurempi eli on jäykempää, joten kuusi soveltuu paremmin vuoliaiseksi keveytensä ohella.
vuosi sitten purin 1825 valmistetun 2 kerroksisen vilja aitan, vähän siinä hämmästeltiin kun ei ollut tapin tappia suorilla seinillä, paitsi muutama lyhyt tappi sitomassa päätykolmion hirsiä toisiinsa aivan kuten mainitsit. Hyvin oli hirret pysyneet paikallaan lähes 200 vuotta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jotka olis tarvinneet kunnon tapituksen.
Kunnon tapitus on tietysti aina paikallaan, kun vaan huolehditaan siitä, että se ei rajoita optimi laskeentumista missään vaiheessa. Optimilla tarkoitan sitä, että hirren varaus tulee olla aina kiinni ulko, mutta myös sisäpuolelta kosteuserosta huolimatta. Jos näin ei ole, jossain on luultavasti jonkin verran epäonnisttu laskeutumisen suhteen.
harmaita hiuksia joillekin aiheuttanut laskeutuminen saataisi vihdoinkin kondikseen, siis optimaaliseksi eli täydelliseksi.
kun rakennat pystyhirrestä.
ei ole koskaan hirsitalon ongelma. Ongelma on ja suuri sellainen jos se ei laskeudu, ja siihen taas vaikuttaa monikin seikka.
Kyllä hirsirakennus painuu ja se on ongelma, mutta alaan vihkiintyneile ongelma positiivisessa mielessä, kuten sanaristikon tai sudokun ratkaiseminen.
Painumisen ongelmat johtuvat kehikon muodonmuutoksista suhteessa kokonsa pitävät rakenteet ja paikkojen suhteellisesta muuttumisesta paikkansa pitäviin rakenteisiin. Ongelmia esiintyy (ei minkään tarkan frekenssitaulun pohjalta lajiteltuna): ovet, katon rakenteet läpivienteineen, ikkunat, kehikko itse, ei-hirsirakenteiset väliseinät, portaat, kiintokalusteet, putkitukset, ...
Onhan se tietysti ongelma jos kehikko ei painu jostain kohtaa. Silloin siellä on todennäköisesti tapitettu se kohta kantamaan tapeilla tai jotain vastaavaa.
Asiaa, mitä minä voisin kutsua painumisen optimoinniksi, pystyy tekemään harjaantuneet käsinveistäjät suorittamalla varvikohtaista varausta joka muuttuu tilanteen mukaan tasakertaa kohti noustessa. Meidän (kapoisesta) tavarasta höylähirsikehikoita pystyttävien on vain toivottava ettei "insinööri ja arkkitehti" ole tehnyt mitään älytöntä sekä olla huolellisia!
kun hirren sisäpuoli ei laskeudu kunnolla?
Näkemättä vaikea sanoa (ja mitä tarkoitetaan laskeutumisella). Veikkaisin että kyseessä on hirren sisäpuolen ja ulkopuolen suuren kosteuseron aiheuttama "irvistys", tällainen vuodenaikajuttu.
huomattavasti kuivempaa kun ulkona, sen seurauksena hirsi ravistuu sisältä matalammaksi, joten rakoja syntyy jos hirsi ei pääse kallistumaan samanaikaisesti sisäänpäin, jotta rako painuis kiinni. Siis hirsirakentajan on huolehdittava siitä, että kallistuminen/laskeutuminen voi tapahtua esteettömästi, eli hirren selkä ja varaus tulis olla pyöreä ilman minkäänlaista esteenä olevaa hammastusta ja nurkka ei saisi myöskään olla liian kireä, seinän ulkopuolisiin nurkan päihin olisi jätettävä laskeentumisvara sekä tappi tulis vuolla keskeltä hieman ohuemmaksi tai sitten sen tulis olla sen verran löysä, että se juuri sallii hirren lievän kääntymisen. Perinteisessä hirsirakentamisessa tämä asia on itsestään selvää.
