Kamppailen täällä koirakuumeen kanssa ja nyt on chihuahuarotu lähinnä sydäntä. =)
Kertokaas te joilla on kyseinen koira, että millainen rotu on? Onko lapsiystävällinen eli voiko ottaa perheeseen jossa pieniä lapsia?
Kertokaa kaikki mahdollinen luonteesta ja käyttäytymisestä!
Kertokaas te joilla on kyseinen koira, että millainen rotu on? Onko lapsiystävällinen eli voiko ottaa perheeseen jossa pieniä lapsia?
Kertokaa kaikki mahdollinen luonteesta ja käyttäytymisestä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hej! mulla on kans chihuahua ja jos haluut saada siit viel tietoo nii mailaa mulle osotteeseen [email protected]
Itselläni äiti ja tytär (8v ja 6v), chihupentueita 3 takanapäin, ikävä kyllä ilmeisesti enää ei edessäpäin - nuoremman ikä huomioon ottaen ;-((
Rotu on tosi ihana, helppohoitoinen, sosiaalinen (useimmiten), kätevä ottaa mukaan pienen kokonsa ansiosta, tarpeen tullen taatusti jaksaa kantaa sylissäänkin (huom. suuret tapahtumat, ettei jää jalkoihin), hoitopaikka löytyy yleensä aina, terve, pitkäikäinen, pieniruokainen, mitä vielä...?! Monen mielipide on ensin ollut, että "tuollainen kintaalla tapettava rotan kokoinen", mutta auta armias, jo valloittavat nämä pikkuiset kenen tahansa sydämen käytöksellään, kunhan vain uskaltautuu mukaan meininkiin ;-))
Luonne, se on seikka, joka rodulla kuin rodulla tulee pitkälti sellaiseksi, kuin talutushihnan toisessa päässä kaksijalkainen sen muotoilee. Tottakai geeneillä on omat merkityksensä, mutta kyllä pitkälti ihminen sen luonteen muuntaa suuntaan tai toiseen. Paljon on sellaisia asioita, mitä koira kerran koettuaan ei kertakaikkiaan pysty unohtamaan, ikävä kyllä useimmiten negatiivisia: näitä on vaikea kitkeä pois.
Itselläni nämä kaksi chihua - äiti ja tytär - ovat kuin yö ja päivä. Äiti-koira oli minun eka chihuni ja tein sen kanssa kaikki mahdolliset virheet, mitä "vihreä" koiraihminen voi tehdä. Äiti on tosi arka vieraita ihmisiä- varsinkin miehiä kohtaan, olematta silti onneksi millään lailla agressiivinen. Tytär sen sijaan on kaikkien kaveri. Sanomattakin selvää, että oli turha näyttelyissä käydä äitikoiran kanssa, tytär on kahden maan valio. Agilityssä on molemmat käyneet ja molemmat siitä tosi paljon tykänneet, joten harrastaminen sujuu myös pienenkin koiran kanssa. Äitikoiran elämään tupsahti ensin yksi lapsi, sitten toinen. Tytär-koira on syntynyt lasten pariin ja niiden kanssa kasvanut. Kummankaan kohdalla ei minkäänlaisia ongelmia; molemmat koirat nukkuvat tilaisuuden tullen lasten sänkyjen jalkopäissä... ;-))
Jos haluat kysellä lisää, ilmoittele!