Jos yksikin näistä osa-alueista on pielessä, voi olla, että raot ei laskeudu kunnolla kiinni, mutta jos ne on kaikki pielessä, niin satavarmasti raot on ja pysyy.
En pysty mieltämään miten seinän hirret voisivat kallistua kosteusvaihtelun mukaan. Se tuntuu jo yhden varviparin kohdalla jotenkin erikoiselta, miten sitten yläreuna jos alarauna kallistuisi kiinni alempaan hirteen. Eikös tässä synny efektinä se että kallistumalla edellinen hirsi "pakenee" ylempää ja ollaan ns. lähtötilanteessa.
Muutenkin hämmästelen mekaniikkaa jolla tuollainen kallistuma voisi tapahtua järkevästi. Alimman varvin päällä on tonnin edestä tavaraa, ylimmän joitakin kymmeniä kiloja. Väljä tapitus vie merkityksen koko tapilta: sen tehtävä on nivoa hirret yhtenäiseksi levyksi. Väljän tapituksen seurauksena yksittäiset hirret kiertyvät villisti seinässä ja menee ryhti. Tapituksen pitäisi olla tiukka. Samoin löysät salvokset ovat monessakin suhteessa merkityksettömät. Väljät rakenteet saavat seinän menettämään ryhtinäs!
Mutta, minähän olen kasaillut vain koneen tekemää ja en ole perinnehirsirakentaja ...
Oletko nähnyt miten puun vuosikasvu voi olla ja on useinkin kierteinen. Katselin riukuaidan valmistajan
tuotetta. Talvella kaatavat puut ja halkaisevat ne vaijerilla vetämällä. Ensin päähän moottorisahalla n. 5-10 sentin alku ja sitten vedetään. Pituudet n. 4-5 m. Lähes jokainen puu kiertää ainakin yhden kierroksen ympäri. Tämä mielestäni tarkoittaa sitä että sydänpuu voi olla "kieroitunutta". Lopputulosta ei näy poikkileikkauskessa mutta voi olla hirressä vaikuttavana voimana.
Tämä voisi olla selitys, vai mitä Völjari ja Rauno ?
tekijät eivät tienneet mistään yhtään mitään, kunhan vain ropostelivat! Kun varaukset on kirveelläveistetyn näköisiä ja hirret hölskyvät paikallaan, niin siinä sitä on kosteuselämiselle liikkumatilaa ja hengittämiselle rakoa!!
Nykyään on keksitty valmistaa hirsitalot lamellihirrestä. Sillä saadaan nämä vääntymiset minimiin. Pyörö- ja höylähirret soveltuvat varmaan ei
talviasuttaviin rakennuksiin. Niissä sisä ja ulkolämpötilat ovat samat läpi vuoden.
voikaan kallistua sisäkuivuuden takia, mutta pullistua ne voi ja vain siksi, että yksi tai useampi edellisessä kommentoinissa mainitsemani osa-alue ei toimi.
Kyllä lähtökohta hirsirakentamisessa on, että varaukset on kiinni oli talvi taikka kesä. Kun hirren ulko ja sisäpinnan mittaero on puoli senttiä se tarkoittaa sitä, että varauksesa on samanlainen rako, no voihan ulkopuoli vähän linttaantua kovan painon alla, mutta hirren on kuitenkin lievästi käännyttävä jotta varaus laskeutuisi kiinni ja se myös tekee sen ilman suurempaa trmatiikkaa. Meillä on onneksi vielä vanhoja hirsitaloja joita voimme tarkastella ja todeta että hyvin on seinät pystyssä ja varaukset kiinni vaikka ajan hammas on seinähirsiä jonkin verran järsinytkin.
Vaikka perinteisessä hirsirakentamisessa nurkat eristetään eli tilkitään todella tiukaksi myös sisä ja ulkopuolelta, kuitenkin eriste ja oikea tapitus antaa myöten laskeutumiselle.
Vanhoilla perinnehirsirakentajilla on ollut tietämyksensä puusta ja taitonsa. Taidonnäytteitä vuosisatojenkin takaa seisoo edelleen nähtävissä, tapittamattomina, pulttaamattomina, ilman liukurautoja ja muita härpäkkeitä. Ja suorana.
En pysty vaan nyt hahmottamaan mitä Kara tarkoittaa, koska se on ristiriidassa kokemukseni kanssa. Mun maailmankuvassani salvosten pitää olla tiukkoja, koska ne kuitenkin kuivuessaan vielä haristuvat (särmän suunnassa eli leveydessä). Ja tämä on nimenomaan jo (koneellisesti) kuivatun höylähirren näkökulmasta. Perinnemiehet kun tekee paljon tuoreemmasta tavarasta, kuivumisen aiheuttama haristuma on vielä suurempi. Mun maailmankuvassa tapitusten pitää olla timmejä, jotta se jokaisen kehikon oma ongelmahirsi ei kiertyisi sieltä pihalle. Tappeja voidaan keskeltä ohentaa, mutta mun maailmankuvassa sillä saavutetaan se etu, ettei vaarna "leikkaa kiinni" kahden epätäydellisesti kohdakkain olevan reiän reunassa.
Olen nähnyt miten puun syyrakenne on kasvanut kierteelle.
sinänsä, että teollisesti valmistetussa hirsitalossa asuvat saattavat joutua katselemaan sisäpuolen harvaksi ravistuneita avonaisia varauksia, luultavasti vain sen takia, koska valmistajilla ei ole homma välttämättä riittävästi ns. hanskassa. Siis he eivät anna tai luo hirrelle tilaa sisäpuolen kiinni laskeutumiselle, eli kun tehdään moukaritiukkaa, tuleekin harva. Siis tila täytyy löytyä pontista eli varauksesta, nurkasta ja tapista myös nurkan päistä.
Muuten, onhan asia niinkin, että niin kauan kun Suomesta pellevaa löytyy, ykskään nurkka tai varaus ei voi olla harva ja jos on niin vika on jälleen tekijöissä eli tilkkimiehissä. Ainakin perinne rakentamisessa pätee tämä seikka 100% sti. Tapista sen verran, että oikea oppinen tappi on kireä päistään, keskellä tila kääntymiselle/laskeutumiselle ja myös kuten sanoit, se estää kiinni leikkaamisen .
Tuosta tapin muodosta on olemassa monia koulukuntia. Tuollaista keskeltä kavennettua mallia tarjotaan usein kirjallisuudessa ja varmaan se onkin hyvä. Toisaalta en ole ikinä nähnyt yhdessäkään vanhassa hirsirakennuksessa käytettävän sellaista tappia. Yleensä ne ovat yksinkertaisia tasaiseksi veistettyjä suoria tappeja.
Toisin sanoen en usko tapin muodolla olevan kovinkaan suurta merkitystä. Pääasia, että niitä on riittävästi.
... pienessä höyläämössä tapit tehtiin sirkelillä patikasta tai muusta jäännöspuusta, "tuuma kanttiinsa", ilman mitään vuolemisia. Tosin salvoksetkin tehtiin käsivetoisella kursolla salvos kerrallaan, ei voinut todellakaan puhua mistään suurtehotuotannosta, jonka perään täällä aina välillä kyynel tirautetaan.
Olen käytellyt viimeaikoina tappien sijaan jousiruuveja. Esimerkiksi 70x145 hirrelle 220 pitkä jousiruuvi on hyvä. Jos käytetään M6 ruuvia, tehdään hirteen 8 mm läpireikä ja yläselkään halkasijaltaan 20 mm ja syvyydeltään 50 mm pesä, johon jousiosa menee. Paras jousi siihen on 4x18x30 ja tietysti prikat alle ja päälle. Sen saa ruuvinvääntimellä sopivaan esimomenttiin. Jousinaulojankin olen kokeillut, mutta niiden hakkaaminen tasakireäksi kyytipojalla on riesa.
Seuraavassa projektissa aion kokeilla itseporaavaa ruuvia 8x200, tälloin pesän pohjalta tehdään vain ~40 mm esireikä (eli päästään hirren nostekorkeuden puolivälin alle). Pesä ja jousikilkkeet kuten yllä.
sinulla siis on kokemusta vieteripaineesta,no onko se painanut ja pitänyt sisävarauksen kiinni? vähän kyllä epäilen mutta eihän sitä tiedä. Perinnetimpurina luotan kyllä vanhanaikaisiin ja halpoihin puutappeihin, mutta mielenkiintoinen asia.
Vaikea sanoa, kun en ole käyttänyt yhdessäkään talvilämmitetyssä rakennuksessa joissa olisi sisä-ulkopuolen lämpötila- ja kosteusero, se joka sen irvistyksen saa aikaiseksi. Veikkaukseni on *tuskin*. Ja veikkaan myös että ravistuessa jossain vaiheessa menetetään vetopinne, jonka jälkeen koko ruuvi on lähes yhtä tyhjän kanssa. Puutappi on kieltämättä edullinen, ruuvi jousineen ja prikkoineen tulee maksamaan yli euron kipale.
Asioita pitää vaan kokeilla ja tutkia. 70mm hirressä kun kunnon tapille riittävä porareikä ohentaa hirttä reiänkohdalta jo puoliksi! Mitä olen 95mm ja paksummalla kasannut, niin tapitettu on perinteiseen malliin.
Jos joku maisteri tai inssi hoksaa keinon jolla voidaan (seinää puhkomatta) vuoden, kahden ja kolmen päästä määrittää paljonko jousessa on kiristystä, saa tulla tekemään tutkielmaa asiasta. Tai kehittää jonkin vastaavan anturin, jonka voi sujauttaa samaan pesään jousikilkkeiden kanssa ja myöhemmin jollakin lukea. Minä voin antaa tilastoneuvontaa "kaupan päälle".
on, kannattas varmaan painaa vietereillä mahdollisimman läheltä hirren sisäreunaa, mutta onhan se selvääkin selvempää, että rako ei mene kiinni sisäpuolelta vaikka olis järeämmätkin jousipakat vetämässä jos kerran hirsi ei pääse kokonaisena kääntymään.
Kyllä se on niin että jousiruuvin pitää kulkea yksiponttisessa keskeltä pontin selkää ja kaksiponttisessa keskeltä pontin väliä ja suoraan sen kuvitteellisen seinälinjan kanssa. Niin vinot tapit kuin jousiruuvit ja -naulat tekevät haittaa painumiselle. Myös jousipesän ja ruuvin esireijän tulee olla samalla akselilla. Porauksen suoruus paikka missä pitää skarpata. Jos oikein fiinin haluaisi tehdä, pitäisi jousipesä viimeistellä jyrsimellä tasapohjaiseksi.
Minä olen käyttänyt jousiruuvia vain yksiponttiselle 70 mm hirrelle, jossa urospontti on juuresta 35 mm ja 30 mm päältä, korkeutta pontilla on hieman reilu kymppimilli. Muutamat tehtaat käyttää jousi_naulaa_ vielä viisituumasissa, jousiruuvia ei niin paljon mainosteta. Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, ruuvi on minusta vaan huomattavasti helpompi asentaa jämptisti kuin hakata jousitettu naula tasakireästi paikalleen. Varsin kiusallista on jos vielä sattuu oksanpaikka alla olevaan hirteen ... Mutta jousinaula vs. jousiruuvi valinnassa rakennusteknisenä konsulttina toimii tietysti euro.
Muutamat massatuotantoon suuntautuneet valmistajathan ei tapita 3" ja 4" tuuman hirsiään mitenkään vaan luottavat yleensä tuplapontin ja tiukan salvoksen yhdessä kierretankojen kanssa pitävän "pakan kasassa".